Sanoma- ja muu lehtikatsaus

Iisalmi-päivä eilen, tänään metsäkurssi

pe 24.11.2017

Kohta metsäkurssiin makkaranostoon. Eilisen päivän aikana tuli kovapintainen lumi. Toivottavasti se ei sula pois. Taisteltiin Iisalmesta pois vastatuuleen. Osasi olla hyistä. Koko päivän tramppasin pitkin kaupunkia. Maaseutulautakunnan kokous ei kestänyt 45:ää minuuttiakaan, kun sitten jossain vaiheessa pääsi alkamaan.

Maaseutulautakuntaa en vaihtaisi pois. Eilenkään en meinannut haluta lähteä kokoustilasta ulos. Odotin, että pöytäkirjat valmistuvat tarkistettavaksi. Luin Savon Sanomat ja Iikkarin. Vesa Kärkkäisen pääkkäriartikkeli pitää lukea vielä uudelleen. Samoin pitää etsiä Jari Ehnrothin Yle-kolumni, josta Ylä-Savon subcomandante Marcos tekstaroi. Jari Ehrothin kirjasta oli arvostelu uusimmassa Tieteessä tapahtuu -lehdessä.

Maaseutulautakunnassa saa aina puhua Maaseudun Tulevaisuuden jutuista. Ei minulla kovin monta sellaista tahoa olekaan, jonka kanssa se olisi mahdollista. Hassisen Raija taitaa olla ainoa, joka vassupiireista Maaseudun Tulevaisuutta tilaa - ja varmaan Niskasen Jari Sonkajärveltä.

Valokuvaamani Jarin lehmät taisivat olla ainoat 1990-luvulla Kusarin kuva-arkistossa. Ehkä kukaan muu KU:n toimittaja ei ollut navetassa käynyt.

Vieremäläinen valintaryhmä oli valinnut Vieremän vuoden maatalousyrittäjäksi Pyhäsalmelta muuttaneen nuoren pariskunnan, joka oli ostanut maitotilan. Pariskunnan aviomies oli puheenjohtajan muistin mukaan ollut rekkakuski. Aivan mahtavaa, että joku uskaltaa investoida maatilaan ja jokin taho, varmaan paikallispankki, sitä  rahoittaa. Puhuimme eilen muutaman sanan rahoitusvaikeuksistakin, kuten edellisen kokouksen jatkoilla pöytistä odotellessa.

Kokouksen jälkeen söin Raatihuoneen ylellisen lounaan ja katselin Iisalmen Putkiasennuksen komeita asentajia. He marssivat luonasravintolan saliin ryhdikkäinä ja sotilaallisina ja täyttivät olemuksellaan puoli salia. Myös Ponseen miehet olivat univormussa. Musta taitaa olla kauden työvermeväri. Hm.

Raatihuoneelta mennä vinttasin työmaalle. Sovin vihdoin kehityskeskusteluajan. Pitää nyt palautua ehkä käytäntöön, joka minulla oli vielä Nummen vanhustentalojen kattotyömaalla. Vein palkkalaskelmat työmalle.

Päätin innostua yrittämisestä. Näin kymmenen vuoden jälkeen. Olemme edelleen hengissä, velkaa ei ole ihan korvia myöten, kumpikaan meistä yrittäjistä ei ole ratkennut ryyppäämään eikä minun aivoaneurysmani ole revennyt, kiitos beetasalpaajan ja sen toisen verenpainelääkkeen, joka poisti migreenin.

Lääkitykseni on kohdallaan. Kyllä tämä nyt yhden epävakaan persoonallisuuden kestää tämä virma.

Työmaalta jouksin puolijuoksua Iisalmen Kulttuurikeskukseen. Yhdeltä alkoi Mielenterveysviikon tapahtuma. Sali oli meitä hulluja pullollaan. Otin veilä muistoksi tulitikkurasian Hullunomainen. Sehän minä olen ja ihan kummankinmielisesti.

MT-tapahtuman pääpuhuja oli kuopiolainen yrittäjä Merja, jonka haastattelun Kodin Kuvalehdestä muistan. Löysin vielä lehden arkistostani. Välitän sen eteenpäin. Merja puhui mielenterveysongelmien stigman poistamisesta. Hänen kertomuksensa oli koskettava. Matti tuli alas ja alkoi valittaa kissankakkakahvin keittämisestä. Keitin hänelle haudutuspuuroa, mutta oma kahti oli Arabica-erikoiskahvia, joka Matin mielestä haisee kissanpissalta.

Pakko mennä. Stranius tulee iltapäivällä. Ei paljoa tänä viikonloppuna muuta ehdi. Jos tekisin vaikka postitukset niin saisi lehtipinoa vähän alaspäin. Paluumatka Iisalmesta oli kiva. Sain kivan lapinlahtelaisen kyytiin.