Työnjako avioliitossa

ke 19.6.2018

"Nyt mä tajusin ynt´äkkiä, mitä haluaisin, kun kirjoitan, että siis tapahtuu yhtä aikaa. Että minä saisin kirjoittaa keittiön pöydän ääressä. Panisin pyykit koneeseen, kirjoittaisin, kävisin nostamassa pyykit pois, Matti veisi märät pyykit ulos ja ripustaisi ne kuivumaan, menisi omiin töihinsä huuto- tai näköetäisyydelle, minä lataisin uuden pyykkierän ja sitten minä kirjoittaisin taas, sama rundi uudelleen niin monta koneellista kuin pyykkiä on, sitten Matti tekisi ruokaa, minä kirjoittaisin ja söisin tietokoneen ääressä, kun Matti toisi minulle ruoka-annoksen valmiiksi lautaselle annosteltuna, minä voisin siivota pöydän, kirjoittaisin taas jotain, sitten voisin kerätä matot lattialta ja heittäisin ne myttynä kuistille, Matti voisi ripustaa ne kuivum... ei kun tuulettumaan matontamppaustelineelle ja menisi omiin töihinsä vaikka ajamaan nurmikkoa tai asentamaan peräkärryihin valoja, minä palaisin kirjoittamaan ja kohta voisin vaikka imuroida keittiön tai ainakin nostaa imurin esille, palaisin kirjoittamaan ja Matti voisi imuroida.

Että jakaisimme kotityöt tasan. Kyllä minä tasajakoa tarkoitan. Mieluusti tietenkään en tekisi yhtään mitään kotityötä. Leonidin kanssa minun vastuullani oli koneellinen pyykinpesu - ei muuta. Ja Marian kuntoutus sekä muu sellainen lastenhoito, johon kyllä Leonidkin osallistui, mutta minä olin vastuulllinen. Leonid teki ruoan, tiskasi käsin, siivosi ja järjesteli, lämmitti uunit ja saunat ja sen sellaista.

Molemmat kävimme töissä.

Matilla on 1950-luvulla syntyneenä sellainen pinttymä, että kotityöt ovat naisten töitä.

AHAAA! Matti ei siis pidä kirjoittamistani työnä. Joo, niin. Hm. Siis Matista on epäreilua, että minä saan kirjoittaa lauantaina ja sunnuntaina keittiön pöydän ääressä läppärillä ja hänen pitää sillä aikaa asentaa peräkärryyn valoja. Hm. Eihän tämä kirjoittaminen työtä kyllä ole, mutta minulle yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Mutta kyllä mulle sopii sekin, että sillä välillä, kun pyykit pyörivät eikä ole ripustamista tai muuta, Matti voisi tehdä jotain omaa, mistä tykkää. Matti vain ei tykkää mistään mikä on kotona. (Matti ei tykkää yleensä vaimoistakaan, jotka on kotona. Kotona oleva vaimo on tylsä, mutta jos vaimo onkin jonkun muun kotoa, se onkin mielenkiintoinen. Tässä on jotain tämmöistä ihan selvästi. Jokin perinne tai pinttymä niin kuin asiat ovat aina Lapinlahdella olleet. Minä olen niin kuin rikkonut tässä yhteisössä jotain sääntöä. Ja sen saan tuntea nahoissani koko ajan.)

Hm. Kirjoittamalla auki nämä asiat ikään kuin aukeavat.

Pia"

PS. Kaikkein hirveintä Lapinlahdella on ollut teeskentely. En tiedä, onhan samalla tavalla saattanut keskiluokka tai alempi keskiluokka teeskennellä missä tahansa pienehköllä paikkakunnalla kautta aikojen. Ihmiset ilmeisesti kestävät pitkiä avioliittojaan pettämällä toista. Minä en tiedä, sillä en ole kovin pitkään elämässäni asunut yhdellä paikkakunnalla tai elänyt kovinkaan pitkässä avioliitossa. Olen pettänyt, eronnut ja temponut - suttuisesti tämäkin avioliitto alkoi ja suttua on välissä ollut, mutta se, mihin en koskaan ole syyllistynyt, on se, etten ole koskaan samanaikaisesti propagoinut tai julistanut perhe-elämän sääntöjä tai esittänyt yhteiskunnan tukipylvästä. Muistan, kuinka 2000-luvun alussa täällä oli meneillään lapsiperheprojekti. Siinä eri-ikäisten lasten vanhemmat muodostivat ikään kuin keskustelupiirejä. Muistan jotain juttua projektista tehneeni ja samaan aikaan saaneeni hyppysiini pienen laminoidun käsin kirjoitetun jääkaappimagneetin muotoisen lappusen. Sitä saattoi säilyttää käsilaukussaan tai sen saattoi kiinnittää jääkaapin oveen. Laminoidussa muistilätkässä oli kirjattuna tiiviisti juuri perhe-elämän säännöt. Niin tosiaankin, nyt tulin ajatelleeksi.

Säännöissä ei ollut kuudetta käskyä.

(Brittisarja Doctor Foster oli jokseenkin realistinen.)