Junassa

to 19.9.2019

Piti käydä eilen ottamassa parit mitat Lyytikkälän talomuseolla Suomenniemellä. Reissu oli tarkoitus heittää viime viikolla, mutta yrittäjä-aviomies joutui valvomaan maarakennusta. Ihan hyvä, sillä keksin työnohjausopintojeni lopputyön. Teen sen Auttajan peilin innoittamana. Siinä sanottiin, että ahdistus kuuluu asiaan ja sitä on vain katsottava suoraan syvälle silmiin.

Istun nyt junassa matkalla Kuopioon. Söin lohikeittioa.

Hannulan Ulla pani justiinsa what´s up -viestiä jostain mielenkiintoisesta kirjasta. Työnohjausopintojen lopputyöni otsikko on Rakennusliike, uusioperhe, parisuhde ja helvetinmoinen ahistus. En ole vielä tehnyt hypoteesia enkä rajannut aihetta tämän tarkemmin.

Eilisen päivän kulku pitää dokumentoida. Se on suoraan juuri yllä olevasta otsikosta. Yrittäjäpariskunnalla menevät puurot ja vellit sekaisin. Hemmetti! Juna tulee ihan liian pian Kuopioon.

Alan googlailla puhelimella Ullan lähettämää kirjavinkkiä. Mia Kankimäen Naiset, joita ajattelen öisin lumosi minut niin kuin monet muutkin. Ensimmäinen kirjan nainen on Karen Blixen. Afrikassa 18 vuotta asunut Karen Blixen oli sekä epävakaa että masentunut. Hän halusi epätoivoisesti lasta ja sai keskenmenon. Hän rakasti sitoutumiskammoisia miehiä ja sai aviomieheltään kupan. Siitä huolimatta - tai sen takia - hän on jäänyt maailmankirjallisuuden kanoniin.