Kirjoitin kaikkiruokaisen sian. Alun.

ma 19.11.2018

Nyt pää jauhaa tyhjää. Meni yö miettiessä eilen lähettämääni tieteellisen kirjoittamisen harjoitusesseetä. Heti aamulla menin moodleen ja kutsuin esseeni takaisin. Lisäsin ennestäänkin jo superpitkään tekstiin yhden pitkän kappaleen ja tässä se on:

Lapsuuden perheet meillä (Matilla ja minulla) olivat taustaltaan miltei samanlaiset. Matin vanhemmat olivat maa- ja metsätaloudesta elantonsa saaneita pieneläjiä, minun vanhempani puolestaan kiertäviä maataloustyöläisiä. Lapsuuden mielen maisema meillä on kuitenkin jollain lailla erilainen. Körttiuskovaiselle äidilleni köyhyys ja siihen liittyvä vaatimattomuus oli jotenkin raamatullista, melkeinpä tavoiteltavaa. Niinpä ajattelin korskeasti, että luokkatoveripoika, porvarisperheestä, oli ihan läyhänen (19), kun mussutti jotain tyhmää Beavers-farkuista. Matti ei käynyt rippikoulua, sillä hänen siistimmät housut olivat farkut. Köyhyyteen hänellä liittyi häpeä. Lapsuuden maisema meillä on erilainen. Minä olen kasvanut päijäthämäläisessä kumpuilevassa ja hedelmällisessä peltomaisemassa. Matti karun luonnonkauniissa Varpaisjärven Korpisen kylässä, jonne Kainuusta tultiin kuolemaan nälkään tai halkeamaan ensimmäiseen otrapuurolautaseen pitkästä aikaa 1860-luvun lopun katovuosina. (20)

Viitteet:

19. Läyhänen tarkoitti Kärkölässä Hollolan Lahlen lähellä 1970- ja 1980-luvun nuorisomurteessa vähämerkityksellistä, velttoa, mitätöntä.

20. Kappale on Tšehovin ase, näennäisesti merkityksetön asia, joka tekstin edetessä nousee merkittävään asemaan. Lisäsin kappaleen kirjoitukseen ma 19.11.2018, kun huomasin, että en muistanut kytkeä tekstin alkupäässä olevaa Korpisen kylän kuvausta aviomieheni Matin historiaan, vaikka niin alun perin oli tarkoitus.