Asta Leppä osuu naulan kantaan Sävyttömissä sanoissaan

su 27.10.2019

Luin juuri esikoisen terveystietokirjoituksen. Tyttäreni oli ottanut kriittisen tarkastelun alle jonkun fitnesstähden blogin ja Youtube-esiintymiset. Kauniisti lapsi oli osannut sanansa asettaa, vaikka taustalla oli selkeästi ajatus: Voihan sitä tällaista paskaakin seurata, jos on kehittänyt medialukutaitoaan.

Arvelen, että nuoret loppujen lopuksi ovat medialukutaitoisia. He eivät ehkä sittenkään ota ihan sanasta sanaan kaikkea, jota heille Internetin tuutista syötetään.

On se vain niin hyvä, että luin kuitenkin Asta Lepän Sävyttömät sanat toiseen kertaan. Loppuluvussa tuli kiteytys. Lepän mukaan kouluttamattomalla alaluokalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin huutaa akateminen sivistyspuhe peittoon. Nettihuudolla yritetään raivata oma tila maailmassa, jonka vaatimukset kelvolle ihmiselle on nousseet pilviin.

Nimenomaan juuri näin. Minusta suomalaisilla sosiaalisesti vajotetuilla on syytä raivoon. Briteillä on syytä raivoon. Kaatuneiden savupiippujen kaupungeissa kärvistelevillä työnsä ja arvokkuutensa menettäneellä duunarilla on syytä raivoon. Ehkä tämä on 158. kerta, kun kirjoitan siitä, miten fasismi syntyy, Fitz ratkaisee -sarjan avulla. 1990-luvun birttiläisessä sosiologisesti tarkassa poliisisarjassa oli oivaltava jakso Näytön tarve.

Alun perin jakson nimi oli To be Somebody. Olla joku. Jaksossa Robert Carlylen esittämä työväenluokkainen looseri tappaa tuosta noin vain - ohimennen - pakistanilaisen tupakkapuodin pitäjän. Looserin isä (minä muistin, että isoveli) oli puristunut kuoliaaksi Hillsboroughin jalkapallokatsomon onnettomuudessa.

Liverpool on jalkapallokaupunki, mutta myös taantuva teollisuuskaupunki. Se ei ole kapitalismin nopealla kaistalla ja valkoisen roskaväen ilo on ollut tungeksia jalkapallokatsomoissa. Vuonna 1989 15. huhtikuuta Hillsboroughin stadionin pääkatsomoon oli päästetty liikaa väkeä. Seurasi paniikki ja 96 katsojaa tallautui kuoliaaksi.

Robert Carlylen roolihahmo astuu kämpästään kadulle ja menee pakun omistamaan kauppaseen ostamaan tupakkaa. Rahat eivät riitä ja Carlylen valtaa valkoinen raivo. Hän tappaa kauppiaan.

Kukaan ei välitä valkoisesta roskaluokasta, oli jakson sanoma. Siitä syntyvät heimot. Asta Leppä huomaa, että ahdistusta lievittääkseen yksilöt liittoutuvat löyhiksi heimoiksi ja heittäytyvät vihan virtaan.

Minä olen juuri sellaisen halveksittavan vekselivetoisen firman toimitusjohtaja, josta Pekka Ervasti ja Timo Älykääpiö, enedeshaluakirjoittaahänensukunimeäänoikein Haapala kirjoittivat kirjassa Mäntyniemen pesänjakaja.

Persujen nousun alussa oli nimenomaan valtamedian toimittajien intresseissä usuttaa kansa äänestämään Timo Soinia (situ, missä lienee nyt?). Ei sen väliä, että tyyppi oli tyylipuhdas protofasisti. Soini täytti Umberto Econ protofasismin tuntomerkit, kertauksen vuoksi, voilá:

1. The cult of tradition, tradition kultti

2. The rejection of modernism, modernismin kieltäminen

3. The cult of action for action’s sake, kultti toiminnasta toiminnan vuoksi

4. The natural fear of difference, ihmisten välisten erojen luontainen pelko

5. The appeal to a frustrated middle class, turhautuneeseen keskiluokkaan vetoaminen

6. The obsession with a plot, riippuvuus juonitteluista

7. Life as a permanent warfare, elämä jatkuvana sodankäyntinä

8. Contempt for the weak, heikkojen halveksunta

9. Everybody is educated to become a hero, kaikkien kasvatus sankaruuteen

10. Machismo, machoilu

11. Selective populism, valikoiva populismi

12. Newspeak, uuskieli - amerikkalaisperäisen uusliberalismin alaa.

En väsy näitä kopioimasta tänne. Löytyvät blogistani päivämäärällä 28.1.2015. Eivät nouse googlessa haulla pia valkonen + umberto eco + protofasismi. Sellaisia ovat internetin alkorytmit.

Timo Soini on mukava mies. Hän kuitenkin aloitti jatkuvan fasismin periodin Suomessa. Jussi Halla-aho on sitä samaa, mutta vain vittumaisempi ja ehkä älykkäämpi, siksi vaarallisempi, enkä tiedä, mitä tulee tehdä, jos seuraava hallitus koostuu kokoomuksesta ja persuista. Ehkä pitää muuttaa maakuoppaan Lapinlahden salolle neljäksi vuodeksi.

Tai Kuikkasuon laitaan. Kuikkalammesta saa kuulema joskus jopa kalaa. Suolla kasvaa lakkoja ja ympärillä on luonnonsuojelualue. Kävimme perjantaina tsekkaamassa tulevan piilopaikkani metsäkurssilaisten kanssa.

Timo Haapala nuolee kokoomusta, minkä kerkiää. Ari Hakahuhta myös. Tosin en katso enää juurikaan Ylen televisiouutisia. Pirjo Auvinen, Itä-Savon kesätoimittaja vm. 1987, yllätti kerran, kun tämän hallituksen alkutaivalta satuin seuraamaan Yleltä. Pirjo Auvinenhan puolusti Antti Rinnettä (sdp. virtahepo). Olin ihan, että herramujee miten tämä voi olla mahdollista. Eikö sittenkään ihan kaikkiin Ylen uutistoimituksen toimittajiin ole koodattu atavistista vasemmistonpelkoa?

Missähän vaiheessa Setä Arkadian, Timo Haapalapaapalapossusen, perseily alkaa ilettää itse kokoomustakin?

Pekka Ervastia en hauku enää, sillä hän on suuresti ja vilpittömästi ihailemani emeritus yritysjohtaja Ari Isopoussun Kuhmon (prkl vai oliko se Kuusamo?) lapsuuden ja koulun aikainen ystävä. Ervasti lisäksi päivittää Facebookissa eräpäivityksiä, kirjoittaa kolumneja Maaseudun Tulevaisuuteen (toki myös Suomen Kuvalehteen, joka on Suomen toiseksi paras aikakauslehti) ja puolustaa koko Suomen asuttuna pitämistä.

Tosin asutuskolumni Maaseudun Tulevaisuudessa oli vähän hassu, sillä Raatteen tiellä Suomea puolustivat nuoret miehet eri puolilta Suomea - eivät ainoastaan sikäläiset.

Niin. Nyt tämä näimälä-lähikkäläisen vekselivetoisen pikku yrityksen toimitusjohtaja letittää tukkansa, heittää pois yökkärin ja aamutakin, pesee hampaansa ja vetää jalkoihinsa Masi Jeansit, vaikka niitä ei enää ommella Keiteleellä, myydään kuitenkin Pielavedellä, ja lähtee yrittäjäaviomiehensä kanssa asentamaan ikkunaa Etelä-Lapinlahdelle.

Pitää myös ottaa aktivistiniittari mukaan. Jotain pellavaeristystä on tarkoitus niitata johkin. Ensi viikolla palkanlaskut ja muut konttorikekkerit. Huomenna opiskelen markkinointia Seppo Hoffrénin konsulttitoimiston yritysjohtajakurssilla EU:n tukemana. Saattaa olla ihan ESR:kin takana.

Minä ruksasin Des Minimis -kaavakkeeseen, että olen heikossa työmarkkina-asemassa. Olisin sinne perustellut mieluusti, miksi. Perustelen tähän. Olen puolivälissä kuuttakymmentä, olen nainen enkä ole enää hedelmällinen, en vetoa työnantajan lisääntymisviettiin, hikoilen ja olen ylipainoinen. Olen hankala. Sekoita henkilökohtaisen, poliittisen ja taloudellisen.

Olen työelämän ongelmajätettä. Sosiaaliturvani on olematon. Eläkekertymää keskelle 1990-luvun alun lamaa valmistuneena minulla ei ole. Siksi olen yrittäjä. Lisäksi tämä on ihanaa, perverssillä tavalla ihanaa.

Tunnen itseni niiiiiin paljon paremmaksi ihmiseksi kuin Timo Kokoomus Haapala. Montahan raksatyöläistä Haapala ja Hakahuhta, toimittajatutkinnon älykköpoikakaksoset, ovat elämässään työllistäneet?