Pitelemätön kirjailija Matti Mäkelä on kuollut

Leonid Ljuhanovin kuolemasta tänään seitsemän vuotta

ke 7.8.2019

Kirjailija Matti Mäkelä on kuollut. Sain tietää asiasta bestiksen, Railin, Facebook-päivityksestä. Mäkelän kuolinpäivä oli eilen ja lasten biologisen isän tänään. Leonidin kuolemasta on seitsemän vuotta ja nyt teemme lähtöä haudoille. On pakollinen pysähdys Kuopiossa. Katsotaan, jaksanko lähteä ajamaan Puumalaan. On outo jo valmiiksi uuvahtanut olo.

STT:n toimittaja Riitta Turusen uurnan lasku on Ilomantsin hautausmaalla perjantaina 9.8.2019 kello 14. Riitta lasketaan äiti-Martan ja isä-Väinön viereen. Uurnanlaskun jälkeen on muistotilaisuus. Ymmärsin näin, että paikalle voi mennä, jos on Riitan tuntenut, on kollega tai sukua.

Eilen piti kirjoittamani vielä sen jälkeen, kun oli Marian aamutyöt, merkintääni kirjailija Matti Mäkelän muistelmista Pitelemätön. Sain muistelmat loppuun aamulla ja kun aloin mukamas kirjoittaa niistä, piti päältä/päästä saada pois Nina Honkasen Pohjakosketus.

Olin Pitelemättömästä hyvin vaikutettu. Alussa niissä viehätti aikatasojen limittäisyys. Mäkelän lapsuudenkuvauksissa oli nykyaika läsnä. Mielestäni jännittävällä ja sopivan jännitteiselläkin tavalla. Mäkelä esimerkiksi kuvaa lapsuuden perheensä uuden tuvan vakiovierasta. Hametta ja hienoja kenkiä käyttävää römäkkä-äänistä hahmoa, jolle perhe tietenkin oli ystävällinen, kuten muillekin kulkumiesoletetuille. Tässä tapauksessa kyse oli todellakin oletettu. Nais- tai miesoletettu riippuen siitä, mistä näkökulmasta kulkuria tarkasteli.

Monessa kohtaa Pitelemättömiä hykertelin ja nauroin ääneenkin. Etenkin sadomasokismia käsittelevässä kohdassa, joka varmasti oli viesti Markku Eskeliselle ja Raukoille rajoille. Etsin kohdan blogiini jonain sellaisena aamuna, että en ole menossa minnekään enkä tulossa mistään.

Matti Mäkelä sanoo olleensa aina kiinnostunut psykoanalyysistä, kuten kirjailijoiden kuuluukin. Ja kaiken pinnanalaisen huumorin taustalla muistelmissa oli vakava pohjavire ja niistä huokui lämpö. Entisvaimo Irmeli oli kuvattuna niin nätisti, että mietin, miksi avioparin on täytynyt aikanaan erota. Kiistanalaisen kirjoituksen Kaksi vaimoa - olen minä sen oikeasti lukenut, mutta miksen muista siitä mitään - muistan vain sen, että esseekirjoittajahahmo halusi neitsyttä - siis oliko se Kahdessa vaimossa vai jossain muussa esseessä - en ehdi tarkistaa - neitsyen haluamisesta en voinut tuumata muuta kuin, että niinhän se varmaan on - jos esimerkiksi on mennyt naimisiin minun kanssani niin kuin Matti Valkonen, ei oikeastaan voisi muuta niin haluta - ainahan sitä ihmispolo tuppaa haluamaan jotain sellaista, mitä ei ulottuvilla ole - niin Mäkelän Kahden vaimon toinen vaimo oli Irja Sinivaara, kotkalainen kirjailija, ja hänetkin on kuvattu Pitelemättömässä kauniisti - valokuvan kera.

Taustallahan oli se, että Matti Mäkelä käsittääkseni oli mennyt miltei neitsytmiehenä naimisiin itseään kuusi vuotta vanhemman kokeneen Irmelin kanssa ja Irmelin vanhemmat olivat kyselleet tyttäreltään, milloin tämä lakkaa taluttelemasta sitä poikalasta. Voihan semmoisessa tulla vaihe, jolloin haluaa irtioton.

Melkein hyppäsin yli muistelmien osuuden, jossa Mäkelä kuvaa kirjailija-kriitikkoelämänvaihettaan. Menin nimittäin lukemaan ensimmäisen sivun osasta, jonka alussa Mäkelä kertoo, miten tutustui viimeiseen vaimoonsa Helmi Järviluoto-Mäkelään - iltalehden toimittajalle Juulia Aalto-Setälälle sellainen huomautus, että Mäkelän kaksi poikaa, Mikko ja Jussi, kyllä ovat vaimon numero yksi kera tehtyjä. Heidän äitinsä on korviin ja silmiin asti hymyilevä Irmeli.

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/9c29a048-70bd-43a1-b1ca-d061387daa96

Niinpä hampsin lukea kursorisesti Mäkelän uraosuuden ja seuraavaksi keskityin vasta kohtaan Vaimona Helmi Järviluoto-Mäkelä. Vaimo numero kaksi esiintyy kyllä jo aikaisemmin - sivulla 122 - täysin ylittämättömänä näpsäkkäsormisena konekirjoittajattarena. Vaimo kirjoitti puhtaaksi Mäkelän päiväkirjamerkintöjä sekä editoi niitä ja tuli siihen tulokseen, että hänen tuoreella aviomiehellään on maanis-depressio.

Voi, että kuvaus oli rakastava ja suloinen. Rakkaudentunnustus välttää patetian tyylillä. Siinä kohtaa kirjaa nauroin ääneen. Helmi Järviluoto-Mäkelähän (s. Säily) on tohtorisnaisia. Minun Mattini kasasi Lapiomies Oy:n nettisivut joskus aikanaan nettisivutekijän kanssa ja minun roolini yrityksessä on Konttoristi. En edes ole käynyt katsomassa, mitä Hiltusen Jarmo ja Matti ovat minun tittelikseni panneet firman nykyisillä nettisivuilla. Ehkä yleiskulu tai kallis rouva, jonka opiskelut maksetaan aviomiehen selkärangasta - selkänahasta ja välilevyn pullistumasta, haitallista, mutta elinvoimaista vieraslajiakin olen ajatellut omaksi roolikseni.

No niin. Maria istuu kylppärissä ja huutelee. Tässä siivu Iltalehden Matti Mäkelä -kuolinuutisesta - olen todellakin sitä mieltä, että kirjoittaminen puhdistaa - sain Marja Viikiltä erinomaisarvosanan luovan terapeuttisen ja omaelämäkerrallisen kirjoittamisen kurssitehtävästä ja niin ihanan arvostelun, että ... no itkettää vähän. Matin kanssa jo ideoitiin eilen, että kirjoitamme avioliittoromaanin yhdessä. Olkoon se vertaistukena samanlaisessa tilanteessa oleville aviopareille. Niin tässä siivu hyvin kirjoitettua juttua, jossa oli se poikavirhe tai siis Mäkelän poikien äitivirhe, mutta se ei ole vakavaa.:

Mäkelän kirjat herättivät keskustelua erityisesti 1990-luvulla. Erityisesti Kaksi vaimoa nousi puheenaiheeksi heti. Kirjan sisältö tuli vaimollekin yllätyksenä. Kirjassa kirjailija kertoi avoimesti rakastajattarestaan. Myös rakastajatar järkyttyi kirjan sisällöstä.

- Tällaisilla jutuilla on myös puhdistava vaikutus. Voidaanhan me löpistä kaikista asioista näin silmäkkäin, mutta kirjailijan yksi tehtävä on kirjoittaa myös siitä, mistä julkisesti vaietaan, Mäkelä kommentoi tapausta Iltalehdelle vuonna 1995.