Ensimmäinen omaishoidettavaton viikonloppu

Ajoin nurmikon, osallistuin ikkunan asennukseen, olin mukana opettamassa Annalle autolla-ajoa, osallistuin lentokoneen öljynpainemittarin asennukseen pitämällä koirat loitolla jne jne jne

En ehtinyt kirjoittaa enkä etsiä valokuvia, jotka lupasin eräälle itselleni tärkeäksi tulleelle ihmiselle argh

su 20.5.2018

Huomenta, huudahdan tähän, että kun on turvallista, voi toisen kanssa öllöttää ! Me emme Matin kanssa ole vielä saavuttaneet sitä tasoa - tai sitten! Minä olen niin epävakaa, että semmoista ei tule. Tai ei tule helposti. Minä olen se turvaton ja enemmän tarvitseva. Matti taas välttelevä. Matin mielestä silloin on hyvä, kun ei tunnu miltään. MInusta jos ei tunnu miltään, voi yhtä hyvin olla aivokuollut.

Se, että Leonidin kanssa meinasi muutaman kerran mennä henki, ei ole tehnyt minusta (vielä) jalostunutta, vaan semmoisen, että oikeasti vajoan raivossani tilaan, jossa minun pitäisi mennä vain johonkin metsämökkiin sikiöasentoon keskelle lattiaa tai huutamaan ääneen kipua. Minä saatan nimittäin automaattiohjauksella täyttää avioeropaperit, myydä talon ja jakaa firman rakennustelineet arvitseville keskellä Lapinlahden toria.

... Äh, nyt Matti komensi liikkeelle. Lähdemme nostamaan paikoilleen yhden asiakkaan  laituria. Pitää uittaa ja pestä Pyry järvessä samalla.

Mietin, miksi muistan senkin paikallislehden ylityökoukerot. Yht´äkkiä muistin! Ja samalla nauratti. Heheeee, kyllä mulla on hatara pää. Olin näiden pikku paikallislehtien ay-osaston varapääluottamusmies.

Pia