Pielaveden teräsmummot

ke 10.1.2018

Illalla sain Annan mukaani Iisalmen uimahalliin. Se oli täynnä vesijumppaavia mummoja. Minä asetuin joukon jatkoksi ja kun minulla ei ollut kuin oikeassa silmässä piilolasi ja vasemmassa toisen piilarin repeytynyt kappale - se siellä hiersi vielä nukkumaan käydessäkin - onneksi sain pois , kysyin Annalta koko ajan, mitä ne tekee - mikä liike on nyt menossa ja Anna kuuliaisesti näytti.

Vesijumpparin ääni meni ihan muusiksi uimahallin äänimaailmassa.

Vesijumppa oli jo 15 minuuttia mennyt ja lopetimme sitten takarivissä äheltämisen, kun minä väsyin. Mummot jaksoivat ja lopulta kiipesivät altaasta ylös kukin tavallaan. Yhdellä oli kyynärsauva, toinen käveli ikään kuin väännyksissä, yksi otti tukea seinästä, yhtä kaikki - sotilaallisesti mumetsit marssivat altaan reunaa pitkin suihkuun ja katosivat kuin tuhka tuuleen.

Ajattelin, että jopas olivat vesijumppaajat. Luulin, että se oli yleinen vesijumppa. Mutta ei se ollut. Otin uimahallin tiskiltä mukaan Iisalmen liikuntapalveluiden ohjatut liikuntaryhmät ja kotona luin: Tiistaisin kello 18 -18.45 Iisalmen uimahallin monitoimialtaassa on Pielaveden sydänyhdistyksen vesivoimistelu.

Olipa siinä teräsmummoa kerrakseen. Ihan huonompikuntoinen työikäinen tunsi itsensä kehäraakiksi heidän rinnallaan. Pielavetiset vain ovat sellaisia. Voimakkaita, hiljaisia, vaatimattomia, lämpimiä ja hauskoja.

Lauteilla sain jutella superkauniin romanitytön kanssa. Tämä ihmetteli, miksei saunassa heitetä löylyä. Heti kaksi mummoa ryhtyi toimiin ja painoi löylykupua. Romanitytöllä oli isot kultaiset korvarenkaat, perskannikkaan asti ulottuvat hiukset, upea tatuointi ja hän kertoi, mistä kaukaa oli, mitä teki työkseen ja kertoi myös siitä, miten on huolissaan vanhasta isoäidistään.

Olin havaitsevinani, että tytöllä ei ollut kansallisasua. Pitkä, siisti ja kapea hame tällä kuitekin oli, mutta ei sellainen kansallishame. Uimahallissa oli myös iisalmelaisia partiolaisia ja heidän joukossaan aivan afrikkalaisen näköinen pikku tyttö. Jumppaohjaaja kehui Annan bikineitä (jotka olivat Amandan) ja jotenkin minä NIIN pidän Iisalmesta. Ihmiset puhuvat toisilleen. Ovat ystävällisiä toisilleen ihan ilman syytä. Lapinlahtelaisetkin tervehtivät minua Iisalmessa! Iisalmi tekee kiltiksi.

Ärräpäissä Kiteen punikki kertoi Tampereen-raksalta. Etsin tähän linkin hänen blogimerkintäänsä:

http://auvorouvinen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/248336-elamysmatkoja-raksalle

Sitten punikin tarina jatkui työkkäriin ilmoittautumisesta:

http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248382-esimakua-aktiivimallista-kolme-tuntia-tyokkarissa

Vastasin Ärräpäihin kertomalla viidennentoista kerran jutun siitä, kuinka autoin muuatta Matin ikäpolven työmiestä, lomauttamaamme, ilmoittautumaan pankkitunnuksilla työkkäriin. En tähän toista kertomuksen alkua, sillä olen keisin täällä kerrannut pariin kertaan, mutta tässä viestini loppu:

"......Minäkin meinasin alkaa itkeä, kun tiukkasin 60-vuotiaalta työmieheltä, mitä teit vuonna 1984. Järjestelmä herjasi koko ajan, että joitain aukkoja oli siellä työhistoriassa. Meillä meni monta tuntia siihenkin, kun ei tajuttu ensin, mitä se vaatii, miksi ei päästä eteenpäin tekemään ilmoitusta, että XXX jäi nyt lomautukselle.

Kyllä siitä aktiivimallista vielä riemu repeää. Tanskan malli - joopa joo, Tanskassa kuulemma on työllistämisasiat kunnalla ja kunnissa noin kahdeksan työtöntä työllisyysvirkailijaa kohden. Mitäs meillä - satoja yhtä työllisyyskoordinaattoria kohtaan? Ja työkkäristähän on tehty sellainen linnake, lukekaa kaikki nyt Ossi Nymanin Röyhkeys - ei sillä luokkataistelua voiteta, mutta kakkososassa - romaani jakautuu kolmeen osaan - kakkososa on polyfoninen a lá Dostojevski ja olettehan kaikki nyt Marti Anhavan kokoaman kirjoituskokoelman Kiitetty ja kiistelty Dostojevski lukenut - niin kakkososassa kuvattiin hyvin työllisyyskurssilaisia ja heidän ajatuksiaan. Työvoimatoimisto on linnake, joka meillä suojautuu työttömiä vastaan. Muudan toimeentulotukilainen sanoi, että kun toimeentulotuki meni Kelalle, oli superhyvä, virkailijoiden asenne oli aivan toinen kuin kuntien sossuissa, kuntien sossuissa kuulemma aina toimeentulotuen hakijoita kohtaan oli semmoinen nynnynnynnynnyy-asene. Kelan virkailijat kysyivät kuulemma nätisti, tarvitseeko kansalainen apua... jne.

Olen katsellut aika hajamielisesti nyt pressanvaalikeskusteluja sekä tenttejä ja eilen, kun Laurahuldaliinatukka Huhtasaari korosti monta kertaa, että KANSA ! tuli mieleen samalla tavalla kuin Paavo Väyrysen edellisiltaisessa tentissä - TOIMITTAJAT OVAT ALLERGISIA SANALLE KANSA! Kyllä KANSA ja etenkin KANSALAISET edelleen ovat olemassa, vaikka TOIMITTAJAT MUUTA EHKÄ TEESKENTELEVÄT. Kansalaiset tarkoitan merkityksessä гражданин - mikähän muuten on гражданин-sanan juuri - minä olen aina kokenut sanan гражданин positiivisena. Se ei ole alamainen, vaan jotain KUNNIOITETTAVAA ja aktiivista, vaativaakin, mutta niinhän se on syytä ollakin, tietoinen oikeuksistaan.

Pia