Siivouspäivä

On niin kylmä, ei voi aloittaa kukkamullanvaihtoja

la 5.5.2018

Moi, aloitan kohta siivouksen. Nostelin äsken kodinhoitohuoneessa Marian vaatekoreja työtasolle (joka sekin lainehtii ja tulvehtii sukkakoreja, toisaalta kissat nukkuu niissä koreissa) ja varmaan yli vuoden koiran- ja kissankarvat löytyivät koritason alta. Pakko tehdä jotain. Tekisi mieli vielä pyöräillä Tokmannille ja ostaa neljä kymmenen euron pussilakanasettiä. Olen pussilakanahullu. Siis mieli paranee, kun saan vaihdettua nätit ja puhtaat sekä värikkäät pussilakanat.

Ai miksi neljä settiä? Siksi koska jos ostan kaksi, Anna vie ne takuuvarmasti. Anna pitää omaa makuuhuonettaan niin kylmänä, että pitää olla kaksi peittoa. Anna muuten anasti sen sun tekemän villapaidan käyttöönsä. Me tilataan sulta seuraava.... Mutta ensin se sun matka ja sitten katsotaan. Katsotaan niitä lankoja vaiks kun pidetään Varkaus-kulttuuripäivä.

Ah, sinä autuas entinen SKP-läinen! Ja varmaan sinussa on jotain loogista järjestelmällisyyttä, joka saa sut suhtautumaan tyynesti vaikkapa niihin palkka.fi -ohjelmiin. Jos on tyyni ja etenee järjestyksessä nettialustojen kanssa eikä hätäänny, ei tee sellaisia töllöyksiä kuin minä. Olen tehnyt monta vuotta rakentamisen urakka- ja työntekijäilmoituksia kuukausittain ja aina värkännyt joka jumalan ilmoituksen alusta loppuun asti uudelleen. Uudestaan kaikki y-tunnukset ja sotut tai veronumerot ja syntymäajat. Vasta vähän aikaa sitten tajusin, mitä tarkoittaa täppä Ota pohjaksi ... SIIS NIITÄ ILMOITUKSIA VOI TEHDÄ VANHOILLE POHJILLE!!!!!! Kylläpä tunsin itsenin hutilukseksi, tyhmäksi ja nöyryytetyksi, kun tajusin sen vihdoin. Ei ihme, että olen ollut aina ilmoitusten teon jälkeen kainalot märkinä ja ihan vapiseva lopun päivää. Se on kamalaa tököttää sellaisiin pieniin lokeroihin numerosarjoja numerosarjan jälkeen. Sitten tulee verottajalta kirjeitä joskus tuli useampiakin: Tässä ilmoituksessa on virhe: ilmoitus nro 0949595868473772626464 ja sitten siellä, jokin sellainen, että olin pannut työmiehen syntymään vuonna 2017 tai jotain muuta, kun silmät menevät ristiin.

No niin! Eli olet järjestelmällinen (olen huomannut) ja pidät täsmällisyydestä (olen huomannut senkin). Mulle, kuten varmaan XX;lle ovat ajat vähän sinne päin. Kunhan nyt samalla viikolla.... Me ollaan sen mun toimittajaopiskelija-aikaisen kaverin Maritan kanssa joskus mietitty, että kun lehden teossa deadline on oikeasti DEADLINE, niin meistä toimittajista on tullut muussa elämässä sellaisia manjana, manjana ja jos ei manjana onnistu, otetaan sitten ubermanjana. Tai yliyliylihuomenna. Toki sellainen asenne on kapea. Me ymmärrämme lehden teossa deadlinen tarkoituksen, koska jos lehden pitää mennä painoon tiettyyn aikaan, on jutun oltava käsiteltävänä ja valokuvat valmiina taittoon tiettyyn aikaan ja lehden painoon meno ajoissa tarkoittaa sitä, että jakelu pääsee liikkeelle ajoissa ja ihmiset saavat lehtensä laatikkoon tiettynä aikana. Me emme ymmärrä sitä, että on olemassa myös muita deadlineja. Ja samalla tavalla voi elämä olla järjestetty erilaisin perättäisin prosessein muillakin ihmisillä kuin toimittajilla ammateissaan.

Mulla on joskus näiden omien hommien kanssa ylioptimistinen käsitys niiden kestosta. Nytkin jemmaan omien laskujen maksamista varmaan ulosottotappiin. Kauhea kasa laskuja olisi ja minä mieluummin siivoan tänään kuin alan maksella laskuja. Tai siis ensin pitäisi tehdä excel-taulukolla suunnitelma siitä, mitä jätän maksamatta. Olen noita järjestömaksuja jättänyt tyynesti väliin. Nyt siis maksoin pulkkisseuran maksut, mutta Venäjä-seurasta tuli jo muistutus. Teki mieli sanoa, että haistakaa nyt vain vittu. Venäjä-seuran touhut eivät voisi täällä KETÄÄN vähempää kiinnostaa ja vielä pitäisi maksaa sekä mun ja Matin jäsenmaksut. Matin vas.jäsenmaksua en ole maksanut. Ja joka vuosi ajattelen, että jätän Rauhanpuolustajien jäsenmaksun maksamatta. Että tilaan vain erikseen Le Monde Diplomatiquen. Niinpä niin. Sitten ehdin maksaa Le Monden ja hups, joskus heinäkuussa on rahaa Pulujen jäsenmaksuun. Sitten saan jokaisesta järjestöstä, johon kuulun sen Le Monden ... haha, se muistaakseni tulee Attacinkin mukana.

Yleensä aina maanantaisin teen kaikki semmoiset tylsät työt (ei tässä raksaliikkeessä ole mulle tarjolla kuin tylsiä ja vieläkin tylsempiä töitä), jotka on ihan välttämättömiä, kuten laskutuksen. Eilen muuten piti maksamani perheen omat laskut, mutta sitten Matti yllättäen kävi Riistaveden työmaan ja Iisalmen kaatopaikkakeikan välissä kotona. Innostuin mukaan ja taas on parisuhde pelastettu ja avioliitto sekä firma myös. Käytiin yhdessä lounaalla eikä me sen kummempia puhuttu kuin että Matti huokaili haluavansa myydä firman heti. Nyt just ois hyvä myydä, kun on urakoita. Kuulemma. Minä sanoin, että ei myydä, minähän vasta olen innostumassa tästä taas. Ja joo, näin me taaperretaan eteenpäin. Minä olin torstaina kyllästynyt tähän firmaan. Perjantaina Matti.

Torstaina, kun Matilla oli Savonian ja Suomen ympäristökeskusten tyypin kanssa palaveri Juhon (Matin pojan) talolla Alapitkällä (se on semmoinen koeilutalo) ja Matti tuli sieltä ihan lennossa takaisin. Pitää tehdä tuotekehitysprojektille facebook-sivut ja hakea innovaatiorahoitusta ja plaaplaaplaa, se pulisi mulle puhelimessa. Mulla oli joku oma psykoterapeuttinen ajatusprosessi kesken ja kiljaisin, että vittu FACEBOOK-SIVUT EI VITTU KIINNOSTA PÄTKÄÄKÄÄN. Sittenpä oltiin loppuilta ihan juntturissa molemmat. Suu viivana. Tarkoitin, että facebook-sivujen tekeminen ei innosta pätkääkään ja innovaatiokehitysprojekti vain hieman enemmän, mutta jos päästään YHDESSÄ MATIN KANSSA TEKEMÄÄN, INNOSTAA KYLLÄ. En tiedä, sainko eilen väännettyä rautalangasta, että voin tulla työmaalle töihin, mutta VAIN jos saan olla Matin apurina, voin tehdä facebook-sivut, mutta vain jos Matti seisoo selän takana ja sanoo, mitä siihen pannaan. Pitää tämä vielä yrittää kertoa Matille selkeämmin. Yhdessä sen kanssa on mukava ja silleen.... sähköistä ... tehdä töitä. Meidän parityöskentelyssä on sähköä. Se kaatopaikkakeikkakin oli kiva. Tosin olisin minä voinut niitä eristepusseja heitellä jätekonttiin Matin apuna, katsoin ensin vain kädet taskussa, en hoksannut, että nehän on ihan kevyitä. Sen kun heitteli. Minä luulin, että ne on täynnä jotain vettynyttä pellavaeristettä ja painaa miljoona kiloa. Matti delegoi minulle hienosti ensin SER- ja ongelmajätteen. Minulla oli kunnia ojentaa neljä-viisi loisteputkilamppua jätekeskuksen hoitajalle! Olin pollea kuin päiväkotilapsi, joka pääsee iskän kaa töihin.

Käytiin vielä rautakaupassa ja minä apteekissa ja Prismassa ostamassa Mattia varten babypinaattia, jotta mies saisi sitä rautaa. Meinasin tehdä babypinaatti-sokeriherneenpalkokvinoton. Kohta aloitan. Kohta, sillä Anna antoi mulle kelakorttinsa. Perkele. Pitää pyöräillä nopeasti Lapinlahden apteekkiin.