Mummoni Maria Karoliina Halonen (3.5.1885 - 2.12.1942) olikin ehkä Sofia Henriksdottir Halisen (myöhemmin Halonen) tytär

Lisäselvityksiä täytyy vielä tehdä

pe 6.12.2019

Olen nyt kaksi päivää viettänyt tietokoneella selaten Mikkelin, Sulkavan ja Juvan kirkonkirjoja 1800-luvulta. Lopulta minulle valkeni, että äidin puolen mummoni, Sulkavalla 36-vuotiaalle loisleskelle syntynyt Karoliina Maria Halonen (aviomies Jaakko Tiusanen vuodesta 1905 asti) ei ehkä olekaan äpärä toisessa polvessa.

Oikeastaan tieto oli vähän pettymys. Minusta olisi ollut aika cool, jos äitin puolen äidit olisivat olleet rämäpäisiä ja harjoittaneet salavuoteutta sekä synnyttäneet äpäriä sen ajan pappien sekä kunnon ihmisten kiusaksi.

Salavuoteudella tarkoitettiin entisajan oikeuskäytännössä sitä, kun kaksi naimatonta ihmistä olivat sukupuoliyhteydessä. Jos toinen oli naimisissa, oli kyseessä huoruus ja jos molemmat olivat naimisissa oli kyseessä kaksinkertainen huoruus.

Matin ja minun suhteeni alkoi kaksinkertaisesta huoruudesta, vaikka en lasteni biologisen isän kanssa naimisiin koskaan ehtinytkään. Olisimme menneet, jos Ljovan äidin, Inessan, kuolintodistus olisi löytynyt. Jostain syystä kuolintodistus oli päätynyt Leonidin siskolle Veralle ja se löytyi Leonidin jäämistöstä alkusyksystä 2012, kun minä ja Marian kummi Riitta Turunen (3.4.1961 - 21.7.2019) tyhjensimme Leonidin asuntoa.

Nyt kun tsekkasin Riitan oikean kuolinpäivän Journalisti-lehden linkistä, tunsin viillon. Se oli surua, puhdasta surua ja surua myös siitä, että olen ollut koko syksyn niin epävakaassa, väsyneessä ja vähän masentuneessakin tilassa, etten kyennyt Riitan muistojuhlaan Ilomantsiin.

Tämä syksy on ollut oman rajallisuuden tunnustamisen syksy. Olen etupäässä opetellut hengittelemään. Syvään ja rauhallisesti. Ja olemaan pyörtymättä syvään hengittelyn jälkeen.

Maria Karoliinan, mummoni, äidiksi Sulkavan kirkonkirjoihin syntyneiden luetteloon vuonna 1885 oli merkitty loisleski Sofia Halonen. Ja Mari-mummon nimen alla oli lyhyesti, mutta yksiselitteisesti, kirjoitettu äpärä. Isän kohdalla ei ollut ketään. Loislesken synnytysiäksi oli merkitty 36 vuotta.

Isomummuni Sofia Halosen oli siis pitänyt syntyä 1848 tai 1849.

Aloitin kirkonkirjojen penkomisen sillä, että asetin HisKi-tietokan hakuun lapsi kohtaan Sofia ja koetin hakuja kummallakin vaihtoehdolla: sekä isän sukunimi Halonen että äidin sukunimi Halonen.

Ensimmäistä kertaa hakiessa ei noussut sellaista Sofia-lasta kastetuksi, jonka isä oli Halinen.

Tein hakuja lopulta koko Suomesta, mutta kaikki mahdolliset vuonna 1849 syntyneet Sofia Haloset olivat joko kuolleet lapsina, kuten Juvalla 14.12. 1849 syntynyt Clara Sofia ja Mikkelissä 21.12.1848 syntynyt Anna Sofia. Clara Sofia Halonen oli kuollut 9-vuotiaana ja Anna Sofia 3-vuotiaana.

Tohmajärveläinen äpärä Stina Sofia Halonen (s. 14.3.1849) oli kuollut isorokkoon loisleskenä Tohmajärvellä 12.6.1881 - ennen Mari-mummoni syntymää.

Soinista löytyi myös 30.12.1848 syntynyt Sophia Halonen, mutta hänen jälkiään en vielä ehtinyt selvittää. Aika epätodennäköiseltä vaikuttaa, että talonpojantytär Sophia Halonen Soinista olisi päätynyt 36 vuoden kuluttua loisleskeksi Sulkavalle synnyttämään äpärää. Tosin! Mikkelissä vuonna 1849 loppuvuodesta syntyneessä Sofia Henriksdottir Halisessa ei kaikki kuitenkaan natsaa.

Sulkavan kirkkoherran olisi siinä tapauksessa pitänyt merkitä Sofia Henriksdottir Halisen 35-vuotiaaksi. Mikkelissä Henrik Haliselle ja 43-vuotiaalle Anna Hirnille 30.11.1849 syntynyt Sofia täytti 36 vuotta vasta 30.11.1885 ja äpärä-Mari syntyi jo 3.5.1885 - kirkkoherran kirjauksen mukaan 36-vuotiaalle äidille.

En kuitenkaan yhtään ihmettele, vaikka kirkkoherra olisi mekaanisesti laskenut 1885 miinus 1849 on 36, sillä minähän olen maksanut koko syksyn kaikkien seudun K-Rautojen laskuja ristiin - Ristiinan maksut ovat menneet Lapinlahden K-Rautaan ja K-Rauta Masa Martti Vinnin maksut ovat menneet Lapinlahdelle ja Lapinlahden maksut K-Rauta Masalle. Keskusrautakauppa on suonut pikku rautakauppasilleen jonkin keskitetyn laskutusohjelman ja kaikkien rautakauppojen maksut näyttävät tismalleen samoilta. Niinpä minä olen mielessäni kironnut, että vittujoo, onpa paljon yksittäisiä laskuja samasta lähteestä ja käyttänyt kopioi maksuksi -toimintoa. Jippijee, sotkussa ovat.

Se, mikä Sofia Halis-Halosessa ei natsaa on, että Henrik Halisen tytär on kirkonkirjoissa jo Mikkelissä muuttunut Haloseksi ja erityisen outoa on, että Sofia Halonen on vain vuoden  kuukauden kahden viikon ja neljän päivän kuluttua miehensä Karl Johan Kaukosen kuolemasta synnyttänyt äpärän. Nopeaa toimintaa. Ikään kuin Sofia Halosella olisi ollut uusi (parittelu)kumppani vain muutaman kuukauden kuluttua aviomiehen kuoleman jälkeen.

Karl Johan Kaukosen kuolinsyyn kohdalle Sulkavan kirkkoherra oli kirjannut kysymysmerkin. Jokin tässä vielä vaatii selvittämistä! Nyt syön lautasellisen Matin keittämää parsa-makkarakeittoa ja sen jälkeen teen töitä ja alan taas selata kirkonkirjoja.

Toinen Sofia Halonen, alunperin Halinen, on syntynyt 31.3.1848 talonpoika Henrik Haliselle ja Anna Kaisa Ripatille Mikkelissä Harjunmaan kylässä talossa numero 1. Mutta! Siinä missä Sofia loinen-Henrikin tytär oli äpärä-Maria Karoliina Halosen syntymän aikaan vasta 35-vuotias, oli Sofia talonpoika-Henrik Halisen tytär jo 37-vuotias.

Asiaa pitää selvittää, sillä äitini on minulle paljon tärkeämpi ihminen kuin isä. Kun olin lapsi, oli isä paljon Ahveniston keuhkoparantolassa Hämeenlinnassa ja me äidin kanssa pelkäsimme kaikkea mahdollista ukkosesta mörköihin Kärkölän Järvelän Nummenkulman Vuorimaalla lähellä Hollolan rajaa.

Äidillä oli aivan kauhistuttavan huono itsetunto. Tuntui siltä kuin äiti olisi ollut kokonaan auki olevaa märkivää haavaa. Minusta tuntuu siltä kuin olisin yksin meistä lapsista perinyt äidin haavan. 1800-luvun kirkonkirjoista tuntuu avautuvan selitys.

Meissä äidin kanssa on yhtä aikaa jotain rajatonta, pitelemätöntä. Muistan, kuinka isäni piti ensimmäisissä häissäni - aviomiehelleni Antille - puheen. Isä sanoi, että hänen appiukkonsa Jaakko Tiusanen, jota arvelen jotenkin iloluontoiseksi ja huumorintajuiseksi, vaikka körttisaarnaaja isän kertoman mukaan olikin, sanoi omassa vihkipuheessaan umpirakastuneelle vävypojalle, että pidä se Vieno kurissa. Monta kertaa kuulema oli toistanut saman lauseen ja niin isäni toisti saman lauseen Antille: Pidä se Pia kurissa!