Itsenäisyyspäivä

ke 6.12.2017

Olin jo suunnitellut tämänpäiväistä merkintää pitkään. Olisin kirjoittanut tänään, että kun lauloimme Järvelän ala-asteen juhlasalissa itsenäisyyspäivänä Siniristilippumme, oli se kyllä aika fuulaa. Sanathan menevät niin, että Sinun puolestas´ elää ja kuolla on haaalumme korkehin. Ei muuten ollut eikä ole. Sitten luin jostain vaihtoehtoväen lehdestä tai jostain, että joku muu oli jo tajunnut kouluissa tehdyn vedätyksen. Kuka koululainen haluaa kuolla natsiaatteen puolesta?

Minua on aina ahdistanut itsenäisyysjuhlinnan yhteydessä. Ehkä sen vuoksi, että itsenäisyysjulistuksen jälkeen tuli sisällissota ja kevät 1918. Kyllä meidän äiti aina muisti lättähattujunassa, jolla kävimme Lahdessa, Hennalan pysäkin kohdalla muistuttaa, että Hennalassa olivat punaisten vankileirit.

Kumma juttu, että se oli nimenomaan äiti, joka muistutti. Uskovainen körttiäitini.

Luin Väinö Linnan Täällä pohjan tähden alla isän kirjastosta jo aika pienenä. Jostain syystä muistan perheen keskusteluista myös Mommilan veriteot. Meillä varmaan oli katsottu justiinsa telkkarista niitä elokuvana. Isä kirjasikin isosisko Ullalle kirjeissa vuodelta 1967 - 68, että nyt oli katsottu leffa Hiljaa virtaa Don ja sen semmoista. Meillä vallitsi kotona maaseudun sivistystahto.

Ja isä luki ääneen keittiön pöydän ääressä Maaseudun Tulevaisuuden jatkokertomusta. Todennäköisesti siksi, että saisi nuorimman käläkättäjänsä pysymään edes hetken hiljaa, jostain syystä muistan aina lapsuudesta aikuisten kirahduksen: "Ole hörpättämättä siinä!"

Ilmeisesti hörpätin ja sitten jäkätin, jos en saanut tahtoani läpi. Eilen illalla näyteltiin meillä kotona taas näytelmä nimeltä, miten aviomies pitää päänsä. Aviomies seisoi järkähtämättä minun lupaukseni takana. Veronpalautuksilla ostetaan hänelle 1/12 ultrakevyestä lentokoneesta, jotta lennot eivät tulevaisuudessa olisi niin kalliit. Minähän sen keksin kiittääkseni siitä, että viime vuoden veronpalautusten yhteydessä en kuullut lainkaan narinaa Annan ja minun Vietnamin-matkasta.

Maksoin laskuja, maksoin laskuja, tein kassabudjetteja ja hikoilin. Maksoin lopulta ay-maksut YAP-solutionille niin, että piti olla 47 ja naputtelin 74. Ilta pimeni ja hiihtolenkki siirtyi jonnekin hamaan ensi viikkoon. En tiedä, miten siinä saattoi mennä koko päivä ja iltakin vielä. Ehkä sen vuoksi, että tein aurausjyvityksetkin saman tien.

Lopulta olin niin kiukkuinen ja väsynyt, että aloin vain huutaa. Haluan puolet ultrakevyen lentokoneen kahdestoistaosasta. Onneksi siihen saumaan osui kirjalähetys Dostojevski-lukupiiristä toveri Oiva Hevoselta. Se piristi ja sitä paitsi jos ensi vuonna pidän kirjallisuuspiiriä Lapinlahden kirjastolla, haluan ehdottomasti luetuttaa porukoilla Erlen Loen Tosiasioita Suomesta. Viimevuotisessa lukupiirissä norjalainen Erlen Loe oli esillä, mutta jotenkin emme valinneet hänen kirjaansa luettavaksi.

Osa porukasta voisi lukea Tosiasioita Suomesta ja osa Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen. Käsitän ne rinnakkaisiksi teoksiksi.

Lähetin eilen tällaisen viestin:

Hei, huomenna koetetaan saada Annan hereille niin, että lähdetään kello 11 Kuopioon. Käydään ensin kreetalaisessa syömässä ja sen jälkeen Matti haluaa nähdä puolustusvoimain paraatin. Tai ei se halua ensisijassa sitä paraatia nähdä, vaan nykyiset armeijan kulkuneuvot. Sen jälkeen meillä on liput Tuntemattomaan sotilaaseen. Anna haluaa nähdä elokuvan toistamiseen. Anna niin ihastui siihen sotilaspomo Kariluotoon, jota näytteli ainakin mulle ihan tuntematon Johannes Holopainen.

Mariakin oli ekalla kerralla mukana, mutta sen pää meinasi hajota sodan paukkeesta. Siis ihan neurologinen ilmiö - ei emotionaalinen tai muuten.

Maria on huomenna menossa Suomi ilman natseja -mielenosoitukseen Helsinkiin. Pitäkää peukkuja, ettei se ala heitellä puistonpenkkejä ikkunoiden läpi. Joo, avustaja tulee Vasemmistonuorista. Maria itse kysyi sieltä avustajaa. Mariahan liittyi Vasemmistoliittoon niihin aikoihin, kun minä siitä erosin. Hah, ei edes Li Andersson näytä saavan kannatusta ylös. Mutta ehkä nyt tapahtuu se, mikä pitääkin tapahtua. Demarit alkavat muuttua takaisin demareiksi pitkän kokoomuskauden jälkeen. Tuula Haatainenhan oli eilen Ylen uutisissa ihan upea. Koska kukaan ei oikeasti ole kiinnostunut varsinaisista pressanvaaleista. Mullekin Sauli Niinistö käy, jos vain saa nyt nuoltua sekä Trumpia, Putinia että Kiinan johtajia, näin ilmeisesti ajattelee myös Erkki Tuomioja. Keskustelu, jota nämä miniehdokkaat voivat herättää, voi nimenomaan olla se, että kokoomus on myymässä meidän sotepalvelut Attendoille ja muille veronkiertäjille. Huvittaa, kun Mikael Pentikäinen, Suomen yrittäjien puheenjohtaja, puhuu pienten paikallisten soteyrittäjien puolesta. Voihan se puhua, vaikka kuinka, mutta tosiasia on se, että kokoomus vetää ja kepu vikisee.

Tässä feministisen puolueen Katju Aro Helsingin näkökulmasta:

https://www.facebook.com/fp.katjuaro/posts/1963648187224504

Paan ton sulle vielä liitteenä.

Kokoomushan on ollut pitkin matkaa JARRUTTAMASSA esimerkiksi harmaan talouden torjuntaa. Tämän asian ilmeisesti joku vuosi vuonna 2011 Voima-lehden toimitukselle. Me vaihtoehtoväki tiedetään aika paljon kaikkea, mutta meidän tiedoista ei jostain syystä valtamedia ole kiinnostunut....

Paan sulle ja veljelle liitteeksi nämä Voima-lehden verkkoversiosta poimimani asiakirjat. Ne varmaan on siellä vieläkin, vaikka itse Voima-lehti meni aika huonoksi, kun päätoimittaja Kimmo Jylhämö lähti muihin puuhiin. En muuten tiedä, minne. Yksi tutkiva journalisti, Jari Hanska, on Pekka Haaviston kampanja-autonkuljettaja. Haavistostakaan ei näy tulevan samanlaista ilmiötä kuin edellisissä pressanvaaleissa, vaikka olisin kyllä voinut Haavistoa ihan Antonio Floresin takia äänestää. Se Antonio on jotenkin niin ... luonnonlapsi.

Toivottavasti ovat vielä yhdessä."