Vapauden kaipuu

ti 17.1.2018

"Aurinkoinen tammikuu kuolioituu vähitellen vanhassa alussa. Tupakanpoltto on kuin kuuma linja. Usko, saatana, usko. On vielä aikaa .... uusi mies. Vapauden kaipuu on portti."

Eilen illalla oli Sonetti. Yllä olevan kappaleen kokosin sonettilaisten lapulle kirjoittamista sanoista. Niistä arvottiin Vapauden kaipuu ensi kirjoituskerran pääsanoiksi. Mukavaa on, että toimeksiannot ovat väljiä. Saa kirjoittaa arvonnan voittajasta, sivusanoista, jostain ihan muusta tai olla kokonaan kirjoittamatta.

Merkinnän ensimmäiseen kappaleeseen lisäsin itse sanat vähitellen ja saatana. Usko oli lapuille kirjoitettuna kaksi kertaa. Toisen kirjoitin minä, mutten minä varmaankaan ensi kerraksi kirjoita uskosta, sillä siitä kirjoitan blogissani joka päivä tai ainakin joka toinen viikko.

Sanat tulivat tuohon alitajuisessa järjestyksessä. Lause On vielä aikaa .... uusi mies sisältää kolme pistettä, vaikka oikeasti inhoan kolmea pistettä tekstissä. Aina kun jossain Pentti Straniuksen Ärräpää-sähköpostiviestissä oli kolme pistettä, teki mieleni kirkua. Straniuksen kolme pistettä ovat siirtyneet mystisellä tavalla minulle tekstareihin. Sekä hänen huutomerkkinsä. Hän ei niitä enää käytä.

Kolmen pisteen kohtaan keksin tämän merkinnän kirjoittamisen aikana jotain. Jos en keksi tai en ehdi keksiä, olkoon noin. Pitäisi tehdä verottajan ilmoitukset viime vuonna maksamistani palkoista. Maksoin niitä 191 000 euroa. Summasta meni ihan sikapaljon tai tosipaljon, kuten nykyään kaikki nuoret ja nuorekkaat sanovat, sanontaan kuuluu loppua kohden nouseva intonaatio, Skodaan ja Mustaan Saabiin, mutta nyt Neste-luottokorttilaskut ovat minimaallisia. Molemmat autot maksavat kyllä itsensä takaisin. Kiitos Pietikäisen korjaamon.

Volvosta katsastumies oli jo pari vuotta sanonut, että seuraavalla kerralla se ei enää mene läpi. Niinpä Volvo lähti Afrikkaan. Ajamalla. Se tuli vastaan Lampiinsalmen tienristeyksessä. Ei voi muuta kuin panna kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja rukoilla, että se ei katkea matkalla. Tai että afrikkalaisilla uus´yrittäjillä on hitsauslaitteet mukana. Varmasti on, arvelen.

Eilisen merkinnän kirjoitin nivelrikkosormillani. Tuli taas ylimääräisiä kirjaimia, vääriä kirjaimia ja å-kirjain sinne, missä sen ei pitänyt olla. Jätän ne sinne autenttisuuden ja karkeatekoisuuden nimissä. Pah, vesivoimistelu on hyvä, mutta saunassa istuminen ei. Sormet ovat tänään ehkä jopa kipeämmät kuin eilen. Päätäkin särkee. Unohdin aivan, että olen nivelrikkoinen fibromyalgikko. Löylyssä oli niin rattoisaa.

Ensin meitä oli lauteilla rivi leveäpyllyisiä, pyöreävatsaisia ylipainoisia kukkahattutätejä. Nohevin meistä, keittäjä ammatiltaan, otti ihmettelyistämme vaarin ja hieman sääti löylyvesiannosta. Hän piti pitkän esitelmän siitä, kuinka jotkut arat mummukaiset säätävät itse löylyveden sellaiseksi, että todelliset löylyttelijät vain hytisevät saunassa kylmästä.

Löylynlyöjä oli oikea Кухаркa. En oikein osaa kääntää venäjänkielisen sanan kaikkia nyansseja. Кухаркa on sellainen keittäjätär, joka ei pelkää mitään, hänet on valmistettu Neuvostoliitossa Hruštšovin 20:nnen puoluekokouksen (helmikuussa 1956) jälkeisenä aikana kaalista, ruokaöljystä ja luuytimestä. Jos Кухаркa osallistuu mielenosoitukseen, valtaapitävät koettavat saada tätä aisoihin sanomalla: "Grazhdane, rashodites, bystro!" (Kansalaiset, hajaantukaa, nopeasti!).  Кухаркa ei kuitenkaan väisty. Häntä pelkäävät millarit ja muut, hän on perustanut Sotilaiden äitien järjestön ja etsii jossakin stroibatissa palvelleen lapsensa riekaleet haravoimalla pitkin sota-alueita, tuo puoliksi jo mädäntyneet riekaleet kotiin esiliinansa taskussa ja puhaltaa niihin lempeästi hengen, kuten Maria runossaan, jossa puhuu kapitalistisessa yhteiskunnassa mädäntyneistä ihmisistä.

Lainaan tähän lastani Facebookissa:

Olla olemassa
Jotta tietäisi että 
Yhteiskunta on täynnä 
Mädäntyneitä ihmisiä 
Joita pitää puhaltaa lempeästi 
Eloon 
Aseita ei ole, on vain katseet
Sanat ja kirjoitukset 
Kirjat
Kirjat
Kirjat
Opinnot 
....

Miksi emme. Puhu?

Nils Thorvalds

(Sonkajärveläinen kommunistijohtaja on lahjoittanut minulle Marx-kirjallisuutta, kirjojen alkulehdille hän on lainannut Bertold Brechtiä: Nälkäinen, tartu kirjaan! Tai Opi perusasiat! Kirjoitan nämä asiat nyt tähän, sillä minua askarruttaa kovasti Nils Thorvalds (pres.ehdok. rkp, kannatus 1%). Hän on opiskellut Moskovassa puoluekoulussa aivan kuin Toveri Vanhempi Huoneenrakentaja ja silti sitä mieltä, että luki itsensä Marxista ulos. Haluaisin tietää, mitä Thorvalds sillä tarkoittaa. Pääomathan käyttäytyvät juuri niin kuin Marx kuvasi eikä tässä auta muuta kuin luokkataistelu, aseita ei ole, on vain katseet, Sanat ja kirjoitukset, kirjat, kirjat, kirjat ja opinnot.)

Lempeä? Кухаркako lempeä?

Tai ei!!!! Кухаркa ei puhaltele mitään lempeästi.

Hän kokoaa Ukrainan, Tšetšenian tai Afganistanin kentille levinneen lapsensa päättäväisen kiivaasti. Jos jalat puuttuvat tai käsivarsi, on oltava ilman. Jumalakin ja Moskovan patriarkka pelkäävät Кухаркaa. Arvelen, että Putin myös.

Tahtoisin niin olla sellainen. Кухаркa, joka asettelee kiuaskivet paljain käsin, kun ne ovat vielä kuumia.

Eilinen iisalmelainen Кухаркa teki meille kunnon löylyt Iisalmen uimahallissa. Joukkoomme kapusi hiuksensa suojannut ilorouva, kaunisrouva, jonka tunnistin heti. Huutelin löylyhuoneen perimmäisestä nurkasta, johon aina suuntaan, että hei Marsu, hän on toinen Marsu, jonka tunnen, sanoin Marsu, jotta hän ymmärtäisi, mistä kontekstista olen hänen elämäänsä tullut. Nainen nauroi, kukaan ei enää sano häntä Kulkuriveljemme keksimällä nimellä.

Sain heti pyyhkeitä. Ilorouva, kaunisrouva nuhteli minua iisalmelaisten ylistämisestä. Itse asuu niin rajalla, että on vaikea sanoa, kumpi identiteetti hänellä on. Sanoin, että ylistän iisalmelaisia siksi, että minulla on aina niin hauskaa Iisalmessa. Etenkin uimahallissa ja naisten löylyhuoneessa, jossa olemme kaikki niin riisutut.

Tänä aamuna kodinhoitohuoneessa puhdasta lakanaa viikatessa mietin, miksi suhtaudun Lapinlahteen niin nurjasti. Ehkä se johtuu siitä, että tällä paikkakunnalla kiusataan erikoisia, vammaiset jätetään yhteisön ulkopuolelle ja seksuaalisen vähemmistön edustajia suorastaan vainotaan.

Lapinlahti on niin tympeä paikkakunta, että ei täällä auta - uskon näin valitettavasti - edes Pride. Tai naapuruusmessut. Tosin Gerryn kanssa Pridea  alustavasti mietittiin. Voisihan se olla minä, Maria ja Gerry. Eihän meitä ollut historian ensimmäisessä Lapinlahden vanhainkodin jälkeisessä vappumarssissakaan ensin kuin minä, Toveri Vanhempi Huoneenrakentaja ja Ylä-Savon subcomandante Marcos. Sitten tuli muutama uskollinen ja kohta meitä oli suorastaan kourallinen vanhempaa (anarkisti)väkeä.

Kyllähän Neuvostoliitossakin ortodoksisuus oli säilössä juuri näiden entisten kivenkovien Кухаркojen, jotka olivat vähitellen muuttuneet 
бабушкoiksi, avulla. Бабушкаlla on huopatöppöset, hänellä on villahuivi kasvojensa ympäri ja ватник, пуховик tai фyфaиka yllään. Google-kääntäjän mukaan фyфaиka on collegepaita. Ei varmana ole. Tai sitten olen tulkinnut väärin vitsin секс пo сибирски (seksiä siperialaisittain).

Lyhykäisyydessään vitsi kuuluu näin: секс пo сибирски - снимать третью фyфaиky. Jospa muistan vitsin väärin. Jos фyфaиkan tilalla olikin пуховик.

Кухаркa-бабушkat jakoivat ehtoollista, ei siinä mitään teologista ongelmaa ollut, kun miespapit olivat kaikki Kremlissä - niin kuin nytkin - nuolemassa valtaapitävien ukkovarpaiden keskinäistä väliä. (Siinä kohtaa ovat kivespussit.)

Tekisipä mieleni kirjoittaa kääntämisestä. En tee sitä vieläkään, vaikka kohta Guzel Jahinan Suleika avaa silmänsä hautautuu kirjaröykkiön alle. Hyllyyn en sitä nosta, sillä sieltä en löydä sitä kuitenkaan.

Martti Anhavan, Tomi Huttusen ja Pekka Pesosen kokoaman artikkelikokoelman Dostojevski - kiistaton ja kiistelty palautin Iisalmen kirjastoon kuten myös Lars Sundin Kolme sisarta ja yksi kertoja. Sund eteni niin hitaasti, että päätin jättää romaanin lukemisen johonkin vähemmän kuormittavaan elämäntilanteeseen. Tai eihän tässä elämäntilanteessa ole muuta mietittävää minulla kuin oma elämänkaareni, mutta persekeles, se vie alitajuisia voimia.

Hah, ei ole muuta mietittävää kuin oma elämä, sillä meillä on meneillään vain yksi raksa ja minua kuormittaa vain yhden palkan laskeminen joka toinen viikko. Mutta voitte uskoa, että se vittujust kuormittaakin! Tätä voi ymmärtää ainoastaan toinen "kasvuhakuinen"_hihihiiiii_yrittäjä.

Martti Anhava omassa Dostojevski-esseessään kirjoitti Dostojevskin käyttämistä henkilönnimistä. Osa niistä on niin osoittelevia, että on tosipaljon miljoonakertaa parempi jättää ne kääntämättä kokonaan.

(Vaikutteita tähän merkintään on jäänyt Johannes Ekholmin Rakkaus niinkusta.)

Anhava kirjoittaa myös siitä, että ukrainalaista tarkoittava sana hohol on tullut töyhtöä merkitsevästä sanasta xохол. Minä olen ollut aivan väärässä luulossa. Minä luulin, että sana xохол on onomatopoeettinen termi siitä, kun ukrainalaiset puhuvat oon päälle. Ukrainalainen говорити (hovoryty), kun venäläiset говорят. Venäläisillä oo-kirjain sanassa говорить lausutaan painottomana, aana.

Entiennytentiennytentiennytanteeksianteeksianteeksi.

Tällainen kielikeskustelu käytiin, kun kysyin Ärräpäiden venäjätietäjiltä, mikä vivahde on sanassa kansalainen, гражданин - pidän sanasta - minusta siinä on voimaa niin kuin sanassa keittäjä, kухаркa:

Oiva Hevonen wrote:

Tämä menee ihan stetsonista tempaistuksi, mutta lisään Öisinajattelijan gorod-asiaan sen, että vanhassa slaavilaiskielessä kaupunki-sanana ei ollut gorod vaan grad, joka monissa kielissä/murteissa äännettiin hrad. Jossakin länsislaavikielessä, en osaa sanoa missä, kaupunkilainen on grad+zhan, eli tulee hyvin lähelle tätä kansalainen-sanaa, venäjäksi grazhdanin. Anteeksi kun kyrillisiä ei tässä koneessa ole.

Venäjän kielen cum lauden opinnoissa muinoin oli hyvin mielenkiintoinen pakollinen muinaiskirkkoslaavin kurssi. Vaikka se tuntui aivan pöhköltä aiheelta, niin siinä oppi kielten muotoutumisesta paljon. En tiedä, ovatko sen kurssin muistiinpanot enää missään tallessa.

Oiva Hevonen

10. tammikuuta 2018 klo 16.21 Pia Valkonen <pia.valkonen@lapiomies.fi> kirjoitti:

Jahas! Jotenkin tosiaan on mulle jäänyt sellainen kuva, että гражданин tietää oikeutensa ja on siksi hankala!!!! Siis valtaapitävät käyttävät sitä negatiivisessa mielessä.....

Kiitos!

Pia

Pentti Stranius kirjoitti 2018-01-10 15:16:

PIA wrote:

"....Kansalaiset tarkoitan merkityksessä гражданин -
mikähän muuten on гражданин-sanan juuri - minä olen aina
kokenut sanan гражданин positiivisena. Se ei ole alamainen,
vaan jotain KUNNIOITETTAVAA ja aktiivista, vaativaakin, mutta niinhän
se on syytä ollakin, tietoinen oikeuksistaan. "

Öisinajattelija vastaa:

"Grazhdanin"-sanan kanta ja juuri on tietenkin "Gorod" eli kansalainen
oli alunperin venäjäksikin "kaupunkilainen) kuten Burg ja Burger auf
Deutsch.

Käsite on olennainen kansalaisyhteiskunnan ja keskiluokan kehityksen
kannalta...

Neuvostoaikana "Grazhdanin"-sanaa käytettiin lähinnä negatiivisessa
merkityksessä, esim vielä 1980-luvun lopun mielenosoituksia
hajottava miliisi huuteli kovaääniseen:

"Grazhdane, pashodites, bystro!"

Positiivinen puhuttelu kuului neuvostoleksikonissa tietysti:
"Tovarishi, druzja..."

Tätä nykyä Grazhdanin on venäjänkielessäkin yleiskäytössä kun
tarkoitetaan kaikkia kansalaisia... ja alamaista tarkoittava
"poddannyi" on poistunut....

Öisinajattelija, palveluksessanne

Eihän kukaan tätä merkintää tänne asti lue. Vapauden kaipuu (lue otsikko) iski eilen hieman yllättäen, kun ihan viime metreillä otin esille Budapoestin. Voi kun voisi lähteä junalla Budapestiin - ensin läpi Viron, sitten läpi Latvian - Riikassa voisi käydä vanhan kaupungin rakennuksia katsomassa, Liettuan ja Vilnan kautta Varsovaan ja siitä Krakovaan, Krakovasta Zakopaneen ja äkkiä Tatra-vuorten yli pienellä paikallisjunalla, Krakovassa ei saa juoda kraanavettä varmaankaan vieläkään, se pitää muistaa, ettei tule vatsapöpö, Slovakia ei niin kiinnosta, se onkin littana maa, jonka läpi varmaan pääsee supernopeasti Unkariin ja Budapestissa saatan tulla itseäni vastaan vähän päälle parikymppisenä. Olen matkalla punkkareiden paikkaan Fekete Lyukiin.

Onkohan koko Ukrainassa enää punkkareita, kun siellä on Jobbik ja uusnatsit?

Nyt on ihan pakko tehdä päivän työt. Verottajan ilmoitukset tekee ihan sekunnissa, kunhan vain käyttää puoli tuntia erilaisiin kirjautumisiin, ensin palkanlaskentapaskaan ja sitten Tyvi-paskaan ja sitä ennen kaivaa sähköpostista ammoin tulleen viestin vuodenvaihteen toimista ja miettii, että vittujoo palkanlaskentajärjestelmänhallinnan laskusta olen lähettänyt lisämaksuaikapyynnön - ja voi vitun vitura en haluaisi alkaa ajatella näitä nyt. Mietin jollain aivopoimullani Kirsti Eran Suleika avaa silmänsä -käännöksessään vähän väärin kääntämäänsä sanaa упыриха, jonka Kirsti oli kääntänyt käärmenaiseksi, mutta joka sanatarkasti on verenimijä. Ei se minua käännöksessä haitannut, mutta olipahan mielenkiintoista etsiä asiasta ja sanasta kyseisessä romaanissa kokonainen artikkeli.

Jäin miettimään, olenko minä упыриха?