Lepäämään uskon saarekkeeseen

pe 11.5.2018

Sain uskon sisareltani ihanan kommentin, kun purin hänelle yrittäjyteen liittyviä ärsytyksiä. Ihan kaikkea en tänne kehtaa kirjoittaa. Suurin osa minun ongelmistani on tätä laatua (kopioitu Facebookistan alle). Tätä tapahtuu harva se päivä - meidän firmassa on vielä superhyperkallis printteri-kopiokone, joka vaatii kaiken muun ylikalliin lisäksi jonkun ylivuotokasetinkin, kone herjasi ylivuotokasetin täyttymisestä emmekä kiinnittäneet asiaan huomiota, ei varmaan ollut rahaa mihinkään ylivuotojuttuihin, no, ei siinä mitään, kasetti räjähti kirjaimellisesti silmille ja lattialle ja seinille, semmoista, mutta tässä esimerkki, miten tekniikka on luotu ihmistä "palvelemaan":

Nyt ei mene tulostiminen kanssa yhteen.
- vaihda käytetty mustekasetti uuteen samanlaiseen
- tulostin herjaa "ei yhteensopiva mustekasetti"
- kokeile vanhaa, jonka tunnistaa ja valittaa musteen loppumista
- kokeile uudestaan uutta mustekasettia "ei yhteensopiva mustekasetti"
- osta uusi samanlainen mustekasetti ja laita se paikalleen
- tulostin: "lisää mustekasetti" .
Käsittääkseni siis tulostin tunnistaa loppuneen mustekasetin. Ensimmäinen vaihdettu kasetti ei kelpaa, koska ei ole yhteensopiva. Toista vaihdettua kasettia tulostin ei edes tunnista. Kaikki ovat samaa merkkiä olevia kasetteja.
HAISTA VITTU TULOSTIN!

Uskon sisaren kommentissa ihanata on ajatus siitä, että usko on ikään kuin rauhallinen saareke, jonne mennä lepäämään; "Tuosta keskittymisestä nippelijuttuihin. Olen kokenut, että tekemällä välillä niitä, pää rauhoittuu. Jonkinlaista meditaatiota mulle. Kirjan kirjoittamisessa editointi kuuluu tähän genreen, ihan mukavaa vaihtelua välillä tarkastella lauseenrakenteita, jos luova työ tökkii tai kun oot saanut jonkun jäsenlistan ajan tasalle niin turha on karsiutunut ja on levollinen olo. Se on vähän kuin olis käynyt jumalanpalveluksessa. Sinä kirjoititkin vasta uskosta. Minulle usko on rajattu saareke, jossa käyn lepäämässä. Kun olen löytänyt uskolle fyysiseksi tilaksi ortodoksikirkon, ei juurikaan kiinnosta muitten suuntien tavat. Toivon vaan, että kaikki ihmiset löytäisivät omista temppeleistään saman rauhan, minkä minä omastani. Tietenkin vaivaa se perusasia, että paljonko tekee rakkauden tekoja. Ne kun ovat kuitenkin uskon ydintä. Ilman niitä palvelukset ovat helisevä vaski. Kauniisti kyllä helisee, ei siinä mitään."

Valta

Jehovan todistajasisarten kanssa olemme kirjassa Pitkää itsenne Jumalan rakkaudessa kohdassa luvussa Miksi kunnioittaa valtaa? Kysymyksestä oheismateriaalia lähetti minulle Lapista Lapinlahdelle muuttanut sisar, jota ihailen sen takia, että tämän jalkaterän asennosta näkee; tämä nainen järjestää asiat. Nainen on kooltaa pieni, mutta kummallinen energiapakkaus.

Oheismateriaalissa puhutaan kurista ja tottelemisesta. Heti ensimmäisessä lauseessa sanotaan, että monien mielestä jo pelkkä sana "totteleminen" kuulostaa kiusalliselta. Niin kuulostaa! Mutta pitää tosiaan mennä sanojen alkulähteille. Mitä tottelemisella oikeasti tarkoitetaan?

Muistan kirjoittaneeni Aamun Koiton päätoimittajana pääkirjoituksen, jonka yhteydessä jouduin purkamaan sanan byrokratia. Tulin siihen tulokseen, että byrokratia-sanana pitää palauttaa sen alkuperäiseen merkitykseen. Byrokratia (ransk. bureau + kr. kratein) tarkoittaa organisaatioita, toimenpiteitä, protokollia ja sääntelyä, joilla jotakin toimintaa määrätään ja suoritetaan. Totta kai byrokratiasta voi tulla rautahäkkikin, mutta jotkut tietyt pelisäännöt on hyvä olla olemassa.

On hyväksi järjestellä asioita. On hyvä pitää virallisia kokouksia ja niistä muistiot. Jotenkinhan järjestödemokraattisesti jäsenistön tahto on sanallistettava. Ja jos haluaa pitää tahdon pienissä piireissä, ei pidä kasvattaa jäsenmäärää kohtuuttomasti. Kino Sirén toimi mainiosti kymmenen vuotta SMP:nä eli Sirkka, minä ja Pekka -tyyppisesti. Se oli Pentti, minä ja Matti eli PMM. Yhdistysrekisteriin ei tehty muutoksia sen jälkeen, kun menin Matin kanssa naimisiin ja tulin ohjelma- ja talouspäälliköksi, joten oikeasti minä en edes ollut missään virallisesti nimenä Kino Sirénin taustalla olleessa Lapinlahden elokuvakerhossa. Muuten vain meinasin saada mahahaavan kyseisestä järjestöstä. Huokaisin helpotuksesta, kun leffat menivät digitaaliseksi ja pääsin kymmenen vuoden riesasta.

Niin ja tässä yhteydessä alan aina kirkua. Kymmenen vuotta mahahapot kurkussa suunnittelemassa ohjelmistoa, tilaamassa filmejä, hoitamassa tiedotusta, printtaamassa fleijareita, repimässä rahat tappiontakuuseen, kuuntelemassa Vasemmistojärjestön lakkaamatonta narinaa Kino Sirénistä, kun se ei tuota järjestölle mitään. Ja mikä on kiitos? Matti ja Pentti vetivät pointsit kotiin. Heitä haastateltiin ja kiiteltiin ja kumarrettiin. Voooooooih, vittuuuuu! Sanon minä.

Toimintasuunnitelmat on hyvä laatia ja toimintavuoden jälkeen toimintakertomukset. Minä kirjasin Matti Pulkkisen toimintakertomukseen nekin suunnitellut seikat, jotka eivät toteutuneet. Ehkä ne toteutuvat joskus tai sitten ne toteuttaa jokin toinen taho. Emme hirttäydy siihen, että kaikki ei tapahdu suunnitellusti.

En luontojani ole mikään järjestyksen nainen, mutta jonkin verran suostun ponnistelemaan järjestyksen eteen. Ja kunnioitan suuresti seuran rahastonhoitajaa, joka juuri teki ison järjestelytyön jäsenrekisterin ajan tasalle saattamisessa.

Jehovan todistajien sisaren lähettämässä oheisaineistossa oli lause: Anarkistit haluavat päästä eroon kaikista laeista .... ja sitten huudahdus: mihin sekaannukseen ja vaaraan se johtaisikaan. Tämä kuuluu arkikäsityksiin anarkisteista ja summittaisia arkikäsityksiä on syytä tarkastella lähemmin.

Anarkismi tarkoittaa taloudellisista, yhteiskunnallisista ja sosiaalisista valtahierarkioista vapaata yhteiskuntaa tavoitteleva poliittista ideologiaa. Amerikkalainen anarkoprimitivistinen filosofi John Zerzan, johon tutustuin juuri nyt wikipedian avulla, on luonnehtinut anarkismia autoritaarisuuden vastakohdaksi.

Nyt uppoan Zerzaniin kertalinttuulla, herramujee, tässähän on mielenkiintoisia juonteita: "Luodakseen teorian sivilisaatiosta vieraantumisen kumulatiivisena muodostumisena, Zerzanin teoriat pohjaavat Theodor Adornon negatiivisen dialektiikan konseptiin. Zerzanin mukaan alkuperäiset ihmisyhteisöt paleoliittisella ajalla, ja samankaltaiset nyky-yhteisöt kuten !Kung-, Mbuti- ja Sani-heimot, elävät vieraantumatonta ja sorrosta vapaata (engl. non oppressive) elämää, joka perustuu "primitiiviseen hyvinvointiin" ja luonnonläheisyyteen. Muodostaakseen tällaisista yhteisöistä poliittisen ideaalin, tai ainakin valaisevan vertailukohdan nykyaikaiselle (varsinkin teollistuneelle) yhteiskunnalle, Zerzan käyttää alkuperäiskansoista tehtyjä antropologisia tutkimuksia pohjana laaja-alaiselle modernin elämän kritiikille. Hän kuvaa nyky-yhteiskunnan kärsimyksen maailmana, joka rakentuu pulan ja niukkuuden tunteiden psykologiseen tuotannosta. Hänelle Sivilisaation historia on kieltämisen historiaa: mikä kehitystä vastustaa, ei ole edistystä vaan pikemminkin Utopia, joka syntyy omasta vastakohdastaan."

Kapitalismihan lähtee oletuksesta, että kuluttaja haluaa koko ajan jotain. Kuluttaja on saatava tuntemaan, että on pula ja niukkuus. Suurin osa markkinointityöstä on vahingollista. Ihmisille luodaan tarpeita, joita he eivät tienneet olevan olemassakaan ennen kuin markkinoijat sen heille kertoivat.

Tai jos ei juuri nyt jotain niukkuutta tai pulaa ole, pitää luoda harhakuva siitä, että kohta on. SKP-isä Hannu Ketoharju on sanonut, että kapitalismin ongelma samaan aikaan niukkuden psykologisen tuotannon kanssa on ylituotanto. Halpaa paskaa hikipajoista dumbataan eteenpäin hinnalla millä hyvänsä. Yksi prosentti maailman väestöstä  kerää voitot.

Yuval Noah Harari Homo Deuksessa sanoi, että kyseisestä yhdestä prosentista maailman väestöä ei ole ratkaisemaan globaaleja ongelmia, kuten ei ole ratkaisemaan paikallisiakaan. Maailman kapitalistiluokka osaa vain pääomien keskittämisen omiin taskuihinsa. Ei siltä voi vaatia muuta.

Työväenluokan on taisteltava. Omistamattomien on liityttävä yhteen.

No höh, en ehdi valtaan tämän syvemmin. Matti on tulossa Riistaveden-työmaalta. Keitin kahvia. Nyt Matti soitti, että RFU on saatava ajuun. Kohta on katsastus. Katsastuskin pitää varata. Maria huutelee tuvasta, että kusettaa. Jooh, tämmöistä tämä on, kun en herännyt kello  kuusi. Kaipaisin nyt hieman omaa kirjoittamisaikaa. Onko se liikaa pyydetty? Hähhhhhhhhh?

No on.