Olisiko uusi Saab Jesus, Pickett vai JiiCee?

la 24.8.2019

Matti reagoi kaikkeen vatsallaan. Reagoinko minä päällä hartioilla ja niskalla? Tänään on Annan muuttopäivä. Tyttö on ollut jo maanantaista asti jyväskyläläinen. Välillä tuntuu siltä kuin joku työntäisi tylpän metalliesineen niska-hartiastasta sisään ja vasemman korvan takaa ulos.

Sen jälkeen kipu ikään kuin helmeilee vasemmalla puolella päässä - päälaessa ja korvassa.

Minulle on iskenyt sama tauti, kun Salmettaren saattohoitopäätoimittajana. Istuin tuolilla, joka oli varmaankin roudattu toimituksen viimeisiä vuosia varten jostain jätelavalta. Työpöytä oli aivan liian pieni eivätkä työfysioterapeutit käyneet pätkäpäätoimittajan työpistettä tarkistamassa. Piti survoa hiiri häppiksen vasemmalle puolelle ja siinä sitä oltiin. Jymähdin totaalisesti vasemmalle kallelleni. Päätäni myöten. Ajatuksiani myöten. (Tämähän on herraisä metaforista!)

Pienlehtipomo Jyväskylästä, kokoomuslainen töykeä moukka, kätteli kaikki muut toimituksessa ja kutsui palaveriin jonnekin talon uumeniin. Minä jäin istumaan jätelavatuolilleni. Päätä alkoi sen jälkeen särkeä aina, kun ajoimme Iisalmen Sanomien toimitustalon ohitsekin.

Olin konserniroskaa. Saattohoitohommissa.

Ketä kiittäisin ylle kirjoittamastani kokemuksesta? Jos minua ei olisi kohdeltu konsernissa 2000-luvun alkupuolella kuin toimituksen lattialistoihin - kiitos Pavel Sanajev - takertunutta saastaa, olisin varmasti jatkanut kynsin ja hampain entisessä roikkumista. Näinhän tämän piti mennäkin, jonkun riuhtoa minut irti totutusta (en olisi siihen itse kyennyt), valheellisista identiteeteistä, riisuutua paljaaksi, raastaa hieman raastinraudalla (tämän tein itse itselleni ja aviomiehelleni), hajota ja hajottaa (minä aviomiehelle), murtua ja alkaa rakentua uudelleen.

Eilen aviomieheni piti osa-aikaeläkepäivän. En olisi ollut rinnalla suurena JCF-yhteisprojektin aloituspäivänä, jos olisin jäänyt 2000-luvun alussa kärkkymään etenemisen mahdollisuuksia firmassa, joka tarjoaa henkilöstölleen vain yt:tä yt:n jälkeen.

Torstaina valvoin, että hän muistaa ostaa Siilinjärveltä tylyjen miesten hallinnoimasta autonvaraosakaupasta trailerivinssin. Edellinen meni rikki, kun urakoimme automaattivaihteisen mustanpuhuvan JHA:n lavalle Iisalmesta Paloisvirran vierustasta. Kuuntelin kuulokkeilla Roman Schatzin Maamme-kirjaa senioriseksin salaisuuksista ja saku puhui siinä, kuinka hänen isoäitinsä ei tiennyt, mikä on orgasmi. Nauratti niin, että vaihdevuotisen naisen tenani tursusivat ja pam! Tankkasin JHA:han bensaa. Dieselauto. Pääsin K-Sittarin Neste-pisteeltä Paloisvirran liikennevaloihin. Nykyttäen moottoria onnistuin valoista saamaan auton liu´utettua kioskin parkkipaikalle.

Siinä avasin Jouni Tossavaisen Kuoharit I - III ja sainkin lukea kirjaa rauhassa. Matti haki minut tuntien kuluttua. Oli pikkuruinen kirpakka syksypakkanen, mutta muuten oikein mukavaa. Ei voinut tehdä muuta kuin lukea. Saab-JHA jäi seisomaan parkkipaikalle siksi aikaa, kun mietiskelimme, olisiko se jo metalliromua. Päätimme kuitenkin lopulta - eräänä pimeänä lauantai-iltana - että ei ole metalliromua.

Tuli varmaan inspis. Haetaan JHA pois. Varustauduimme laudankappalein ja kuormaliinoin. Oli jo iltamyöhä ja firman toinen raksamestarikin pyöräili pois riennoistaan. Olimme hänelle yhtenä illan hupina ennen lapsen nukuttamista, kun JHA-Saab huojui jo trailerilla. Oli siinä iso työ. Vinssin takaisinlukitusmekanismi hajosi ja pari kertaa auto alkoi pelottavasti lipua taaksepäin.

Seuraavan päivän, se oli sunnuntai, aviomieheni putsasi polttoainejärjestelmää. Ja voilá! Diesel hyrähti lopulta käyntiin. Ei siinä oikeastaan muuta vahinkoa tullut kuin se, että olin tankannut montakymmentä litraa bensaa. Kallis ja turha tankkaus. Ison Saabin tankki on iso.

Torstainen varaosakauppakäynti oli helpottava. Olen pannut merkille sen aiemminkin, kun olen siellä asioinut yksinäni. Myyjien ja ostajien ei todellakaan tarvitse hymyillä hysteerisesti. Pitää elää myyjien perustympeyden läpi. Tympeyden ja kyllästyneisyyden. Joskus saa olla niin! Joskus kertakaikkisesti etoo, kun kuulee vaikka puhelinmyyjää, joka hymyilee pitäessään teennäistä myyntipuhetta. Autovaraosakaupassa ostetaan autovaraosia eikä tunteilla. Ei ole pakko hippaloida tasajalkaa! Ai että olette ostamassa venevinssiä! Tässä olisi kuormaliinalla! Jesssssss., tuli kauppa.

Aamulla aviomies asensi vinssin. Ei tarvinnyt hitsata. Pultille hän askaroi sopivan rei´än. Minä tein yhtä laskua puoli päivää ja aivoni menivät kertakaikkisesti solmuun. Oli outo olo. Enteili kuumetta. Olen kuumeillut heinäkuun lopun jälkeen. Joskus iskee niin tautinen väsymys, että ei vain jaksa. En jaksanut Puumalaan kirjakemmakoille, en jaksanut edes käydä haudoilla, kun tulin Helsingistä.

On pakko kyeta joskus sanomaan itselle. En jaksa. Ei voi. Mahdotonta. Liikaa. Minulla on rajani.

Läksimme ajamaan kohti Kestilää. Jesus Christuksen tarina on ihan avioliittolegenda. Tulimme kesällä Matin Nooran porukoiden luota Muhokselta, hyvällä tuulella mukavasta vierailusta, olimme käyneet Rokualla syömässä ja melkein kaikki Nooran ihanan monimutkaisen uusioperheen tenavat olivat mukana. Fiksua ja sanavalmista, sosiaalisesti harjaantunutta ja yhteiskunnallisesti valveutunutta väkeä siellä kasvaa.

Nyt vasta on minun aika tutustua heihin. Aika ei ole tätä ennen ollut kypsä enkä etenkään minä.

Ajoimme hyvillä mielin Kestilän Teboil-risteykseen ja yht´äkkiä Matti kurvasi huoltoaseman pihalle, loikkasi ulos ja meni silittelemään metallinkeräykseen lähtevää autoa. Mutisi mennessään Saab 9000 - 5D - Combi Sedan CS-2.0 Turbo -C jne loppuja en kuullut.

Koska olen toimittaja, tiedän, mitä siinä tilanteessa tulee tehdä. Lähetän tekstarin numeroon 16400 ja siinä olivat auton omistajan tiedot. Sen jälkeen sukelsin älykännylläni 16100:aan ja otin selvää tarkemmasta osoitteesta. Vaikka saattoi olla, että aviomieheni, joka ei ole toimittaja, harasi vähäsen vastaan; ei niin voi tehdä tai sitten ei harannut. Ei haraa enää, sillä varmaankin tietää, että jos minulle sanoo, että ei niin voi tehdä, heittää bensaa liekkeihin. Jos joku sanoo, että ei voi, ei kehtaa, minä sanon SUURIN KIRJAIMIN VERSAALILLA IHAN JA BOULDATTUNA PÄÄLLE, että MINÄ KEHTAAN, MINULLA ON TOIMITTAJAN KOULUTUS, SE ON KEHTAUSKOULUTUS.

Jos ei ole hieman röyhkeä, ei sitä ammattia voi harjoittaa.

Elämäni suuri koulu on ollut erota tapetista. Nyt elämäni suuri koulu on palata jälleen tapetiksi. Aviomieheni tapetiksi. Ja patjaksi totta kai! Puhuva tapetti ja patja. Ei hassumpaa. Tämä ei ole parodiaa. Olen verisen tosissani.

Ajoimme vähän välillä eksyen kuitenkin melko suoraan Susannan ja Markin pihaan. Kerroimme - tai no minä kerroin, koska osaan englantia - että haluamme ostaa Jesus Christuksen, JiiCeen. Halusimme pelastaa sen metalliromupisteeltä. Paketoinnilta. Mark kertoi, että auto ei oikeastaan ole menossa metallinkeräykseen, vaan odottaa siinä ruumiinavaustaan ja päätöstä elvytyksestä. Me sanoimme Matin kanssa, että me elvytämme Jesus Christuksen.

Mark, auton hellä omistaja, näytti hämmästyneeltä. Aviopari näytti hämmästyneeltä, mutta samalla jotenkin ilahtuneelta. Ovat ehkä molemmat yhtä kummallinen aviopari, vähän epäsuhtainen, klonksuttava, jännitteellinen kuin minä ja Matti.

Pidin heistä välittömästi.

Jesus Cristus kävi analyysissä Vaalantien varren pajalla. Heppu, jonka isoisä on Lapinlahden Mäntylahden Väisäsiä ja setä on haudattu Lapinlahden hautausmaalle 1950-luvulla, kun heppu oli puolitoistavuotias, oli tullut siihen tulokseen, että moottoria ei kannata enää korjata. Se pitäisi koneistaa ja vaikka mitä. Autoheppu, joka on erilaisissa asennuksissa Yaralla, Talvivaarassa ja Uimaharjussa, kuten Mattikin välillä, vaikkei ole ollut Uimaharjussa, tarjosi meille JHA:n veljeä Saab ysikolmea. Itse asiassa kahta. Voisihan niitä katsomassa käydä ja samalla Mannermaan Hilkan haudalla Kestilässä.

Minä sanoin, että jos joudumme hakemaan JiiCeehen uuden moottorin Ruotsista, se on vain mukavaa. Tulee Ruotsin reissu tai Ylivieskan. Ensin meidän pitää rakentaa katos pihaan. Se on pihan kehittämistä. Minä kun nyt päätin, että en lähde tästä talosta kulumallakaan. Jotenkin tänä kesänä silmäni avautuivat lopullisesti. Olen aina haaveillut maatalosta, mutta en pysty nukkumaan yöllä, jos ympärillä ei ole katuvaloja tai elämän ääniä.

Meillä on tässä maatalon pihapiiri koneineen ja laitteineen ja elukankakkakasoineen. Pyry paskantaa yhtä paljon kuin lihakarjasonni ja Hallan aineenvaihdunta on myös vilkas.

Tein työnohjauksen Vanajalinna-jaksolla aarrekartan ja se oli samanlainen kuin muutama vuosi sitten burn outista kärsivien keski-ikäisten naisten kuntoutuksessa Herttuassa Kerimäellä. Aarrekartan maisema on ollut nenäni edessä marraskuusta 2004. Eikä edes vammaispalvelulain mukaisia kodinmuutostöitä tarvinnut Lapinlahden kunnalta kinuta. Matti oli työnjohtanut vuonna 1997 taloon kuin Mariaamme ajatellen suurin piirtein kaiken.

No, sähkärin latauspistettä ei tuulikaapissa ollut.

Kummassakin aarrekartassani oli saukko, latinaksi lutra lutra. Saukon nettisivut kertovat seuraavaa: "Koiraat elävät pääosan vuotta yksikseen, mutta naaras liikkuu poikastensa kanssa kunnes nämä itsenäistyvä..."

No juu: "Lisääntyminen: Leudommilla ilmastoalueilla saukko lisääntyy kaikkina vuodenaikoina, mutta meillä poikaset syntyvät lähes yksinomaan kesällä. Poikasia on useimmiten kaksi, harvoin yksi tai kolme. Pitkän poikasajan takia naaras synnyttää ilmeisesti vain joka toinen vuosi. Koiraiden on oltava jatkuvasti liikkeellä, jotta ne löytävät kiimaan tulevat naaraat elinalueiltaan. Poikasten kanssa liikkuvien naaraiden on vältettävä koiraita, jotka ovat aggressiivisia ja voivat tappaa poikaset." https://www.riistakolmiot.fi/animal/saukko-lutra-lutra/

Oliko Leonid myös saukko?

"Saukot ovat leikkisiä eläimiä ja saattavat esimerkiksi laskea mäkeä lumipenkalta joen jäälle öisin." https://fi.wikipedia.org/wiki/Saukko

Minä olen saukko.

Nyt aviomies kyselee kaikkea sellaista, mihin en osaa vastata. Miten pitkä antennin johto Annalle tulee järjestää? Missä on älytelevision kaukosäädin? Mitä, missä, milloin? Pitää varmaan alkaa keskittyä kuopuksen itsenäistymiseen, vaikka se on tuskallista.