Yhteistyökyky

ma 9.9.2019

Rakastan firman uutta kopiokonetta. Entinen meni salaperäisellä tavalla rikki, kun leasing-sopimus olisi päättynyt. Minä tosin olin maksanut kopiokoneen etukäteen hätäpäissäni, kun firmalla oli jokin hiljainen kausi tulossa. Ajattelin, että on tosi noloa, jos kopiokonehuoltofirma tulee hakemaan koneen, kun emme voi maksaa kuukausierää.

Leasing-sopimuksella hankitun koneen ostaminen omaksi tulee kalliiksi. Sen sanon.

Lisäksi sillä siunaaman sekunnilla, kun kone oli oma, se alkoi oikutella. Emme saaneet yhteyttä toimimaan kunnolla tästä työtietokoneesta. Kopiokone ikään kuin itse päätti, mistä tietokoneista se aineistonsa haluaa. Joskus jotkut tulosteet jäivät jurraamaan linjoille kuukausimääriksi ja kone suolsi lopulta jotain ihme tavaraa ihan omia aikojaan. Tunnistimme ne vaivoin aina linjoille juuttuneiksi dokumenteiksi.

Kopiokone oli kalliimpi kuin yksikään meidän autoistamme.

Nyt kun painaa tässä työtietokoneella nappia, takana alkaa välittömästi hurista. Vanha käytetty raksuhan tuo kone on, mutta halpa. Toimii niin pitkään kuin toimii. Sen kokonaishinta oli leasing-koneen kaksi kuukausierää. Joten jos kopiokone toimii kaksi kuukautta, on se hintansa hankkinut.

Tänään on vammaisneuvostopäivä. Teemme aamupäivällä lausunnon Pohjois-Savon Veken eli vertaistuen keskuksen maakunnallisen vammaisneuvoston hahmotelmaan. Hahmotelma on erinomainen, joten ehkä kokoonnumme vain kokoontumisen nimissä aamupäivällä juomaan kahvia Gospel-kahvilassa. En ole siellä ennen käynytkään. Iltapäivällä Varpaisjärvelle varsinaiseen kokoukseen ja Alapitkän kautta pois. Viedään Reijo rivitaloille.

Lauantaina Anna halusi Kuopion Pyhän Nikolaoksen Katedraaliin iltapalvelukseen. Kumma juttu. Kait se oli vigilia, mutta kovin oli lyhyinen. Loppui jo ennen kello 19:ää. Niinpä niin! Vigilia oli alkanut jo kello 17. Voi minua pöljää. Askarrutti myös, että palveluksen toimittaja sanoi useasti "Isä Esipaimen Siunaa..." Oliko alttarissa ehkä piispa? Palveluksen jälkeen alttarista pöllähti joku pitkätukkahippi - ei se kyllä mikään piispa ollut.

Tunnelma oli mukava ja lämmin.

Jospa saisin ortodoksisessa kirkossa olla mikä olen. Haluankin palauttaa itseni sinne ulko-oven viereen vasemmalle - no niin naisten - puolelle. Olen feministiteologian ja naispappeuden kannattaja. Aivan samalla tavalla papin viitta poistaisi naiseltakin sukupuolen - tästä oli puhetta lauantaina aviomieheni kanssa. Aviomieheni katsoi hämmentyneenä nätin säätiedotusnaisen pissirajahameen alta pistäviä kyllä ihan sujakkaa pitkää jalkaparia ja koska minä tietenkin poltin päreeni ja haukuin hänet maanrakoon, mies tyynnytti tulvivan raivoni ratkaisemalla kiistakysymyksen sillä, että säätiedotuksen ja uutisten lukijoilla pitää olla sukupuolineutraali asu. Niin kuin ennen kiinalaisilla kommunisteilla, mutta maolainenhan mieheni onkin.

Lisäksi kannatan tasa-arvoista avioliittolakia ja homoparien siunaamista kirkossa. Aviosuhteella kaksi ihmistä sitoutuu toisiinsa myötä- ja vastoinkäymisissä. Sitoutuminen toiseen ihmiseen on pyhä asia. Kyllä se sakramentin arvoinen asia on tässä tuhokapitalismissa, joka rikkoo kaikki sitoumukset ja lojaliteetit.