Kohti Kiuruvettä

to 4.1.2018

Meinasin kohta printata käsitetaiteilija-pisoaarimiehen Marcel Duchampin lausuman siitä, kuinka katsoja tekee taiteen osallistumalla. Katsoja voi osallitua joskus jopa näyttelyn pystyttämiseen, kuten tiistaina Kiuruveden kirjastolla. Tapaus ei jätä minua rauhaan. Olimmepa me Taideryhmä Rämän kanssa keskellä maalaiskaupunginteatterin pop up -performancea tai ihan mitä tahansa, vietin eilisen illan lukemalla netistä muun muassa Sen Oikean ylivieskalaisen megalomaanimagneettimeedikon Juha Kärkkäisen 50-vuotishaastattelua. Kuvan perusteella olimme tekemisissä instant performancetaiteilijan kanssa tai sitten tyypin nimi oli oikeasti sama kuin kauppias Juha Kärkkäisellä. Voihan sen nimisiä olla Kiuruvedellä vaikka toista tusinaa. Ja joku niistä puhua amerikanenglanita sekä suomea virolaisittain murtaen, se oli mielestäni oudointa.

Sitä vain mietin - en toki ole lukenut kuin yhden KauppaSuomen enkä sitäkään ihan kokonaan - miksei saa sanoa niin kuin Pertti Salolainenkin (muinaiskok.) Ylen haastattelussa, että Israel-Palestiina -kiistaan ei saada rauhanomaista ratkaisua, koska Amerikan rikkailla juutalaisilla on sekä "rahat että media käsissään aika paljon"? En minä nyt ainakaan tässä kohtaa KauppaSuomea (nro 46/2017 s. 57) yleistä juutalaisvihaa osaa lukea. Kansainvälisen kapitalismin analyysia Juha Kärkkäisen 50-vuotishaastattelussa kyllä oli ja pohdintaa muun muassa Libyan tilanteesta. Sen sijaan mamuvastaisuutta en kauppiaan kanssa jaa. Meillä olisi maailmassa paljon vähemmän hätää ja pakolaisia, jos eivät jenkit olisi menneet esimerkiksi vuonna 2003 hämmentämään Irakiin. Sitä paitsi Yuval Noah Harari kirjoitti Ihmisen lyhyessä historiassa, että Irak ja Syyria ovat valtioina hiekkaan piirrettyjä valtioita. Siellä menevät kurdien alueet säpäleiksi, kuten aikoinaan Saamenmaa meillä pohjoisessa. Yht´äkkiä yksi kansa, toki on otettava huomioon, että saamen kieliäkin on useita, siis mikä yksi kansa?, huomaakin asuvansa eri valtioissa. Äh, vaikeaa!

Se, että kauppias Kärkkäinen hiimailee jonkun epämääräisen ja väkivaltaisen Pohjoisen Vastarintaliikkeen kanssa, on tietenkin mälsää, mutta niinhän siinä kävi Susanna Kaukisenkin kanssa. Oli meillä uljas, terävä, oppinut ja analyyttinen vasemmistoanarkisti, josta tuli yht´äkkiä valkoisen rodun sumea kannattaja. Arvelen, että viinalla oli osuutta asiaan.

Jo itse Tuomas Enbuske kirjoitti jossain, että on olemassa vain yksi ihmisrotu. Hienoahan tuo olisi, varsinkin jos Enbuske tarkoittaisi jotain muutakin yhdellä ihmisrodulla kuin kapitalistia.

Tänä aamuna heti ensimmäisenä vilkaisin kännykkääni, joko olisi klovni-runoilija noussut uuteen vuoteen katuojastaan. Ei ollut. On kadonnut tai sitten kännynsä taas pykii. Minusta on niin mukava herätä, kun saan aamulla säätiedotuksen tekstarina. Minä sängyssä tirkistelen ilman silmälaseja, sataako, paistaako vai onko sumua. Tänään, vaikka oli ihan hyvä yö takana, nukuinkin, oli vaikea nousta.

Tsekkasin kännyn, vaikka tiesin, että taideryhmärämäläinen ei ole vielä ylösnoussut. Ja siellä olikin viesti! Raili Miettisen blogissa on kaipaamani ortodoksiteksti! Se on huima. Minä roiskin omaan suurpiirteiseen tapaan, että uskon mieluummin nefešiin ja ruahiin hepreankielisinä termeinä kuin esimerkiksi kuolemattomaan sieluun.

Railissa on syvyyttä sanoittaa asioita vähän perusteellisemmin, minä liidän pitkin pintaa ja loikin asiasta toiseen niin kuin maanisen adhd:n on tapana, onneksi on betasalpaaja, otin ihan hatun pois päästäni, kun luin tätä:

http://railimiettinen.blogspot.fi/2018/01/uskosta.html