Sosiaalinen konstruktionismi

to 11.10.2018

Olen ihan taivaassa. Eilen oli Kuopiossa Rosebudissa kirjailijoiden Jouni Tossavainen ja Heidi Jaatinen kirjojen julkkarit ja keskiviikkona ryömin aviomieheni kanssa Rautalammin museoalueen ison puutalon alapohjassa. Olin kontillani ja selälläni sekä myös mahallani.

Olen vakuuttunut siitä, että Rautalammin museo pelastaa meidän avioliiton. Museohenkilökunta suhtautuu minuun tasavertaisesti eikä puhu pelkästään Matille työasioista. Minulle puhutaan, jessss! Eikä sivuuteta, vaikka päässäni olikin vain keltainen kypärä.

Ilmoittauduin myös luovan kirjoittamisen perusopintoihin. Työnohjauksen opiskelu on jotenkin niin hidasta ja siinä on aivan liian vähän kirjoitettavaa (tai pohdittavaa), joten ehdin vallan hyvin tehdä luovan kirjoittamisenkin opintoja tässä sivulssa.

Viimekertainen jakso Helsingissä työnohjausta oli kuitenkin ihan superpuperihana ja mielekäs. Kirjoitin siitä näin erään vasemmistotoverittaren Facebook-seinälle kommenttiin muutosjohtamisen opiskelusta:

"Johtamisfilosofiat ovat reilun kymmenen viime vuoden aikana onneksi ehtineet muuttua. Kun vuonna 2008 suoritin johtamisen erityisammattitutkinnon, meille opetettiin niin, että johtaja ei voi olla ikään kuin samassa rivissä johdettaviensa kanssa, sillä silloin ei johtaja voi tehdä "ikäviä päätöksiä". Sehän oli ihan selvästi täyttä uusliberaliaa, jossa ideana oli se, että henkilöstö on taakka ja kuluerä. Onneksi nyt Jotossa (Johtamisetaidon opisto, ottanut ihanata hajurakoa MIFiin, joka toivoakseni on jäänyt vain taustalle.) saimme työnohjauksen kakkkosjaksolla kuulla Aalto-yliopiston Satu Koivistoa, joka toi meille ajatuksen sosiaalisesta konstruktionismista. Siinä otetaan huomioon ryhmädynaamiset karkelot ja muut ryhmäilmiöt sekä sallitaan se, jopa oikeastaan olisi suotavaa, että johtaja on ikään kuin "osa meitä". Se oli niin ihanata kuunnella, että meinasin alkaa itkeä liikutuksesta. Olin kymmenen vuotta sitten ihan silmät ja korvat täynnä asioita, jotka ovat johtaneet varmaan sinunkin, XXXXX, alalla ilmiöön nimeltä NPM (New Public management.), uusi julkinen johtaminen. Se joutaapi ihan nyt romukoppaan!"