Iisalmen palkittu nuori yrittäjä
on Hannulan Ullan kummipoika

ke 19.6.2019

Hain eilen kirjastosta Mielen salat, se kuuluu luovan kirjoittamisen oppimistehtävän pohja-aineistoon. Luin kirjan hampsien. Jäi väliin muun muassa luku luovuudesta, sillä se tuntui diibadaabalta. Palaan kuitenkin luovuuslukuun, sillä arvelen, että sen vuoksihan kirja meille on opintoaineistoksi asetettu.

Erityisesti hyppelehdin kirjan lopussa. Itikat söivät jalkojani ja tuli nälkä. Istuin romutalon portailla Lammakkeenjoen mutkassa - talossa, jossa olisi ikivanhoja autoja Matin purettavaksi ainakin neljä. Teki mieli alkaa heti siivota talon sisällä. Minusta siellä ei haissut. Pitää käyttää Mattia talossa lattiasienen diagnosoimiseksi. Lattia ei notkunut.

Punaisessa rämätalossa onkin korkeammat sokkelit kuin ukin talossa Myllypurolla. Ai niin! Minullahan ei pitänyt olla sinne enää mitään asiaa. Niin tosiaankin.

Portailla istuessa sain Hannulan Ullalta What´s up -viestin. Iisalmen yrittäjien vuosikokouksessa toukokuussa palkittu nuori yrittäjä Sami Repo, on Ullan siskon poika ja Ulla on hänen kummitätinsä! Voi miten ihanata! Hieno nuori mies tämä Sami Repo! Oikean tyypin palkitsivat. Tai siis. Palkitsimme. Lapiomieshän kuuluu Iisalmen yrittäjiin. Lapinlahden yrittäjät ovat niin mynnähtäneitä omaan mynnyytteensä. Voi Juhani Hirvonen, tule takaisin ja järjestä taas aamukahveja kunnantalolla, jossa kunnanjohtaja on mukana.

Yuval Noah Hararin Sapiens tulee Kansallisteatteriin. Se on nähtävä! Kuten myös Kajaanin kaupunginteatterin Fundamentalisti. Fundis voisi olla Marian syysloman ohjelma ja Sapiens jossain syksyn vaiheessa - vaikka surkeana marraskuuna.

Arvelen, että Sapiens käy paremmin kuin Tšehovin Kolme sisarta sellaiselle teatteriteknologian esittelylavalle kuin Kansallisteatteri. Ja Marialle varaan pyörätuoliosaston eturivistä istumapaikan, sillä viimeksi piippuhyllyn takarivistä emme nähneet oikeastaan mitään alas, ellemme roikkuneet kummallisessa asennossa penkkien välissä.

Tämmöisen säpon kirjoitin tänään aamulla:

Heips, eilen illalla kahlasin nopeasti Mielen salat, sillä tänään joudun minäkin oikeisiin töihin. Mies tuli Suomenniemeltä talomuseolta ja muisti, että Muuruveden saaressa on meidän firmalta (yhteinen mun ja miehen, se lapsi, joka meille ei luonnollisia teitä syntynyt) yksi savupiippu korjaamatta.

Herättiin kuudelta ja survoin kaikki kolme koiraa tarhaan. Vanha narttu louskuttaa siellä nyt loukkaantuneena. Ei ole hänen arvolleen sopivaa joutua nuorten koirien kanssa tarhaan. Pimu olisi mieluummin nuorisoa pihalla vahtimassa - ilman narua. Ja käväisisi aina välissä kylällä nuuskimassa muiden kylän koirien jättämät viestit.

Pimusta ovat tekemässä täällä eläinsuojeluilmoitusta. Pyysin kaveria lähettämään Lapinlahden moralistiryhmään Faceen kuvan Pimusta juoksulangassa - Pimu näyttää siinä murtuneelta ja siltä, että kuvanoton jälkeen hirttäytyy naruunsa.

Sittenpähän Lapinlahden eläinsuojelijat olisivat varmasti tyytyväisiä.

Jotkut luvut luen Mielen saloista vielä uudestaan. Suositan myös Nora Ekströmin väikkäriä Kirjoittamisen opettajan tarina. Löysin sieltä itseni. Ensimmäisellä opintojaksolla olin ufo, sitten tunnevampyyri ja kaikki ne kirjoittajatyypit, joita Ekström väikkärissään mainitsee.

Mutta nyt on mentävä. Vedettävä työhousut jalkaan.

Sii juu. Muistakaa muuten. La 1.8. klo puolenpäivän aikaan meidän kiinalaisessa! Miten se meni Sotamies Svejkissä? Kello kuusi sodan jälkeen.

Pia