Vapauden yhteiskunnalliset ulottuvuudet

to 23.8.2018

Hannu Mäkelän Valo lumoaa ja koukuttaa. Jonathan Franzénin Vapaudesta ensimmäisellä lukukerralla luulin ohittaneeni yhteiskunnallisen puolen kokonaan. Näin muisti valehtelee:

http://www.piavalkonen.fi/blogi/2013-12-1897610583

Matti keräsi kypäränsä jo ja meinaan siirtää tavarat FFEnnaan. Ollaan lähdössä Riistavedelle panemaan paekoelleen par´ listoo ja viemään Maaningalle tuulensuojalevyjä. Sataa. Ei voi viimeistellä peltikattoa.

Perkele. En ehdi nyt kirjoittaa.

Mitä enemmän kuitenkin liikun Lapinlahdella, sitä enemmän tätä siedän. Olen uskaltanut jopa kerta kerran jälkeen Matin kanssa kauppaan. Ilmankin Mattia S-marketiin sen outoina aukioloaikoina. Erityisesti rakastan S-marketia aamulla kello seitsemän, kun me duunaritakkiset käymme hakemassa työmaalle eväitä tai kahvia.

Nauratti kerran, kun heijastavat työtakit tulivat markkinoille. S-marketissa oli joku duunaritakkinen asiakas hyllyjen välissä. Anna kuiskasi - tai voi se olla Mariakin - onko toikin meillä töissä?

Kuiskasin takaisin, että ihan kaikkia Lapinlahden duunareita me emme työllistä.

Niin ja onhan täällä hyviäkin tyyppejä. Ensi tiistaina olemme vammaisneuvostona tarkastuslautakunnan kuultavana. Viisas Reetta teki minulle yhteenvedon kauniilla käsialallaan ja ranskalaisin viivoin ruutupaperille. Minä kirjoitin asiat puhtaaksi ja lisäsin jotain suorasta demokratiasta ja joukkoistamisesta.

Lapinlahden vammaisneuvosto Reetoineen, Helkoineen, Peteineen, Annikkeineen, Askoineen, Britoineen, Pekkoineen, Leenoineen ja Eskoineen ovat ihan parasta, mitä Lapinlahdella on. Minulla on myös ikävä tarkastuslautakuntaa. Siellä pääsi mukaan ihan kaikkiin Lapinlahden kuntaa koskeviin asioihin.

Nyt olen ihan ja vähän pihalla.

Matti siirtää jo punaista pakua. Perkele.

Annikilta sain muutaman joulukukan viime jouluna. Istutin ne uudestaan ja hyasintti pukkaa vartta. Toivon kuitenkin, että se ei ala kukkia. Siträ pääni ei kestä. Helkalta saadut Saint Pauliat kukkivat vasta ja siirtynevät kohta syyslepooon.