Organisaatiokäyttäytyminen

ti 25.9.2018

Nyt iski ohraleipä. Työnohjauskoulutuksen kakkosjakso onkin jo ensi viikolla. Luulin, että vielä ensi viikko on aikaa tehdä esseetä Pauli Juutin kirjasta Organisaatiokäyttäytyminen. Raivasin pikapikaa lukemiselle aikaa tänään. Koko päivän muka.

Mihin se päivä oikein kului? Heräsin seitsemältä. Pilkoin tatin kuivuriin ja räpystelin suppilovahverotkin telineille. Käytin Pyryn taikametsässä. Tsekkasin, että vielä olisi suolasieniä, joka paikkaan viimeöinen pakkanen ei puraissut. Pyrykään ei viivytellyt metsässä.

Tein tapojeni vastaisesti itselleni lounaan. Olisi pitänyt tyytyä lämppäreihin tai rieskapizzasiin, joista Facebookissa on mainos. Mainio idea muuten!

Lounaan syötyäni luin innolla kymmeniä sivuja koulukirjaa. Ja poks, nukahdin keittiön sohvalle. En tajua tätä! Kirja oli mielenkiintoinen ja viime yön nukuin ihan hyvin. Heräsin viideltä, mutta en panikoinut enkä noussut ylös. Varmaan nukahdin melkein heti uudestaan.

Kohta unohdan, mitä minun piti kirjoittaa Riikka Pulkkisen Lasten planeetasta. Pidin siitä kovin, kovin paljon ja ärsyttää! Menin lukemaan heti perään Päivi Alasalmen Joenjoen laulun. Sekin oli ihan hirmu hyvä. Päätin, että en jatka heti trilogian muita osia. Eilen vähän ajattelin vilkaista seuraavaa osaa ja kävi tutusti. Kello tuli melkein kaksikymmentäkaksi ja piti repiä itseni irti Pajulinnun huudosta.

Alasalmen romaanisarjasta tulee mieleen Kerstin Ekmanin Pohjois-Ruotsista kertova Sudentalja-trilogia. Ekmanilla saamelaiset vain pilkottivat tekstissä. Näkökulma oli herrakansan. Jäin koukkuun Alasalmen trilogiaan ja harmittaa, että voin jatkaa Pajulinnun huutoa vasta ensi viikolla.