Hetki, jonka jälkeen kaikki
muu maailma oli yhdentekevä

la 10.2019

Olen kulkenut läpi kiirastulen. Kuljin eilen Karttulan, Tervon ja Vesannon lävitse sekä kuulin ainakin kolme kertaa laulun Pam, pam, pam, pam Pamela, kun sinä olet niin ihana.

Enkä kuollut.

Illalla olin proosakirjoittamisen kurssin lähijaksolla ja piti kirjoittaa omasta ennakkotehtävästä, omaelämäkerrallisesta tarinasta, johon sai sekoittaa fiktiota, 3 - 4 sivun pituinen esseepohdinta. Ei syntynyt ennen lähijaksoa, mutta tänä aamuna haroin kasaan jotain - kissankakkalaatikoiden ja -oksennusten siivoamisen jälkeen:

Lasteni biologisen isän kanssa hetkiä, jonka jälkeen kaikki muu maailma muuttui yhdentekeväksi, oli koko ajan. Leonid oli täysin käsittämätön ilmiö. Sen vuoksi tarina suhteemme alkamisesta ei ole vain tarina yhden suhteen alkamisesta, vaan kahden kauan odotetun elämän alusta. Ilman Leonidia ei olisi Mariaa ja Annaa. Ei olisi juuri näitä kahta voimakasta, sitkeää, paljon nähnyttä tytärtä, mutta ei olisi muitakaan – pehmeitä, pyöreitä punatukkaisia poikiakaan. Ilman Leonidia minulla ei olisi lainkaan lapsia.

Kaikki on niin kovin ristiriitaista.

Kun kirjoitan Leonidista, mukaan tunkee huumori. Huumori on yksi minän puolustuksen lajeista. Miten voi jokin ihminen olla yhtä aikaa konservatiivinen, homofobinen vanhaortodoksi ja ilmava zeniläinen joogi? Leonidin homobobia selittyy sillä, että hän oli tullut muiden miesvankien hyväksikäyttämäksi zonalla, Siperiassa, jossa istui parista asuntomurrosta, ne tapahtuivat aikaan, jolloin Neuvostoliitto romahti, muuta keinoa itsensä ja poikansa elättämiseksi Ljovalla ei ollut, kun vaimokin oli kuollut syliin. Sydän pysähtyi, isä ja Ljova-poika jäivät. He eivät selviytyneet ilman Inessaa, ukrainalaista suurisilmäistä ja mitä ilmeisemmin lehmänhermoista melkein pyhää naista, Jumalansynnyttäjän oloista.

Leonid on istunut Krestyssä tutkintavankeudessa eikä hänellä ollut siinä vaiheessa enää ketään, kuka olisi puhalluspillin avulla puhaltanut kirjelippusia Krestyn kaltereiden lävitse. Ei ole mikään ihme, että häntä pidettiin petuhina, kukkopoikana, jota muut vangit panivat, sillä hän oli kaunis kuin balettitanssijatar, siro, pitkäraajainen, hoikka ja pajunvitsamainen, silmät olivat hieman vinot kuin itäisillä kansoilla on. Lasteni isän äiti oli tsuvassi, ja tsuvassit ovat tataarien ja suomalaisugrilaisten sekoitus.

Leonid luki Marcel Proust´a ja Frans Kafkaa. Hänen lempikirjailijansa oli Evelyn Waugh ja lempikirjansa Mennyt maailma. Mikään klassikoita kevyempi ei häntä kiinnostanut. Suomessa hän kärsi. Täällä ei ollut hänen vertaistaan. Muut venäläiset maahanmuttajat tässä ympärillä eivät olleet älykköpiireistä.

Turhautuihan sitä ja alkoi palaa sisältä. Ydinvoimalani. Hän ikään kuin paloi kuoliaaksi. Sisältä päin.

…

On vaikea edes kirjoittaa siitä, miten vaikea on kirjoittaa hänestä.

…

Koetin ennakkotehtävässä ehkä olla liian uskollinen historialle. Pitää kaunokirjallistaa Leonidin ja minun tarinaa. Mutta jos siitä sitten häviää totuus?