
ma 28.5.2018
Vanha jengi hiipuu ja vähenee. Nyt on von wrightiläinen ajattelija ja m/s Furstenbergin kapteeni Alpo Ollilakin jo kuollut. MIllään reissulla en niin paljon saanut nauttia elämänviisaudesta ja sydämen sivistyksestä kuin toverien Alpo Ollilla ja Jalo Boreniuksen kanssa Konevitsan luostarin generaattoria asentaessa. Oma osuuteni varsinaisessa asennustyössä oli vähäinen. Tulkkasin asentajia ja sain luostarin generaattorivastaavat hermostumaan siitä, että en ilmeisesti ole ollut hereillä koulun fysiikan tunneilla.
Samoissa merkeissä tutustuin Alpon mutkattomaan ja lämpimään perheeseen, jossa ehdoton auktoriteetti oli kaunisääninen Tuula-vaimo sekä Alpon sukuun Arto- ja Seppo-veljineen.
Alpo Ollila aloitti myös kasvatukseni asiassa, mitä on sähkö. Alpolla oli tapana aloitta filosofointi näin: "Jos minä olisin diktaattori, säätäisin jokaiselle kanslaiselle pakolliseksi velvoitteeksi pilkkionginnan. Säätäisin myös lain, jonka mukaan neljää metriä lähemmäs toista pilkkijää ei saa mennä."
"Herra, anna lepo nukkuneen palvelijasi Alpon sielulle valoisassa ja viheriöivässä vilvoituksen paikassa, mistä ovat paenneet kipu, suru ja huokaus."
Niin moni on poissa, Paulon Jussi, Pennasen Kaija, Purhosen Lasse, Leonid, Aleksanderit Antonov ja Kepner sekä kissa-Sasha, ikonimaalari Sergei Pšenitsyin (Ceргeй Pшеницын).
"Ollos iäti muistetut, te autuuteen kutsutut ja aina muistettavat veljemme ja sisaremme...."
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]