Kirjailija Hannu Mäkelän blogi
ja Heli Laaksosen runo

su 11.2.2018

Tää on ihan pakko kopioida tähän, toveri Oiva Hevonen lähetti runon ärräpäille, on ollut Keskisyöpäläisessä tämä:

AMMATINVALINTAKYSYMYS

Oli kerra yks oikke nätti neiti,
pitkäkinttune ja sulosilmäne.
Suu sil ol ko karamelli
ja nenä hiano, tallinnalaist muatoilu.
Kamera rakasti häne
kimaltavaist hiuslisäket.

Neiti juaks maratonei ja kävi koului,
myys hyväntekeväisyysarpoi,
viittas yleisötilaisuuksis,
osallistus välipalamiältymyskallupeihi,
täyttel planketei, soittel puhelui,
ja nääntys päivän päätteks.

Arvatkaa häne ammattis?
Hän ol aktiivimalli.

Hannu Mäkelää koko lauantaipäivä,
hyvä kun pissalla ehdin käydä

Eilen heräsin kello kuusi aamulla aivan virkeänä. Olin perjantaina illalla kävellyt rauhallista kävelyä Iisalmen uimahallin ympärillä ja ihastellut radan varressa olevia pienehköhän ja vanhahkoja omakotitaloja. Anna oli punttisalilla. Heräsi sillä ehdolla, että pääsee Iisalmeen salille. Annan odotellessa lueskentelin työnohjauskäsikirjoja ja suunnittelin elämänkaarimerkintääni, jonka olisi pitänyt olla valmis jo viime keskiviikkona.

Kun kirjoitus alkoi lopulta syntyä, ei siihen kauaa mennyt. Kirjoittamisen jälkeen tein samoilla endorfiineillä sitten Marialle kanasuikalepataa thai-basilikan kera ja Annalle perinteistä äidin kaalilaatikkoa, siihen tulee siirappia. Matilla on oma reseptinsä kaalilaatikkoon, mutta kelpuutti versioni, koska korostin, että siinä ei ole muita komponentteja kuin Matin suikaloima kaali, jauheliha, siirappi ja suola. Riisi-monivilja-qvinoa -seosta siihen piti lisäämäni, mutta unhodin. Valmistan suurimot Marialle tänään vegeaamupalaksi ja lisukkeeksi salaattia.

Hannu Mäkelän blogista löytyi italialaisen bruscettan resepti ja valmistusselostus. Yllä oleva teksti varmaan kirjoittui siitä, että lopun päivää eilen luin Mäkelän blogia ja Ärräpäihin lähetin tällaisen viestin

"No jopas, Maria ei halunnutkaan Matkukseen farkkuja ostamaan, joten koko päivän, sen jälkeen, kun olin kirjoittanut päivän tekstin ja elämänkaarenkin, olen nyt lukenut Hannu Mäkelän blogia. Voi että! Tää on niin hyvä, just tällaista olisin halunnut lukea Pentti Saarikosken Suomentajan päiväkirjasta ja Saarikoski kirjoittikin Hannu Taanilan peniksestä, joka ei ole oikeasti, aikuisten oikeasti, vannon käsi Raamatulla, että puhun nyt totta, yhtään mielenkiintoinen. Tämä on:

https://www.hannumakela.com/2017/04/12/ahmatova-ja-ammatin-pyhyys/

Ja koko blogi on NIIN kaunista tekstiä. Voi että, sanoisi kirjailija Teppo Kulmala.

Pia