Venäläisiä nykynovelleja
Toisaalta, kaikkea voi sattua

ke 7.11.2018

Suomen tiedotusvälineiden Amerikka-kuva on ollut vähintäänkin yhtä itsesensuroiva ja puutteellinen kuin Neuvostoliitto-kuva muinoin. Eikö kukaan yhtään ihmettele sitä, mitä terävä jenkeissä asunut toimittaja Anu Partanen tänä aamuna Ylen aamustudiossa sanoi? Intiaanireservaateissa asuvilta suljettiin mahdollisuus äänestää sillä perusteella, että äänestysrekisteröintiin säädettiin pakolliseksi katuosoite - lainsäätäjien tiedossa oli, että reservaatissa ei kaduilla ole nimiä ja tiedossa oli myös, että reservaatin asukkaat äänestävät demokraatteja. Floridassa on säädetty laki, että vankilassa olleilta menee kymmenen vuotta siihen, että saa kansalaisluottamuksen takaisin; rikosrekisteri pitää olla puhdas kymmenen vuoden ajalta ja senkin jälkeen päästäkseen äänestämään, pitää äänestysoikeutta anella pitkällä ja vaikealla prosessilla.

Muutenkin äänestäminen on tarkoituksella tehty vaikeaksi. Äänestystä varten pitää rekisteröityä ja hankkia henkilökortti. Korttiin köyhillä ei ole varaa eikä välttämättä varaa maksaa matkaa äänestyspaikalle.

Televisiointi äänestyspaikoilta paljastaa, että amerikkalaiset eivät todellakaan ole televisiosarjojen puunattuja ja hyvähampaisia, hoikkia ja hymyileviä.

Eikö Amerikka-kuvamme ole pitkälti ollut propagandistinen? Ja jos vertaa venäläisiä nykynovelleja kokoelmassa Toisaalta, kaikkea voi sattua amerikkalaisten nykynovellien kokoelmaan Mitä ukkonen todella sanoi?, on venäläinen kokoelma syvempi. Amerikkalaiset nykynovellit olivat väsähtäneitä ja masentuneita. Vaikka venäläinen arkirealismi on jokseenkin kamalaa, pilkotti rivien välissä toivo.

Tanja, nuori nainen, joka oli menettänyt työpaikkansa sen vuoksi, että kävi sairaalassa hoitamassa lastaan, jonka lapsen isäpuoli oli kännipäissään heittänyt roskakuiluun, ei hylännyt lastaan. Hän kävi sairaalassa ja sairaalassa oli nuori, mutta aivan hampaaton lääkäri. Lääkäri sanoi, että pojalla oli ehdottomasti onni myötä, kun ei kuollut. Tanjan äiti itki tyttärelleen sitä, että Tanjalla ei ollut nyt enää edes miestä, kun lapsen roskakuiluun heittäjä pannaan vankilaan. Tanja ihmettelee, mitä itkemistä siinä on, kun hänen äitinsä mies oli raaka ja hakkasi vaimoaan.

Äiti sanoo: "Jos hakkasikin, sinulla ei edes ole miestä. Kun poika kuloee, sinulla ei ole ketään." Sitten äiti alkaa itkeä ja pyydellä anteeksi. Hän kumminkin rakasti kovasti sekä lapsenlasta että tytärtä. (Toisaalta, kaikkea voi sattua s. 356, Jevgeni Babuškin Satu Antonista)

Kaikki Venäjällä on aivan absurdia, mutta homma vain kummasti toimii ja ihmiset omalla kummallisella tavallaan rakastavat toisiaan.

Kirjailija Heidi Jaatinen kirjoitti runsaassa ja vuolaassa Koskessaan siitä, että Toisaalta kaikkea voi sattua -kokoelman ............... Matti tuli sisään ja sanoi, että pitää lähteä. Pitää viedä UKI-paku huoltoon, käydä rautakaupassa ja lähteä työmaalle. Kirjoitus jää kesken.