Lukupiirit

ke 14.2.2018

Ystävänpäivätervehdykseni menivät kyllä postiin, mutta ehtinevät perille ehkä tällä viikolla. Ei ole sellaista juhlaa, jossa kauden vihannekseni eivät myöhästyisi tai roikkuisi verhoina vuosikausia, joulusta juhannukseen ja juhannuksesta ortodoksisen kirkkovuoden alkuun ja siitä taas jouluun. No, hyvä, että edes samana vuonna joutuvat perille.

Korjaan heti alkuun eilistä merkintääni. Johanna Korhosen Valkoista valoa nöyryytysohjelma sisälsi syvempääkin kuin vain teknisten laitteiden tai Excelin aiheuttama kiukutus. Korhonen mainitsee työtön, työtön -lomakkeen täyttämisen aiheuttaman tunteen. Kokemuksesta. Minä en siinä kohtaa, kun piti täytätä työtön, työtön -lomakkeet lyyhistynyt vielä, sillä olin nuori ja yli-innokas aviovaimo ja valmis tulemaan raskaaksi ja siirtymään kotiäidiksi, vaan siinä, kun havaitsin lamaan yliopistosta valmistuneena joutuneeni paarialuokkaan. Ja niin. Minä sentään valmistuin.

Kuuntelin eilen illalla parit Valkoiset valot ilokseni ja lueskelin Terhi Nevalaisen väikkäriä Pinkit piikkikorot : Chick lit -kirjallisuuden postfeministiset sisällöt ja lukijat niiden merkityksellistäjinä.

Tänään on Kuopion taidemuseon taidevartti ja sen päälle pariterapia. Kopioin eilen Ärräpäihin kirjoittamani viestin Puijonlaakson lukupiirin alle, siitä tuli kysymyksiä tai siis lukupiireistä yleensä tuli kysymyksiä Ärräpäille ja minähän vastasin, vaikka minulta listalle oli sitkäin ennen tullut tekstiä jo kuukauden kiintiö täyteen, thih:

PUIJONLAAKSON LUKUPIIRI
1.3 Viivi Luik: Varjoteatteri
5.4 Õnnepalu: Mandala
3.5 Ilmar Taska: Pobeda 1946

Heips, vedän Lapinlahden kirjastolla kolme kertaa lukuvuodessa lukupiiriä. Kaskikuusen kansalaisopiston lukupiirikertoja on säästösyistä yhteensä seitsemän kertaa lukuvuodessa. Piirillä on toinen vetäjä, kirjastovirkailija, Heli Lappalainen. Minusta on hyvä, että piirillä on kaksi vetäjää, tulee luettua erilaisia kirjoja.

Se, että kertoja on harvoin, johtuu siitä, että tosiaan kansalaisopistot säästävät ja toinen syy on se, että ihmiset eivät aina halua sitoutua sen useampiin kertoihin.

Mun piiriläisillä luettamilla kirjoilla oli teemana uskonnot. Terhi Törmälehdon Vaikka vuoret järkkyisivät kertoo helluntalaisesta nuoresta naisesta ja oikeastaan naisen irtautumisesta helluntailiikkeestä. Lainasin Törmälehdon käsittelykertaa varten Oulun yliopiston kirjastosta kaukolainana Törmälehdon puheviestinnän gradun aiheesta glossolalia, kielillä puhuminen. Kopioin piiriläisille gradun johtopäätökset. 

Toisella kerrallani otin esille Vuokko Sajaniemen Pedot. Se on ortodoksipapin tyttären kasvutarina. Romaanissa oli lumoavia ortodoksikuvauksia.

Ensi viikolla mun kerralla käsittelemme Tiina Piilolan Taivaan merkit. Taivaan merkkien käsittelyä varten luen Tiina Piilolan väikkärin Kalevalan naiset ja tiedon yöpuoli — Lönnrotin jalanjäljissä kohti Kalevalan naisten tarinoita. Taivaan merkit on tavallaan naisten chick Litiä, josta ilmeisesti pitäisi lukea Savon Sanomissakin kirjoittavan Terhi Nevalaisen väikkäri: Pinkit piikkikorot : Chick lit -kirjallisuuden postfeministiset sisällöt ja lukijat niiden merkityksellistäjinä.

Joka tapauksessa Taivaan merkit kertoo kirjallisuustieteen väitöskirjan tekijästä ja sisältää esseenpoikasia Kalevalasta. Kirjan päähenkilö käy kaikenmaailman henki- ja kiviparantajilla ja tutkii horoskooppeja. Aviomies on näyttelijä ja kokee jonkinlaisen sivusuhteen/rakkausjutun vastanäyttelijänsä kanssa. Ihan tyylipuhdasta chick litiä, mutta tosiaan! Taivaan merkit pitää lukea postfeministisenä sisältönä ja merkityksellistää teksti itse.

Kevään viimeisellä kerralla me molemmat vetäjät olemme itse paikalla ja jokainen piiriläinen saa esitellä juuri sen kirjan, joka sattuu olemaan sen hetken lempikirja tai muuten mainitsemisen arvoinen.

Toi Önnepalu on ehdottoman mielenkiintoinen. Maanantain Maaseudun Tulevaisuudessa oli päktä Tönu Önnepalun uusimmasta Paratiisista. Haluan kirjoittaa tällaisia lauseita: "Ainoastaan sen kautta, että me muistamme, millaista oli, kaikkea sitä raskasta ja synkkää, me voimme nähdä, kuinka kaikki on heleää ja kirkasta ja kevyttä." (Tönu Önnepalu Paratiisi, Kirjokansi 2017)

Viivi Luikia olen päässyt haastattelemaan livenä syksyllä 1991, kun Viro julistautui itsenäiseksi. Itsenäisyysjulistuksen jälkeen minut lähetettiin heti viikoksi kiertämään Viroa. Sain itse keksiä haastateltavani ja jostain syystä valitsin Viivi Luikin! Aika mahtava muija se.

Pia