Alkoholi ja Jehovan todistajat,
alkoholi ja sekulaarit

su 2.4.2018

Tulipas hyvä keskustelu Jehovan todistajista! Sain postia Johanneksen pojalta, blogistilta, jonka sivuilla olen vieraillut ja mahdollisesti myös rakennellut linkkejä. Johanneksen poika on 31 vuotta korkeassa asemassa todistajissa ollut Jari-Pekka Peltoniemi. (Korjaus: Jari-Pekka Peltoniemi oli rivijäsen, sähköposti ma 2.4.2018, sain väärän käsityksen Peltoniemen asemasta Jehovan todistajissa siitä, että hän on perillä järjestön rakenteesta, käytännöistä ja muista koukeroista.)

Tässä linkki Ylen Horisontti-ohjelmaan, jossa Peltoniemi kertoo taustastaan:

https://www.youtube.com/watch?v=PUsHwi5le7g&feature=youtu.be

Alkoholi ja muu päihdekeskeisyys taitaa olla ongelma, joka läpäisee koko kapitalistisen todellisuuden. Ehkä ihmiset eivät kestä elämää ilman sitä. Tulisi varmaan vallankumous, jos poljetut lakkaisivat kantamasta kaljaa kaupasta ja turruttamasta mieltään.

En tiedä, mutta  Jehovan todistajista eronneiden lehtihaastatteluissa pisti silmään se, että ikään kuin kumpikin nuorehko mies olisi lähtenyt todistajista, koska yhteisön ulkopuolella sai vapaasti juoda alkoholia. Huoh, ajattelin haastatteluita lukiessa; tämäkö se nyt on tärkeää.

Jotenkin toivon, että Jehovan todistajien yhteisö koettaa uudistua totalitarismistaan - karttamisista ja muista läheisten hylkäämisistä. Tätä kohtaa eilen etsin Tutkimme Raamattua päivittäin 2018 -kirjasesta:

Tiistai 27. helmikuuta

"Laskettakoon vanhimmat, jotka johtavat hyvin, kaksinkertaisen kunnian arvoisiksi, varsinkin ne, jotka työskentelevät kovasti puhumisessa ja opettamisessa." (1. Tim. 5:17) Hengelliset veljemme ja sisaremme ansaitsevat varmasti sen, että arvostamme ja kunnioitamme heitä. Tämä pitää paikkansa varsinkin vanhmimista, jotka ottavat johdon keskuudestamme. Kunnioitamme näitä veljiä riippumatta heidän kansallisuudestaan, koulutuksestaan, varallisuudestaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan. Raamatussa heitä sanotaan ´lahjoiksi ihmisinä´. .... Emme kuitenkaan nosta näitä kristillisen seurakunnan edustajia jalustalle emmekä käyttäydy heidän seurassaan ikään kuin keskuudessamme olisi enkeleitä. Arvostamme ja kunnioitamme heitä heidän kovan työnsä ja nöyryytensä vuoksi."

Näin kirjoitti Johanneksen poika:

"Alkoholin käyttö on hyvin yleistä Jehovan todistajien keskuudessa. Yleensä se pysyy hallinnassa eikä riistäydy käsistä, niin kuin valtaväestön keskuudessakin. Mutta joskus käy niin, että Jehovan todistajasta tulee alkoholisti. Tunsin hyvin erään Jehovan todistaja -vanhimman, joka oppi tekemään kotiviiniä toisen vanhimman avustamana. Kotiviini ja muukin alkoholi alkoi maistua tälle vanhimmalle niin hyvin, että hän käytti sitä jatkuvasti, jäi kiinni rattijuoppoudesta, hukkasi silmälaseja ja lompakoita. Kunnes hänet erotettiin seurakunnasta. Hän yritti raitistua, onnistuikin siinä jollain lailla ja hänet otettiin takaisin seurakuntaan, mutta ei enää vanhimmaksi. No, jonkin aikaa meni hyvin, kunnes hän taas ratkesi juomaan ja hänet erotettiin toisen kerran. Aikansa ryypättyään hän kuoli kotonaan nojatuoliin alkoholin takia.

Tämä on tietenkin ääritapaus, mutta Kuningas alkoholi hallitsee kyllä monia Jehovan todistajia, sekä miehiä että naisia. Eräs hyvin tuntemani Jehovan todistaja -sisar kuoli myös alkoholin käytön takia, ja itse asiassa toinenkin."

Sitten omakohtaiseen kokemukseen, joka liittyy Suomen Jehovan todistajien haaratoimistoon.

"Kun joskus "vuonna kivi ja kanto" olimme vaimoni kanssa Betelissä tutustumiskierroksella (ei yleisellä vaan täysin yksityisellä Betel-tuttujemme kanssa), saimme tutustua niihin osiin Betelissä, joihin kiertokäynnillä olevia ei yleensä viedä. Ammattini (sähköpiirtäjä) takia sain käydä Betelin suunnitteluosastolla, siellä istui lauantaipäivänä kolme miestä tietokoneidensa takana ja he suunnittelivat Baltian maiden haaratoimistoja. Vaimoni pääsi mm. keittiötiloihin ja samalla hänelle näytettiin myös TYHJIEN VIINAPULLOJEN VARASTO. Vaimoni sanojen mukaan se oli VALTAVA. Viina maistuu siis myös Betelissä, joten se ei ole kiellettyjen asioiden listalla."

Vastasin Johanneksen pojalle näin:

Heips, varoitus, kirjoitan sulle piiiiitkän tekstin ja samalla huomisen blogimerkinnän, sillä huomenna mun pitää tehdä lapselle (Maria 19 v.) mukaan simpukkapastakinkkusalaattia aamulla, kun lapsi lähtee invataksilla Järvenpäähän Validiaan opiskelemaan merkonomiksi ja vaihtaakseen graafisen suunnittelun puolelle. En ole mikään mestarikokki enkä kokki itse asiassa ollenkaan, joten orientoituminen huomisen aamun ruoanlaittoon tulee tehdä jo tänä iltana. Ei siinä aamun hötkeessä paljoa kirjoitella.

Ajjoo, niin niin, en itse asiassa tiedäkään, onko alkoholi kiellettyä Jehovan todistajien keskuudessa. Saisi olla ja voisi olla kielletty koko valtakunnassakin. Ei tässä auta kuin kieltolaki. Niin. Päihdevalistajat ovat sanoneet, että päihteiden käytön vähentämiseksi ei ole muuta tehtävissä kuin alkoholin saatavuuden vaikeuttaminen ja hinnan korottaminen. Nythän meillä on tehty juuri päinvastoin. Alkoholi ei maksa juuri mitään ja sitä saa mistä vain ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Jos tähän asiaan koettaa saada lainsäädännöllä muutosta, saavat toimittajat itkupotkuraivarin; mun tuoppiin ette ainakaan koske.

En ole kysynyt eikä sinänsä ole tullut kahden todistajarouvan, jotka meillä käyvät, puheeksi. Ehkä se oli omaa toiveajatteluani - olenhan raivoraitis ja toivon joskus löytäväni yhteisön, jossa sitä arvostettaisiin tai jossa päihteettömyys olisi normi:D:D:D:D

Niin, kiitos kommentista. Voinko panna ton sun kommentin blogiini - tai jos en tuollaisenaan, muokkasitko sinä mieleisesi siitä? Olisi kiva herättää keskustelua.

Hauska tutustua Johanneksenpoika. En muista, mitä tietoa etsin, mutta olen käynyt blogissasi jo monta vuotta sitten. Sitäkään en muista, paninko sinulta linkkiä johonkin omaan tekstiini. Mulla on ollut blogi kesästä 2012 lähtien ja viime talveen asti en voinut itse rakentaa linkkiä yksittäiseen tekstiini, koska jokainen kuukausi oli niin kuin omana pötkönään. Nyt mun nettipalvelupojat tekivät vuosisadan uudistuksen ja jokainen merkintä on omansa, johon voi linkata. Ja jos mulla onkin ollut sun johonkin blogikirjoitukseen linkki, se on taatusti siinä mylläyksessä sammunut.

Suhtaudun Jehovan todistajiin suopeasti, sillä mun paras kouluaikainen ystävättäreni oli Jehovan todistajaperheestä. En muista, kärsikö Seija koskaan taustastaan. Minusta ei vaikuttanut siltä ja pikemminkin muistelen, että Seijan "jehkisperhe" tykkäsi, kun kävin heillä. Meidän perhe oli myös itäsuomalainen Lahden lähellä Kärkölässä ja jotenkin orpona. Äidilläni oli körttitausta ja meillä oli luonnollista kotona, että viina, tupakka, meikkaaminen ja pukeutuminen jotenkin .... hm reteästi oli kiellettyä. Niin ja tämä oli 1970- ja 1980-luvulla. Olen sisaruksiani parisenkymmentä vuotta nuorempi iltatähti ja niinpä äidin apuna minua kasvattamassa oli toinen isosiskoni, koulutukseltaan sosiaalikasvattaja, ja taustaltaan kansanraamattuseuralainen, joten ei minulle Jehovan todistajien moraalisäännöt olleet mikään kummastus.

Minä nostin Seijalle aina mielessäni hattua, sillä hänen äitinsä lähti Hämeestä takaisin Pohjois-Karjalaan, mistä perhe VR-läisinä oli Järvelään (ja myöhemmin Hollolan puolelle Tennilään) tullutkin ja Seija mielestäni oli perheen moraalinen selkäranka. Seija oli säkenöivä, energinen, aina iloinen ja hyvällä tuulella ja minä sain syödä ala-asteen ruokalassa Seijan veriletut. Veriletut olikin ainoa ruoka, josta pidin. Hernekeitosta sahasin herneet puoliksi ja nielaisin puolikkaan puolella mukillisella maitoa. Minä kun olin se iltatähti, ei kukaan ollut kotona pakottanut minua syömään mitään, mistä en pitänyt. Niinpä ruokavalioni kouluun mennessä oli koostunut pitkälti ruisleivästä ja joskus kun oli juhlat - meetwurstista. En ollut tottunut syömään muuta. No, äiti joskus paistoi paksukuorisia eteläsavolaisia karjalanpiirakoita, mutta niitä ei koulussa saanut.
En muista, missä vaiheessa Seija irrottautui Jehovan todistajayhteisöstä, saattoi olla yläasteaikana. Enkä muista, että Seija olisi asiasta kipuillut. Meillä oli ihan toiset intressit keskenämme kuin uskonasioista puhuminen. Meitä kiinnostivat vain pojat. Ja tietyt pojat. Niistä veivasimme juttua loputtomiin.

Myöhemmin Seija muutti äitinsä perässä pois Hämeestä ja minä jäin yksin Järvelään. Seijan lähdön jälkeen koitti kyllä sellainen sadan vuoden yksinäisyys, että kauhistusten kauhistus. Menin Kärkölän lukioon, onnistuin jotenkin keplottelemaan loppukouluvuodet läpi ilman bestisystävää, en kuulunut mihinkään joukkoon, ehkä se, että menin kihloihin, korvasi bestiksen, kävin kyllä kapakassa, mutta olin juoppokuskina (kiitos äidin opetuksien) - ja sitä tietä sitten yliopistoon, Seija lähti Kibbutsille Israeliin ja meinasi jäädä sille tielleen. Ei kuitenkaan jäänyt. Kun Seija palasi takaisin, minä olin jo niin eri maailmassa, että pidimme yhteyttä harvakseltaan. Yhteys ei kuitenkaan päässyt katkeamaan.

Vuonna 2009, kun kipuilin yhtä aikaa sekä valtakunnallisen ortodoksisen Aamun Koiton että kuutosseurakuntien Solean päätoimittajana sekä ortodoksiteologisen Hehkuvan Hiilloksen toimitussihteerinä, meillä alkoi käydä vanha Tuula-mummo, vaatimaton Jehovan todistajamummeli. Tuula-mummon mies oli jotenkin mun nykyisen aviomiehen tuttu muinaiselta Varpaisjärveltä ja mun korpikommunnistimies aina oli jotenkin kunnioittanut sitä miestä. Siis oliko se nyt niin, että Tuula-mummon mies oli mun aviomiehen isän ikäluokkaa ja hyvä työmies, kuten mieheni isä? Kysymys on retorinen, itsekseni muistelen tässä keittiön pöydän ääressä. Mies on yläkerrassa ja värkkää meille makuuhuoneeseen verhotankoa. Meinasin joulupöytäliinan sinne ripustaa - tankoa vain ei ole ollut ja jokin verho sinne tulee saada, sillä aurinko paistaa suoraan silmiin, jos meinaa olla tietokoneella yläkerran ison ikkunan ääressä - niin minä olen tullut kuvioon paljon myöhemmin ja olen aivan pihalla näistä tämän paikkakunnan hyvistä ja huonoista työmiehistä, kuten toimittajat aina ovatkin. Me olemme pinnallisia, pintapuolisia ja nopeita arvioissamme sekä käänteissämme.

Noihin aikoihin olin varmasti ensi kertaa elämässäni kuullut tai tajunnut ja tiedostanut, mitä ortodoksisen liturgian autuaaksi julistuksessa sanotaan: 

Herra muista meitä valtakunnassasi

Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.Herra muista meitä valtakunnassasi
Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.Herra muista meitä valtakunnassasi
Autuaita ovat sävyisät, sillä he saavat periä maan.Herra muista meitä valtakunnassasi
Autuaita ovat ne jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.Herra muista meitä valtakunnassasi
Autuaita ovat laupiaat, sillä heidän osakseen tulee laupeus.Herra muista meitä valtakunnassasi
Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.Herra muista meitä valtakunnassasi
Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät on kutsuttava Jumalan lapsiksi.Herra muista meitä valtakunnassasi
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.Herra muista meitä valtakunnassasi
Autuaita olette te, kun ihmiset solvaavat ja vainoavat teitä ja valhetellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa minun tähteni.Herra muista meitä valtakunnassasi
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkanne on oleva suuri taivaissa.Herra muista meitä valtakunnassasi
Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen.Herra muista meitä valtakunnassasi

Tuula-mummoa nauratti. Sehän oli Vuorisaarnan kohta Autuaaksijulistus. Tuula-mummo lahjoitti minulle Uuden maailman käännös-Raamatun, jonne merkkasin kohdan keltaisella pienellä liimalapulla Tuula-mummo kirjoitti kohdan kirjan etulehdelle omalla kauniilla käsialallaan.

Toimittajan luontoni pelastaa minut varmaankin niin Jehovan todistajayhteisön totalitarismilta kuin miltä muulta yhteisöltä tahansa. Vaikka niin kovasti kaipaan yhteisöä, asetun aina ulkokehälle arvostelemaan ja moittimaan.

Tuula-mummo haihtui johonkin ja meillä sen jälkeen alkoi käydä kaksi muuta todistajarouvaa. He ovat mukavia ja ihan mielelläni opiskelen heidän kanssaan nyt myös Raamatun sisältöä. Ennen tyttärieni syntymää ehdin opiskella yleistä läntistä teologiaa vanhan approbaturin verran ja sain parhaan arvosanan Vanhan Testamentin eksegetiikasta. Hah, sehän oli kuin olisi kiivennyt perse edellä puuhun. Vasta nyt minulle alkaa hahmottua, mitä Raamatussa on.

Onhan tässä paljolti myös sitä, että mitä enemmän Jehovan todistajia julkisuudessa arvostellaan, sitä enemmän haluan kirjoittaa myönteisesti. En kuitenkaan missään nimessä halua ummistaa silmiäni yhteisön ongelmista. En tiedä, olenko naiivi, mutta jos Jehkikset haluavat säilyttää yhteisönsä, heidän tulee käsitellä ongelmiaan ja ratkaistakin niitä. En usko, että ihmisiä enää saa joukkoon uhkailemalla ja syyllistämällä (esim. pornografian katselusta - ei kait...? No, kaipa pornografian katseluun sisältyy sama kuin alkoholiin. Jos siitä tulee riippuvuus tai se alkaa hallita elämää, se on ongelma, joka ei paheksumalla lähde, silloin tarvitaan apua.).

Miten muuten on - ovatko Jehovan todistajat edelleen sitä mieltä, että maailmankaikkeus on 6 000 vuotta vanha? En ole kysnyt asiaa - kunhan pari tutkiskelua sitten sanoin, että minusta Raamatun ja tieteen ei tarvitse olla esimerkiksi luomiskertomuksessa lainkaan ristiriidassa; Raamatussa alkuräjähdyksen jälkeiset asiat on kerrottu sen ajan (milloinkas Vanhan Testamentin kirjoitukset nyt olikaan kirjoitettu?) runokielellä ja hirmuisen kauniisti sitä paitsi.

Ja sitten! Sinultahan minä voin tätä kysyä. Putinin Venäjällä Jehovan todistajia vainotaan. Sehän on tietenkin hyvin väärin, mutta mutta! Näin MTV3:n uutisissa oli pätkä vainosta. Siinä jokin suomalainen naistoimittaja oli sellaisten tosi shikarnien (luksus tai ylellinen) porttien ulkopuolella puhumassa Jehovan todistajien suljetuista yhteisöistä, arvosteli kyllä vainoja, mutta hyvät hyssyrät, ikään kuin uutispätkässä olisi vaivihkaa kerrottu, että todistajayhteisöt ovat (amerikkalaisten rahoittamia) hienoja muurein rajattuja asuinalueita.... Mitään sellaista uutispätkässä ei sanottu, mutta niin siinä näytettiin. Tietenkin Venäjällä epäluuloja herättää joukko, joka elää muurien sisällä ja saa rahoituksensa ulkomailta. En tietenkään tarkoita sitä, että uskonnollinen vaino olisi oikeutettua.

Niin. Kunnioitan näitä rouvia, jotka meillä käyvät. Molemmat elävät hyvin yksinkertaista elämää. Osin tutkiskelussa puhutaan sellaisia tavallisia naisten juttuja. Vaihdevuosista, olkapään kiertäjäkalvosinoireyhtymästä, lasten kasvatuksesta ja sen semmoisista. Vaihdamme ruokareseptejä. Ja itse asiassa nauramme paljon. Arvostelemme kapitalismia ja kapitalistisia ilmiöitä, vaikka emme käytä sanaa kapitalismi.