Kaavanovelli

ma 1.4.2019

Kirjoitimme lauantaina Panu Hämeenahon proosakurssilla novellin kaavan avulla. Kaavan mukaan teemana oli odotus ja sen täyttyminen. Ensin novellissa piti olla muistaakseni asetelma, sitten maiseman tai ympäristön kuvaus, jossain kohti uni ja sitä rataa. Kaavakohtien järjestystä en muista.

Meillä kurssilaisilla oli ihan superkivaa tehtävän parissa!!!

Tässä kaavanovellini Odotus ja sen täyttyminen:

Nyt pissattaisi. Tulisi mies pois vessasta. Se on siellä tupakalla, kun meillä ei ole parveketta eikä se viitsi mennä portaita alas.

Asumme pienessä vuokrakaksiossa Kuopion Linnanpellolla. Kotimme on viihtyisä. Jokaisessa asunnossa on koira ja vuokranantajapariskunta on tosi mukava, mutta varastotiloja talossa ei juuri ole. Eikä asunnossa parveketta. Portaat alas ovat jyrkät ja epäkäytännölliset.

"иди вон оттуда!" karjaisen (suom. ulos sieltä!)

Ovi aukeaa. Kiukkuinen mies syöksyy ulos, tiputtaa samalla tupakan pyttyyn. Melkein saan oven otsaani.

Siinäkö on mies, joka Laatokan rannalla kopisteli hienoa hiekkaa avokkaastani? Järvi tai mereksihän he sitä sanovat oli turkoosin-sininen aamuna, jolloin olimme lähdössä luostarisaarelta. Otin luostarin kokista valokuvia. Sovimme alustavasti, että tuon valokuvat syyskuussa Käkisalmen podvorjen juhlille.

Tapasimme kyllä, vaikka ensin vaikutti siltä, että kaikki suunnitelmat menevät pieleen (tästä kerroin jo proosakurssille ennakkoon kirjoittamassani novellissa). Leonid matkusti Käkisalmesta kanssamme Pietariin ja Pietarissa asuimme viikon yhdessä ystävättäreni luksuskämpässä (ystävättäreni esiintyy poissaolevana proosakurssin välitehtävässä Daniil Harmsin hengessä kirjoittamassani lyhytproosassa, sen otsikkona oli Ulkopuolinen ja sen julkaisin blogissani viime viikolla).

Leonid ei enää palannut luostarisaarelle ennen kuin seuraavana kesänä, jolloin aloin odottaa Mariaa, esikoistani.

Vaikka miies oli vetänyt vessan, jäi tumppi kellumaan pyttyyn. Vesi lorisi säiliöön ja kun säiliö oli täysi, kuului suhdahdus sekä kummallinen inahdus. Nojasin lavuaariin. Tupakan tympeä haju kuvotti. Olin keittänyt juuri kahvia ja sekin kuvotti.

Suljin oven ja otin testipuikon hyllyltä. Kuulin oven läpi:

- Otatko kahhhvia, kysyi Leonid, Venäläiset eivät osaa lausua meidän h-kirjainta. Joko h-kirjain on G, kuten Gitlerissä (Hitler) tai sitten se on liioiteltu moninkertainen h-kirjain. Kahhhvia. Ärsyttävää.
- Voisin ottaa, Hyttisen Risto sanoi.
- Kaada minulle myös, Partasen Pertti säesti.

Keittiössä oli nyt kolme miestä. Maria nukkui makuuhuoneessa. Makkariin kulku oli kapean keittiön läpi. Kohta minä tunkisin keittiöön. Neljälle ihmiselle tila on ihan liian pieni. Koirakin vaatii oman tilansa. Lastenvaunut seisovat ulko-oven vieressä lipan alla. Hädin tuskin mahtuvat siihen.

Sydämen ympärillä käy kylmä humaus. Miten selviydymme? Vähän aikaa sitten olin nähnyt unta, että unohdin vauvan Sokoksen kongiin.

Pissaan tikkuun. Kohta vauvoja olisi kaksi. Kuulen, kuinka Leonid menee makuuhuoneeseen spiiraamaan Mariaa, keskosvauvaa. Marialla oli bronkopulmonaalinen dyplasia ja hänelle on annettava keuhkoja avaavaa lääkettä samanlaisesta hörrykästä, jollainen oli isälläni. Isälläni oli Suomen ensimmäinen Spira-laite, kun hän sairastui työperäiseen astmaan ja joutui työkyvyttämyyseläkkeelle.

Tikkuun tulee heti kaksi tolppaa. Ryntään vessasta ulos. Risto ja Pertti katsovat minua hölmänä, kun kiljun innoissani - se vain karkaa huuliltani: "Olen taas raskaana!!!!"