Hyvää syntymäpäivää!

to 17.10.2019

Isoimmalta siskolta ja sen mieheltä, joka on hätkähdyttävästi ja kunnioitettavasti aina sama, tuli synttärikortti: "Jos elämä ei mene suunnitelmien mukaan, sillä saattaa olla varattuna jotain parempaa."

Niin. Eilen ei mennyt mikään, ei yhtään mikään minkään suunnitelman mukaan. Eilen oli syntymäpäiväni ja Iisalmessa olisi ollut ortodoksinen palvelus ja heti sen perään olisi ollut mahdollisuus mennä kirjastolle, jossa ihanaiset kirjastovirkailijat olisivat esitelleet lempikirjojaan.

Ajattelin, että perhekoheesion takia pitää keksiä yhteistä ohjelmaa. Yhteinen ohjelma numero 1 ei toteutunut. EIkä suunnitelma B:kään. Vielä kello 19 taoin tietokonetta ja koetin selviytyä RTV:n maalilaskuista. Niitä oli pienehköjä ehkä kuusi ja pankkiohjelma ei tajunnut, vaikka kuinka yritin sille kertoa, että kopioin maksuksi aina edellisen. Jostain käsittämättömästä syystä tai sitten minun tarkkaavaisuushäiriöni oli syynä, järjestelmä jätti väliin aina laskun tai pari.

Loppujen lopuksi koetin hyväksyä laskuja pienemmissä nipuissa. Laskujen hyväksyminen on hidastunut, koska tunnuslukukoodi tulee tekstarilla. Aivan suoraan anusaukosta koko systeemi. Laskujen maksusta on tullut hidasta ja tahmeaa. Ennen se oli vain tahmeaa.

Konttoriprosessit alkoivat tahmoa jo iltapäivästä. Kun olin aloittamassa laskujenmaksu-urakkaa, tuli tieto, että kolmelle työntekijälle ei palkanlaskentapaskasysteemi olekaan laskenut lomakorvauksia ja tylyjä. Heidät olen näpytellyt järjestelmään omin pikku kätösin, mutten todellakaan tajua, mikä asetus työsuhteen lomankertymisessä pitää olla, jotta järjestelmä laskisi tylyt ja lomakorvausprosentin. Vanhassa ohjelmassa ne pantiin paikoilleen käsin. Vanhassa ohjelmassa sai verot ja muut systeemistä ulos ihan ilman mitään idioottimaisia ajeluita. Nykysysteemissä pitää ajella, ajella ja sitten vielä kerran ajella edestakaisin, kun kaikki menee tietenkin päin nuoren neitsyen vittua.

Kaiken muun hauskan lisäksi yksi työntekijä, jonka jouduin näpyttelemään järjestelmään uudella numerolla, on meidän vanha työntekijämme. Eikä tästä nyt ole niin monta vuotta, kun hän teki meille jakson. Ei ollut mies siirtynyt tietoineen vanhasta järjestelmästä. Sen sijaan vanhasta palkkajärjestelmästä uuteen on siirtynyt muudan Leonid Liukhanov, joka on herraparatkoon ollut tuhkana jo elokuusta 2012.

En ole kirjoittanut tänne mitään viikkokausiin. On ollut niin paljon kaikkea Seppo Hoffrénin konsulttitoimiston toimitusjohtajakurssista alkaen. Heti perään oli työnohjausopintojen lähijakso. Teimme siellä psykodraamallisen asetelmaharjoituksen. Muut ohjausryhmässä esittivät meidän firman erilaisia komponentteja.

Minä olen niin täpinöissäni firman sisäisistä ihmissuhteista, että ohjaaja-Jarmo, jota myös saattoi käyttää komponenttina, piipitti jostain nurkasta yksinäisenä: "Onhan teillä varmaan asiakkaitakin....?"  Minä rääkäisin, että ei saatana, juu niin tosiaan, ole sinä asiakas.

Niinpä Iina oli minä. Luokan kattoa kannattelevan järeän palkin takana selin kaikkeen tietokoneensa ääreen kumartuneena. Iina kuitenkin sanoi, että hänellä on hyvin sitoutunut olo. Susanna oli meidän nuoret nousevat raksamestarit/inssit. Tanja oli vanhat kirvesmiehetkomponentti. Pirkko esitti Mattia, joka oli lumoutunut tuolista ja minäpä en tässä kerro, mikä komponentti oli tuoli.

Minä sitten kokeilin eri kohtia psykodraamassa. Oman itseni kohtaan en mennyt, sillä tiedän, miltä tuntuu olla syrjässä kaikesta ja vain tekemisissä tietsikan kanssa. Se tuntuu juuri siltä kuin eilen tuntui. Teki mieli viiltää ranteet auki.

Otin ensin Pirkon paikan ja pidin puheen tuolille. Sitten menin istumaan tuoliin ja pidin alaviistosta puheen Pirkko-Matille.  Sitten taas Jarmon suunnasta kuului jotain pientä ääntä. Ai niin asiakas! Tuuppasin tuolin asiakkaan eteen.

Kävimme Helsingissä Marian kanssa Kansallisteatterissa katsomassa Sapiens - ihmisen historian. Se oli vaisumpi kuin olin varautunut, mutta ehkä tietty hiljaisuus oli hyvä. Tuli taas uudelleen ajateltua luomakuntaa ja ihmistä. Sitten ajoimme Marian kanssa Helsingistä lähituottajakaupan Heinolan Heilin kautta Lapinlahdelle. Ostin Heilistä makoisia tomaatteja ja ajattelin, että minun on vain tultava toimeen tämän pääni kanssa. Se välillä käy sellaisilla kierroksilla, että a_____korvaus voi olla joko arkipyhäkorvaus tai ateriakorvaus. Kun oikein kovasti on monta radiokanavaa pään sisällä auki, ei sitä ihan joka kirjainta ehdi lukea.

Eilen iltamyöhällä olin niin vittuuntunut kaikkeen maan ja taivaan välillä, että paiskoin raaka-aineet pitkin eteiskäytävää tuulikaapin ovea vasten. Sinne menivät, huiskis, muovijätteet, sanomalehtipaperit ja pahvit. Metallit myös ja vanha kattilakin. Sanoin Matille, että haluan ulos tästä talosta, jonne olin juuttunut salaperäisellä tavalla marraskuussa 2004. Matti kysyi ymmällä, haluanko, että hän vie jätteet vai vienkö minä. Sanoin, että etkö vittuvittuvittu todellakaan tajua, että on kolmaskin vaihtoehto.

Mies oli hetken hiljaa ja kysyi: "Niinkö että yhdessä viedään nämä?"

Niin teimme. Ja mies otti minua kädestä kiinni Iisalmen K-Sittarin ovella. Niin. Kävimme Iisalmessa kaupassa, koska en aina kestä Lapinlahden kauppojen muita asiakkaita.