
la 7.4.2018
Maria alkoi viime viikolla kyseenalaistaa prinsessasatuja. Hänen mielestään typerää on sellainen sadun kaava; prinsessa varttuu huoletta kuningasperheessä ja sitten tulee paha haltiatar tai paha äitipuoli, joka vaivuttaa uneen tai hoitaa kilpailijataren kauas metsään. Lopuksi tulee prinssi ja suutelee ja pariskunta saa puoli valtakuntaa tai jotain sellaista. Kovin heteronormatiivista, hän puuskahti.
Mietin, miksi satuja lapsille luetaan. Niitä luetaan etupäässä sen takia, että pentu saataisiin kunnialla nukahtamaan ja äippä sekä/tai iskä saisi hetken omaa aikaa ennen kuin omat silmät painuvat kiinni. Minulla tosin silmät luppasivat jo siinä vaiheessa, kun satu oli vasta menossa. Suuni kävi ja luin, vaikka näin valveen ja unen rajamaiden näkyjä. Niin väsynyt olin tyttöjen pikkulapsivaiheessa.
Sanoin Marialle, että satuja luetaan lapsille kasvatusmielessä - ei sen vuoksi, että nämä uusintaisivat aivottomasti perinteisiä kuvioita haaveilemalla prinsessoina prinsseistä tai prinsseinä prinsessan herättämisestä, vaan sen takia, että siirtymä lapsuudesta seksuaalisuuteen tulisi alitajuisesti käsiteltyä. Sitähän varten sadut ovat ja siitähän vaikka Lumikki-satu kertoo.
Lumikin äiti on turvallisesti kuollut. Jokaisen tytön tulee tehdä äidinmurha. Jostain syystä puhutaan vain isänmurhasta, mutta kyllä tyttärenkin tulee irrottautua äidistä - sekä isästä. Jehovan todistajien Perheonnen salaisuus -kirjasessa asia sanotaan Raamatun sanoin: "Mies jättää isänsä ja äitinsä ja hänen on liittyttävä vaimoonsa ja heidän on tultava yhdeksi lihaksi." (1. Mooseksen kirja 2:24)
Paavali on muuten ollut viisas ja käytännöllinen - ja hänen naiset vaietkoon seurakunnassa -lausettaan on mielestäni käytetty väärin, arvelen, että lause on lähtenyt konkreettisesta tilanteessa eikä sitä minusta tule käyttää naisien sivuuttamiseen. Perheonnen salaisuudessa siteeraataan Paavalin kirjettä korinttilaisille (1. Kor. 7:36), jossa apostoli kehottaa menemään naimisiin vasta, kun nuoruuden kukoistus on sivuutettu. Kun ihminen on nuori hänen sukupuoliset tunteensa ovat voimakkaat ja voivat sumentaa arvostelukyvyn. Oikeasti! Niinhän se on!
Tai sitten vain on hormonien kuohuntavaiheessa tehtävä kestämättömät ratkaisunsa ja yritettävä elää sen mukaan ihmisiksi. Lapset kuitenkin olisi hyvä tehdä sellaisessa vaiheessa, kun vielä itsellä on voimia. Minulla venähti lapsenteko myöhäiseksi. Voimani olivat jo kutistuneet, mutta toisaalta. Olisihan niitä lapsia saanut syntyä jo alle kolmikymppisenä, lapset kuitenkin näköjään tulevat silloin, kun tulevat. Ei minulla ollut kypsyyttä varhaiseen lapsentekoon silloin, kun olisi ollut voimia esimerkiksi valvoa. Kypsyyttä ei ehkä olisi olllut kolmikymppisenäkään. Ehkä se on niin, että kyllä luonto tikanpojan puuhun vetää ja Siperia sitten opettaa.
Lumikki- ja Tuhkimo-sadut auttavat käsittelemään tyttären äitiään kohtaan tuntemaa vihaa pahan äitipuolen avulla. Olisi varmaan liian raakaa kertoa lapsille satua, jossa äiti lähettäisi tyttärensä kuolemaan tai orjuuttaisi tätä sumeilematta. Kummassakin sadussa uusi elämä tulee prinssin muodossa. Ei sitä kirjaimelliseti tarvitse ottaa, hyvänen aika.
Ja toisaalta on hyvä tunnistaa itsessään sikiävät kollektiivisen alitajunnan prinsessamytologiat. En lähtisi niitä torjumaan, vaan käyttäisin myyttejä asioiden käsittelyn työkaluna. Minua jollain kummalla tavalla helpotti nykyisen monella tapaa kuormittuneen parisuhteen käsittely Tuhkimo-sadun avulla. Matti kokee itsensä Tuhkimoksi ja on sitä yhtä aikaa kuin myös vanha isä, minä tietenkin olen paha äitipuoli, joka orjuuttaa Tuhkimoa ja Maria ja Anna pahan äitipuolen itsekkäät tyttäret.
H. C. Andersenin satu Lumikuningatar käsittelee pojan seksuaalista heräämistä. Kai saa silmiinsä Tihulaisten peilinpalasia ja hänestä tulee yht´äkkiä ilkeä - se lienee irtoamista lapsen roolista. Lumikuningatar pelastaa hänet ja suutelee kaksi kertaa; ensimmäinen suudelma puudutti Kain kylmältä, toinen suudelma sai hänet unohtamaan menneisyytensä ja kolmas Lumikuningattaren suudelma olisi ollut tappava.
Taiteiden lehtori Sisko Ylimartimo Lapin yliopistosta ja lastenkirjallisuuden dosentti Oulun yliopistosta näkee Lumikuningattaren Kain pahana äitinä. Varmaankin miesten seksuaalisuuteen kietoutuu yhtä lailla suhde omaan äitiin kuin tytöillä suhde isään. Pahan äidin huolenpito, suudelmat, saattava tappaa. Jossain vaiheessa niin tytöillä kuin pojillakin äidin on jossain määrin muututtava pahaksi ja pahasta olisi vain päästävä eroon, jotta voisi muodostaa oman lauman, oman elämän.
http://ace.ulapland.fi/talvitaide/oppimateriaalia/kirjoitajat/ylimartimo_sisko.html
Minun kyllä piti kirjoittamani tänään Raija Orasen Kohtauspaikka Marinadista, mutta tulkoon tämä nyt tässä kohtaa. Katsoin eilen Doctor Fosterin toisen tuotantokauden viimeisen jakson. Jaksossa kulminoitui se, mitä kaksi itsekästä ja melko kyvytöntä vanhempaa - varmaankin he olivat hyvin tyypillisiä ylemmän keskiluokan eläjiä, äiti lääkäri ja isä jonkinlainen kiinteistöbisnesmies, ulkona syötiin hienosti ja illalla, kun lapsi oli nukkumassa, otettiin vähän skumppaa - eivät tuhoa ainoastaan toistensa elämiä, vaan myös lapsensa elämän. Toisaalta Tom oli täyttämässä 16 vuotta. Hän lähti pois, jotta olisi selviytynyt. Lumikuningatar-äidin suudelma oli käymässä tappavaksi. Jonkin verran lapsen on oltava kylmälle - elämän vastoinkäymisille - puuduksissa ja jonkin verran lapsen on kasvaessaan unohdettava lapsuutensa, sitähän kehittyinen ja kasvaminen on, on mentävä eteenpäin, vaikka tekisi mieli jäädä talvipesään unille. Kevät koittaa, kuten Pessissä ja Illusiassa.
Olisi helppo sanoa, että Doctor Foster oli kylmä eikä kyennyt osoittamaan rakkautta, mutta eihän se niinkään täysin ollut. Myös Simonin nuoren vaimon lapsuudenperheessä varmaankin rakastettiin lapsia, mutta Katen oli jostain syystä omassa metamorfoosissaan käytävä läpi lunttuvaihe. Kihelmöivä oli kohta, jossa Tom tulee kysymään isäänsä Katen kämpiltä. Kate on jo Tomin isälle raskaana ja poikapoloinen melkein yllättää isin rysän päältä. Tom kysyy suoraan ja kursailematta: "Sinäkö nait tuon kanssa?" Käsittääkseni Tom ja Kate kävivät samaa koulua ja Katella oli "maine". Kate ottaa tiukan katsekontaktin Tomiin ja sanoo: "Myös nainen saa harrastaa seksiä." Siitä oli vaikea olla eri mieltä, vaikka raastoinkin tukkaani epätoivosta seuratessani Simonin ja Katen suhteen kehittymistä. Varmaan jokaisen vanhenevan naisen painajainen on se, että aviomies lähtee nuoremman perään. Minä olen ollut se nuorempi nainen, jonka perään on nolosti lähdetty ja minä olen se vastenmieliseksi käynyt vanheneva nainen, jonka luota on haluttu paeta.
Ehkä tässä pitäisi kiittää Luojaa, että on saanut kokea kaikki mahdolliset roolit.
Tänään ei ilmaantunut merkintää Raija Orasen Kohtauspaikka Marinadista. Siivosin talon. Tyhjensin kissankakkalaatikot. Lisäsin multaa hyasintille. Leikkasin kirjovehkan. Istutin sujakan kaksiosaisen palmun, joka oli peräisin Leonidin huushollista ja jonka leikkasin viime syksynä. Pitää sille etsiä korkea kasvatuskori. Taisin viedä korin rengasvarastoon. Pesin kuusi koneellista pyykkiä. Pestyiksi tuli ainakin seitsemän Annan pyyhettä, lakanoita, tyynyliinoja, Matin valkoisia paitoja, Annan kylpytakki, Marian eiliset vaatteet, muutama minun reikääntyviä aluspaitani ja Matin työfarkut. Juoksin ylös ja alas portaita. Aamun tunnetila oli ärtymys. Se tuli siitä, kun Maria halusikin aamutoimille kesken puuronsyöntini. Puuro jäähtyi ja kahvi meni expressoksi. Sitten sain apinaraivokohtauksen ja siivosin, vaikka vastahan minä viime viikonloppuna luuttusin keittiön lattian. Ai niin ja tietenkin tyhjensin astianpesukoneen ja täytin sen uudelleen. Keittiön pöydällä on röykkiö kirjoja, jotka pitäisi siirtää liukuhihnalla eteenpäin.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]