Tanhupallo

ti 23.1.2018

Sunnuntai-illan koomassa keittiön sohvalla, sen jälkeen, kun olin jumpannut yksikseni Iisalmen uimahallissa itseni henkihieveriin, silmä osui Putoukseen. Bjarne Mursu Walrus tuli näyttämölle duunarilla istuen työläisen niskan päällä. Voisikohan ajatella, että viihdeohjelmiin hiipisi yhteiskuntakritiikki?

Kaikkein ihanin kuitenkin oli Kiti Kokkosen Tanhupallo. Tanhupallo on täysin arvaamaton yksilö. Vähän niin kuin minä. Minusta ei koskaan tiedä, mitä suustani tulee. Tuli vain mieleen eilinen aamupäivä. Raivosin Matille, että koettaa päästä eroon Lapinlahden vasemmistosta kutistamalla meidät perheensä jäsenet hoidokeiksi.

Mutta niinhän se on. Talven ja kevään projekti on diabeteksen ehkäisy ja sen jälkeen pitää keksiä rouvalle hommia. Kun köröttelimme Iisalmeen Saabilla - Skodan iskarit ovat jäässä - käytiin tällainen keskustelu:

- No niin tässä me nyt menemme mielenterveyskuntoutujat
- Niin.
- Toisaalta on hyvä, että minäkin nyt kuntoudun ennen sitä, kun tarvitset vanhushoitajaa.
- Ennemmin myrkytä minut.
- Ihan vittuuksissanikaan en myrkytä.

Niin. Meidän perhessä ainoat, jotka eivät käy terapeutilla, ovat koirat. Tätä me perjantaina hihitettiin Voimauttavan Halauksen keittiössä, meidän perhe on suoraan kuin amerikkalaisen keskiluokan kuvauksesta. Silkkaa Woody Allenia.

Kello ei ole vielä seitsemääkään. Heräsin kolmelta helvetilliseen särkyyn. Sormetkin ovat kipeät kahden perättäisen vesijumppapäivän jälkeen. Facebookissa silmään osuvat välillä erään itseäni nuoremman masennusta sairastavan äidin päivitykset. Äiti on herkkä, luova ja taiteellinen ja kirjoitti ihmetellen, että hänen terapeuttinsa toisaalta kehottaa liikkumaan ja toisaalta tekemään sitä, mikä tuntuu hyvältä. Mitäs jos liikkuminen ei tunnu hyvältä?

Ehkä ei pitäisi käydä lainkaan saunassa vesivoimistelun yhteydessä. Nytkin pikkurillien ylimmät nivelet ovat niin tulehtuneet, että en pysty a-kirjainta tai ääkkösiä kirjoittamaan. Sekään ei ole fibromyalgikolle hyvä, että voimistelu on lämpimässä altaassa, mutta en minä kivun takia uutta harrastustani jätä. Jos tästä joskus tulisi hyvä olo.

Yöllä valvoessa tuli runo Sonetin viime kerran sanoista. Vannon, että tämän jälkeen en niihin enää puutu.

Vapauden kaipuuta ei minulla nyt ole. Vielä löytyy kuuma linja, josta pääsen sinne, missä kakkostyypin diabetesta ja aivoinfarktia ei ole. Tupakanpolton lopettaminen ei ole portti, sillä en polta. On vielä aikaa, kunhan on usko. Usko ei ole ollut minulle koskaan ongelma nimittäin oma usko, muiden joskus kylläkin. Auttaaako tähän koira, joka on kuin uusi mies? Tämä on koiran ensimmäinen tammikuu meillä. Toivottavasti se on aurinkoinen. Koiraa en sentään ole kastroinut. Se on etelävenäjänkoira, Tanskassa kiellettyä koirarotuja, tappaja. Mitä kastroinnissa uroksesta kuolioituu?"