Luenkin uusimman Asta Lepän

ti 1.10.2019

Tänään palkanlaskenta. Se on aina huima seikkailu - etenkin nyt, kun on taas yksi uusi (kyllä ihan tuttu ja luotettu tyyppi) palkanlaskettava. Lisäksi näinä päivinä saamme riviin Matin kouluttaman restaurointiammattilaisen, joka on myös raksainssi.

En ole vieläkään sinut uuden järjestelmän takia, mutta sain neuvojakseni suurin piirtein ikäiseni naisen, joka ymmärtää, että olen vain yrittäjänvaimopoloinen ja minua on ihan turha yrittää moralisoida mistään sellaisesta, jota en tajua, kun en tajua, en tajua, ei auta, että ollaan leukaperät kireänä ja huulet viivana nuttura tutisten.

Henkilöstötilannetta tulee nyt ihan miettiä. Meillä on hyvin koulutettua väkeä. Toinen rakennus- ja restaurointimestari, melkein valmis raksainssi, kohta se valmistunut raksainssi, jolla on pohjakoulutuksena restaurointiartesaanitutkinto sekä restaurointiartesaani, joka on myös tuotantotalousinsinööri.

Tuntiveloitustamme tulee nostaa tuntuvasti. Meillä asiakas saa käytännön töiden lisäksi asiantuntijoita käyttöönsä.

Tässähän tämä on! Esseen alku kirjasta Yrityskulttuuri on kuningas. Panu Luukka kehotti kirjassaan ensin tekemään analyysin yrityksestä. Tapahtuisikohan sellainen ihme, että tekisin esseen ensi perjantaina, kalenteriin tuli rako, koska oli pakko perua yksi työmaasuunnittelukeikka?

Voima-lehdessä oli Santtu Paanasen pätkä Asta Lepän kirjasta Sävyttömät sanat - kun vastakkainasettelut saivat vallan. Arvosteluntapainen oli yhtä nyreä kuin Parnassossa ollut juttu Ritva Ylösen Saima Harmaja -elämäkerrasta.

Kun kuulin, että Päätalo-tutkija, jota varauksetta fanitan, vaikka hänen kirjoittamansa Päätalo-elämäkerta jäi minulta kesken, en muista syytä, mutta jatkan sitä siitä pisteestä, johon jäin heti, kun aika on kypsä, on kirjoittamassa Saima Harmaja elämäkertaa, ajattelin, että blääh. Saima Harmaja ei voisi minua vähempää kiinnostaa. Vaikkakin! Runoilijan teksteistä tehty taidemusiikki-cd soi autossani aina, kun matkustin bestis-Railin elämänkaarikirjoituskurssille, ja olin lauluista vaikuttunut.

Saima Harmajan runot toimivat juuri niin minulle. Laulettuna. Jouni Tossavaisen Kuoharit I - III toimii kirjailijan äänellä. Kuuntelin toveri Tossavaisen Kuohareita viimeksi, kun suristelin autolla Suomen läpi Työnohjauskoulutuksesta Helsingistä. Yllätyksekseni en ahdistunutkaan romaanitrilogian keskimmäisestä saariosuudesta, jossa einosäisämäinen hahmo vain ryyppää ja tunnelma on kuin Unto Koistisen Kuhilaspellosta.

Enkä edes ole tällä hetkellä varma siitä, ryyppäsikö Eino Tossavaisen Kuohareissa, yhdistän kossupullon jotenkin ankeihin näkyihin. Kuohareissa on kohta: "Oksilla vesi on tiivistynyt suuriksi, läpinäkyviksi pisaroiksi. Kun maisemaa sanottiin lohduttomaksi, nyt se on sitä. Rannat elottomia, järvi harmaan uhkaava, taivas sumuinen ylös asti, kylmä läsnä kaikkialla." (Kuoharit I - III s. 153- 154)

Unto Koistisen Kuhilaspelto kertoo tulevasta nälästä. Heinät mätänevät siinä. On marraskuu. Lehmille heiniä tehnyt viljelijä on vaipunut masennukseen, juo, juo ja juo, ja lehmät ammuvat nälkäisinä navetassa. Osa on kuollut ja hautautunut paskaan. Talven heinät jäivät seipäille, kun viljelijälle iski juomaputki.

Niin. Ritva Ylösen kirjoittama Saima Harmaja -elämäkerta alkoikin kiinnostaa, kun luin Parnassosta (kait se oli 4/2019) Virpi Alasen jotenkin kireän ja kyreän artikkelin elämäkerrasta. Ikään kuin Alasta olisi nypelöittänyt se, että Ylönen on ollut tekstissä läsnä. Tai ainakin minä näin artikkelin tulkitsin.

Sama ilmiö oli Santtu Paanasen Asta Leppä -pätkässä. Paananen kirjoittaa: "Lepän laaja-alainen lukeneisuus yhdistyy näkemykselliseen argumentointitapaan varsin luontevasti, mutta tyylien vaihtelu pakinoinnista tilastotietoon ja Lepän henkilöhistorian traagisiin käänteisiin tuntuu poukkoilevalta ja saa lukijan miettimään, kertooko kirja vain kirjoittajastaan." (Voima 8/2019 s. 51, Asta Lepän kirjasta Sävyttömät sanat - Kun vastakkainasettelut saivat vallan.)

Jos Lepän kirjassa on hänen Sinä et hävinnyt -kirjassaan läsnä olevasta sosiaalisesta vajoamisesta, aion kyllä ensi tilassa lukea kirjan. Pitääpä katsoa, onko Sävyttömät sanat paikalla Rutakko-verkossa. Iisalmessa olisi!

Voi näitä Iisalmen pulusia. Ovat minulle järjestäneet syntymäpäiväbileet, tänne me Marian kanssa suunnistamme - Kajaanin kaupunginteatterin Fundamentalistia pitää harkita, ehkä jätän teatterikäynnin korkeampaan käteen, onhan näytelmä vielä siellä syysloman jälkeenkin:

"Anna-Mari, Petri ja Tuomo vinkkaavat syksyn suosikkikirjojaan Iisalmen kirjastossa keskiviikkona 16.10. klo 18. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu ja siihen on vapaa pääsy. Tervetuloa!"