
su 11.3.2018
"Vaikka sotejonossa istuminen on etupäässä paskamoista, terveyskeskusjonossa voi kuitenkin havainnoida ympäristöä, ihmisiä, jotka jonottavat. Voi tulla kohtaamisia. Mulla oli kurkku-, nenä- ja korvalääkäri, joka totesi, että keskivaikea uniapnea on ja laihtua pitäisi. Tulin vastaanotolle kerrankin LIIAN aikaisin - se oli Iisalmen aluesairaalassa. Oli semmoinen sympaattinen arkipäivän näytelmä suoraan silmieni edessä; Noin viisikymppinen miniä oli käyttämässä "ukkia" ja "mummoa" kuulotutkimuksissa. Ensin vastaanotolla oli "mummo" ja "ukki" istui odottamassa, "ukki" aloitti kanssani heti small talkin. Puhuttiin muutama sana kovasta tuulesta. Sitten miniä toi "mummon" istumaan odotustilaan ja vei "ukin" kuulotutkimukseen. Vähän ajan päästä miniä pongahtaa ulos kuulotutkimustilasta ja tuo "mummolle" mukillisen vettä. Mummo, jonka tukka oli lumivalkea ja iho sellainen paperinohut ja vanhan ihmisen ruskea, joi vettä muovimukista ja pudotti mukin vahingossa tuolinsa alle. "Mummo" ei paljoa puhunut, sillä ilmeisesti ei kuullut juurikaan mitään. Minä sukelsin "mummon" tuolinsa alle kuin ammus nostamaan mukin ylös. Tunsin itseni mukien ritarittareksi ja notkeaksi.
Se oli jotenkin hauskaa ja pientä ja inhimillistä.
Elämätä.
Pia"
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]