Luovan kirjoittamisen kurssin ennakkotehtävä

to 25.4.2019

KIKP1009, luova kirjoittaminen, ennakkotehtävä, 1 – 2 liuskaa siitä, millainen ilmiö luovuus on, miten näkemykseni luovuudesta on muodostunut ja kuinka hyvin tunnen entuudestaan luovuutta koskevaa tutkimusta sekä keskustelua?

Pia Valkonen, Juhani Ahontie 5c, 73100 LAPINLAHTI, pia.valkonen@lapiomies.fi

Luovuus

Karaokekapitalismin vaalipiiasta takaisin lentäjän vaimoksi

Ihan kuin olisin kirjoittanut näissä opinnoissa jo otsikolla Luovuus. Ei, ei se niin ollutkaan! Meillä oli aiheena luovuus Kirjoittamisen tieteellisten ja taiteellisten lähtökohtien kurssitehtävässä ja otin otsikokseni Divergenssi resilienssi. Kirjoitin oranssista saippuasta. Saippua oli Vuorimaan tilan, sammaltieteiden professori Sulo E. Multamäen perikunnan omistaman koemaatilan, talonväen puolen vessassa. Niin. Sisävessassa. Kun minä olin pieni, asuimme Vuorimaan tilan päärakennuksen työläisten puolen päädyssä. Meillä oli vain ulkohuussi pihan perällä. Aina välillä kävin talonväen puolella ihailemassa maailman kauneinta saippuaa. Se oli läpikuultava ja säilytti täydellisen muotonsa loppuun saakka.

Nyt mietin, mitä ihmettä sana divergenssi tarkoittaa ja mistä minä sen otsikkooni nappasin. Resilienssi on tuttu ja selvä juttu. Siitä kirjoitetaan jo Me Naiset –lehdessäkin. Resilienssi on kykyä selviytyä vaikeuksista ja oppia niistä.

Divergenssillä lienen tarkoittanut hajaantunutta resilienssiä. Sitä minulla on!

Olen selviytynyt yhdestä jos toisestakin asiasta kummallisessa ja absurdissa elämässäni. Ja uskallan sanoa, että olen selviytynyt luovuuteni avulla.

Sitä, mitä luovuus on, en osaa määrittää. Enkä ole tutustunut luovuustutkimuksiin millään lailla.

Luoja loi maailman, luki viidesläisen isosiskoni, sosiaalikasvattajan, minulle pikku pikku siskolleen, 20 vuotta nuoremmalle perheen iltatähdelle, lahjoittamasta pienestä Raamattu-kirjasesta. Kirjasen kuvitus oli kökköä 1970-luvun kuvitusta. Värit olivat tummanvihreää ja tummansinistä. Paratiisin elefantit olivat möhkäleitä.

Pakko googlaa ny.

Luojan luoma, Luoma-aho, Kylmäluoma. Luoma on luomistyön tulos ja eteläpohjalaismurteissa se tarkoittaa ojaa tai pientä jokea. Luoma tarkoittaa myös apajaa tai apajapaikkaa. Luoma on nykyisen luterilaisen arkkipiispan sukunimi. Tapio Luoma oli Seinäjoen kirkkoherrana silloin, kun me nykyisen aviomieheni kanssa menimme vihille Lakeuden Ristissä. Tuleva arkkipiispa ei meitä vihkinyt, mutta hän piti tulisen saarnan pääsiäispyhien jumalanpalveluksessa, kun me uusioperheenä matkustimme vihkikirkkoomme noin vuosi vihkimisestämme. Tapio Luoma oikein taittui ulospäin saarnastuolista ja kysyi kiihkeästi: ”Miksi te olette täällä tänään?”

Minä sain aiheen siitä ja kirjoitin Seinäjoen kirkkoherralle käsin kirjeen. Kerroin siinä, että minun käännynnäisortodoksin ja aikuisrippikoulun käyneen korpikommunistin vihkikirkoksi pitkien keskustelujen jälkeen tuli Lakeuden Risti ja sillä tiellä ollaan.

Pöh, nyt minä valehtelen. Ei vihkikirkkomme valintakeskustelu ollut pitkä. Aviomieheni ei halunnut kanssani naimisiin ja ihan vittuillakseen sanoi, että menee kanssani naimisiin, jos vihkiydyn häneen joko Lakeuden Ristissä tai Utsjoen kauniissa puukirkossa.

Emme voineet mennä naimisiin minun sukuni kirkossa Puumalassa, sillä minut oli pappiserkkuni siellä jo kerran vihkinyt. Ja Lapinlahden kirkon tornissa, kun tein aviomiehestäni juttua reilu vuosi ennen kuin hänestä tuli salarakkaani, panin merkille, että tulevan aviomieheni silmät ovat kääntyneet – eivät minua kohti – vaan kohden sydämen muistoja edellisyön tapaamisesta silloisen oikein ison salarakkaan kanssa.

Osuin hyvään saumaan vuoden päästä. Salarakkaita ei enää silloin ollut niin monta ja moni oli haaltumassa.

Kuulin aviomieheni suusta vain sanan Lakeuden Risti – en malttanut kuunnella edes lausetta loppuun ja pohtia toista vaihtoehtoa, Utsjoen kirkkoa. Sellaista vaihtoehtoa ei ollut, ettenkö olisi kiikuttanut Iisalmen käräjäoikeuteen tulevan aviomieheni avioerohakemusta puoli vuotta aiemmin. Niin. Tilasin kaavakkeet, täytin ne, pyysin aviomieheni allekirjoituksen ja toimitin ne avioerovirastoon.

Olin raskaana. Olin toisen kerran raskaana. Kolmannenkin kerran olin raskaana. Sitten olinkin jo aivoinfarktin partaalla, verenpaine koholla ja aivoaneurysma pullotti. Se on sellaisessa kohtaa aivojani, että ei voi stentata. Pitää avata koko kallo, jos aivoaneurysma uhkaa revetä ja pitää leikata.

Mutta se luovuus. Luominen tarkoittaa wikisanakirjan mukaan lapiointia tai lannan siirtämistä talikolla. Aviomieheni kanssa puoliksi omistamamme rakennus- ja restaurointiliikkeen nimi on Lapiomies Oy. On minulla aputoiminimikin, Lehtipiika, se voisi olla nykyään pelkkä piika. Piikayhteiskuntaanhan olemme tässä karaokekapitalismissa kovaa vauhtia menossa.

Aviomieheni isä oli raksoilla lapiomiehenä. Aviomieheni on maailman paras kaapeliojan kaivaja. Minä olen myös rakennusmestarin rouva ja samalla Ikarus-lentäjän vaimo. Kokeilin vaalityöntekijän uraakin tämän kuun eduskuntavaaleissa ja huomasin tekeväni työtä aivan joutavanpäiväisessä karaokekapitalismissa. Eduskuntaan meni dekkaristi. Olisi nyt edes ollut vaikeaselkoinen esseisti.

Tänään kun kusetin koiria 25 kilometriä kotitaloltamme keskellä ei-mitään, aviomieheni lenteli pääni yläpuolella ja vilkutti minulle ultrakevyen lentokoneensa – hän on sen 12:s osaomistaja – siivillä. Ajattelin, että nyt aviomieheni lentää ylitseni, koska minä kävelen hänen ylitseen harva se päivä. Tahtoni joka tapauksessa on hänen taskussaan ja meillä on vankka yhteinen perusta avioliitollemme: Matti on molempien kukkarossa.

Tulin lenkiltä tähän koneelle ja ajattelin, että kirjoitan blogiini jotain siitä, miltä tuntuu palata ultrakevytlentäjän vaimoksi karaokekapitalismipiian tehtävistä. Sähköpostiin tuli vieno viesti: ”Olettehan huomanneet, että Moodlesta löytyy ennakkotehtävä huomenna alkavalle opintojaksolle Kirjoittaminen luovana prosessina:: https://isoverstas.moodle.fi/mod/assign/view.php?id=555364”

Myönnettäköön. Huuliltani pääsi: Ei vittuuuuh. Mutta ei siinä mitään. Kirjoitan yhtä aikaa luovuudesta ja vaalityön jälkitunnelmista.

Lapinlahdella torstaina 24. huhtikuuta juuri ennen Iisalmen yrittäjien vuosikokousta, jonne on kohta kiire

Pia Valkonen