Helsinkiin koulutukseen

ma 1.10.2018

Venäjä-seuran kalenteri kääntyi lokakuulle. Se oli merkittävä siirto. Viime viikolla olin tiistaista torstaihin kuumeessa. En voinut tehdä muuta kuin esseetä Pauli Juutin Organisaatiokäyttäytymisestä. Pitää ostaa Juutin uusin kirja huonosta johtamisesta meidän toiselle raksamestarille. Me varmaan turhautamme nuorta ja nopeaälyistä sekä kipakkaa miestä jatustamisellamme.

Lauantaina meillä oli Anni Kytömäki Gerry Birgit Ilvesheimon jututettavana Lastulla. Paikalla oli just oikeat tyypit ja tunnelma oli mukava. Kerättiin perjantaina luonnon pakastamat suppilovahverot lauantain kirjallisuuspiiraaseen. Käytiin myös etsimässä mustia torvisieniä, muttei löydetty. Haluan käydä Matin kanssa koluamassa vielä yhden torvisienipaikan ennen kuin lumet tulevat, vaikka torvisienet olisivatkin tältä kaudelta mennyttä, mutta haluan tietää, oliko niitä ja onko siinä kohtaa enää.

Kirjoitin äsken näin: "Joskus ajattelen ei kun aina ajattelen, että olisipa joskus kiva nähdä joku mun luokkakaveri jossain. Minä en ole jättänyt Järvelään esimerkiksi mitään jälkeä. Kukaan ei muista mua siellä. Tai no ehkä vanha kirjastonhoitajatäti Raita Kilpinen muistaa. Reijo Nikkilän pikku siskon Marja-Liisa Ylitalo kirjoitti mulle joskus lohduttavasti, että Raita-täti muistaa. Kirjastotäti oli mulle kyllä elämässä käänteentekevä.

Nyt alan tuijottaa ulos ikkunasta."