Uudelleenarviointi

to 21.2.2019

Eilen oli myrskyisä vammaisneuvoston kokous. Toden totta! Me vammaisneuvostona taannumme useasti jäkättäväksi rintamaksi ja varmaankin sen vastaanottaminen on raskasta. Mutta kun ihmisillä, vammaisilla, vammaisten omaisilla - monella - on sellainen olo, että eivät tule kuulluksi.

Voi uusi hallintojohtajaparka, hänen ylleen valui monisanainen, lavea turhautuneiden toiveiden, kohtamaattomuuden esiin nostama vuo. Kädet heiluivat, tuolit keikkuivat, ihmiset eivät puhuneet paikallaan - joukossa lienee adhd-aikuisia, ainakin minä olen - ja meitä vammaisneuvostorintaman omalla puolellamme nauratti. Virkamiehiä ei naurattanut juurikaan.

Ikävä Antti Jokikokkoa, mutta jospa uudella johtajalla olisi edes samansuuntainen huumorintaju.

Karut merkintäni viime päiviltä johtuvat voimakkaasta uudelleenarvioinnin tarpeestani. Tai sitten: täydenkuun aikaan saamasta värinästä lihaksissa ja sielussa. Jotain odotan tapahtuvaksi, tunnen maankuoren alta kuminaa. Jotain on pakko muuttua.

Sitä paitsi kirjailija Sirpa Kähkönen (s. 1964, Kuopio) tokaisi vähän yks´kantaan taannoin Eeva-lehden haastattelun lopulla, että koska hänen tyttärensä on nyt täysi-ikäinen, koko avioliiton perusta on arvioitava uudelleen. Kähkösellä on itseään kymmenen vuotta vanhempi mies ja löysin juuri äsken Anna-lehden haastattelun, jonka otsikossa oli:

"”Oli pettymys, että lapsiluku jäi vain yhteen”

Mehän emme Matin kanssa oikeastaan edes tunne toisiamme. Kun menimme yhteen, kuherruskuukautta kesti reilun viikon. Vein Matin Vilnassa sormuskauppaan 26.4.2005 ja kun palasimme reissusta kihlaparina, hain kuulutukset ja järjestelin vihkimiset Seinäjoen Lakeuden Ristissä. Kun kaikki oli valmista ja menimme kuuntelemaan kuulutuksia, keskenmenoni verenvuoto oli jo alkanut. Se oli äitienpäiväsunnuntai ja äitienpäivälounaan jälkeen lähdin ensin terveyskeskukseen ja sen jälkeen Kysille.

Tähän mennessä Matti on ollut kuin Lena Anderssonin Hugo tai Viktor kirjoissa Omavaltaista ajattelua ja Vailla henkilökohtaista vastuuta. Meillä on tähän asti tässä avioliitossa ollut sama kiinnostuksen kohde: Matti Valkonen.

PS. Aloin hihittää, kun klikkasin Annasta parisuhdeterapeuttijutun. Terapeutti Kari Kiianlinnan mukaan parisuhteeseen ryhtymisessä tulee ensin istua alas. "Ennen vakavaan parisuhteeseen ryhtymistä on tarpeen keskustella molempien elämänarvoista: millaista osaa kummallekin näyttelevät esimerkiksi raha, työ, perhe, henkiset arvot ja harrastukset?"

Meillähän on nämä kaikki kunnossa. MIKÄ VITUNVITUNVITUNVITTU TÄSSÄ MÄTTÄÄ?