Verot ylös ja veronkeruuseen heiltä, jolla veronmaksukykyä oikeasti on

Rinteen keisi onkin yrittäjäin kosto

Sillä lailla, voi vitun karvat!

ke 4.12.2019

Minä Suomen yrittäjien jäsenenä ja aviomieheni Matti Valkonen annamme täyden tukemme pääministeri Antti Rinteelle (sdp). Suomi olisi tässä tilanteessa, kun uusliberalistinen ote alkaa kirvota jopa demaripuolueesta - heidän kauttansahan ideologia Suomeen tuli - tarvinnut ay-jyrää.

Kun alkoi vaikuttaa hieman siltä, että ihan herranjestas demarit ovat pienipalkkaisen työläisen puolella, kokoomus ja kepuliinien oikeistopahikset yrittäjät muassaan nostivat kamalan älämölön. Rinteen mustamaalaus alkoi käytännössä jo siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, että meille on tulossa paras mahdollinen hallituskokoonpano miesmuistiin.

Kyllä sellainen pääministeri on viralta pantava. Juupa juu.

Totta on, että Antti Rinne on hidasliikkeinen kuin sarvikuono. Häneltä pääsee sammakoita ja naamasta näkee, milloin vituttaa. Lihavero ei ole huono asia ollenkaan ja jotenkinhan sitä on pitänyt edes yrittää ratkaista Postin työehtosopimusshoppailu. Se, että Antti Rinne on koettanut selvittää postin pakettijakelijoiden työehtosopimusten muuttamista ehdottamalla kertakorvausta, on varmaankin ollut vain yksi keino, yksi ehdotus, päänavaus.

Antti Rinne vaikuttaa hyvin tavalliselta suomalaiselta mieheltä.

Rinteen Hesarille antaman haastattelun mukaan työehtoshoppailun estämiseksi ei tarvita kovin kummallisia koukeroita. Mutta voihan se olla, että työantajapuolella työehtojen huonontamista halutaan niin kovasti. Kaikkeen on vastaus: Ei käy, ei käy markkinataloudessa, ei kertakaikkiaan käy. Rinne lausui näin:

”Jos työ, työpisteet, rukkaset ja työnjohto säilyvät ennallaan mutta työnantajayrityksen nimi muuttuu, ja ihmiset siirretään näin toiseen työehtosopimukseen, kyseessä on mielestäni niin sanottu valeoikeustoimi. Toimenpiteen ainoa tarkoitus on siis pystyä laillisesti maksamaan ihmiselle alempaa palkkaa. Tämä pitää pystyä estämään lailla.”

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006326310.html

Pääministeriehdokkaat Sanna Marin ja Antti Lindtman ovat tänä aamuna molemmat televisiossa olleet edukseen. Sanna Marin sanoi tiukasti Petturi Urpolle (kök.), että tämän kosiskelu on surullista. Kepupuheenjohtaja Katri Kulmuni vastasi sitä ennen, että kepu pitää kiinni hallitusohjelmasta pilkun tarkasti. Sirkka-Liisa Anttila (kepu) vakuutteli Nicklas Wanckelle, että kepu kertoo syyn siihen, miksi Antti Rinne menetti luottamuksensa. Saapi nähdä.

Huvittaa on ollut Ilkan entisen päätoimittajan Kari Hokkasen logiikka: "Hokkanen ihmetteli, miten ay-taustainen Rinne ei saanut lakkoilua kuriin, vaikka ay-liike oli nostanut Rinteen rahoillaan ja väellään ensin puolue­joh­ta­jak­si ja sit­ten pää­mi­nis­te­riksi."

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/604d5454-52f8-43f6-8ca2-443fa26e331f

Eikös ay-liike nostanut Rinteen rahoillaan ja väellään ensin puoluejohtajaksi ja sitten pääministeriksi juuri sen takia, että Rinne pitäisi työläisten puolta? Arvoisa Kari Hokkanen Suomenmaassa, tätä kutsutaan politiikaksi. Uusliberalismi tai ekonomismihan on pyrkinyt häivyttämään politiikan politiikasta.

Kari Hokkasta kuulema hirvittivät ennen muuta julkisten alojen esittämät ylettömät palkankorotusvaatimukset: "Ak­tii­vi­mal­lin pur­ka­mi­nen on enem­män mie­li­a­la­te­ki­jä, mut­ta jos kil­pai­lu­ky­ky me­nee, on hal­li­tuk­sen us­kot­ta­vuus ko­et­teel­la."

https://www.suomenmaa.fi/blogit/punamultapuolueet-pohjakosketuksessa-6.21.555157.9a00fe6550

Kilpailukykylussutus on niin last season. Sitä paitsi! Kannattaa näköjään lukea alkuperäistekstit. Iltalehti oli jättänyt Hokkas-lainauksestaan lauseen alkupään "Aktiivimallin pur­ka­mi­nen on enem­män mie­li­a­la­te­ki­jä..." pois. Otetaanpa tämä kohta tarkasti. Hokkanen kirjoittaa rivien välissä, että aktiivimallilla ei kilpailukyvyn kanssa ollut oikeastaan mitään tekemistä.

Niin. Aktiivimallilla saatiin maaseudun köyhät vain äärimmäisen vihaiseksi. Aktiivimallilla oli mielialoihin sellainen vaikutus, että yhteiskuntaluottamus rapautui entisestään.

Ennen kuin päästetään kaikenmaailman Hokkaspokkaset kohkaamaan sillä, että julkisten alojen työntekijöiden palkkavaatimukset ovat kohtuuttomat, on veroparatiisit ensin pantava kuriin. Jutta Urpilaisen (mama Africa, sdp) kunniaksi on sanottava, että hän valtionvarainministerinä oli perehtymässä veroparatiisikuvioon EU-tasolla.

https://voimafi.test.cchosting.fi/artikkeli/2013/harmaan-talouden-torjuja/

(Kirjoitin ensin virheellisesti, että pääministerinä, mutta sitten sain whatsappissa noottia Tikkisen Hannelelta. Korjasin oitis.)

Myös verotuksen oikeudenmukaistamisessa on tekemistä. Nythän veroja koetetaan kiskoa heiltä, joilla veronmaksukykyä ei oikeasti ole. Arvonlisäveron korotukset ovat epäreiluja, sillä alvi on tasavero.

Julkaisen tuolla alempana Pentti Rythin ideoiman sekä ajatteleman ja minun ylöskirjaaman yleisönosastokirjoitussarjan vuodelta 2013. Käsittelimme kuusiosaisessa kirjoitussarjassa sitä, mitä verotus on ja sitä, miten veroja on viime vuosien aikana aikana alettu kerätä yhä epäoikeudenmukaisemmin.

Kirjotukset on julkaistu Matti ja Liisa -lehdessä seuraavassa järjestyksessä:

Yksilöiden hyvää vai yhteistä hyvää? 12.12.2013
Kestävyysvaje syntyi veronalennuksista 2.1.2014
Tulojen vai menojen verotusta 9.1.2014
Talousasiantuntija - kuka hän on? 30.1.2014
Valtiontalouden tasapainottaminen 13.2.2014
Kunnallisverotusko noussut? 20.2.2014.

Olen ylpeä siitä, että saatoin olla Rythin Pentin kirjoitushankkeessa mukana ja kiitollinen siitä, että Pentti jaksoi kestää kaikki ne Vapaus Valita Toisin -reissut ja muut Kansantaloudet Tasan Kaikille kanssamme. Muistan myös ilolla sitä, kun aviomieheni Matti Valkosen kanssa köröttelimme Leonidin entisellä Corsalla (Ollos iäti muistettu) Helsinkiin 24.9.2010 Degrowth-seminaariin Helsinkiin.

http://www.osallisuustalous.fi/pareconfinland/2010/09/talousvisiolle-on-tilausta.html

Mullistava ajattelu menee tuskastuttavan hitaasti läpi, mutta vähitellen se menee läpi. Yksi askel eteen ja kaksi taakse, kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Niin se vain demokratiassa on. Ehkä on onni, että pikaisia mullistuksia ei meillä tapahdu. (Sarvikuonontapaiset demaritkin ehtivät joskus uusiin ajatuksiin mukaan.)

Nyt kun meille vihdoin saatiin hyvä hallitus, huomasin, että Ylen uutisissa uskallettiin haastatella veroasiantuntija Matti Tuomaalaa.

https://yle.fi/uutiset/3-11048840

Pitää vain uskoa, että kyllä se tästä. Kuten amerikkalainen sosiologi Immanuel Wallerstein vuonna 2008 Suomessa käydessään sanoi: "... maapallon seuraavat 50 vuotta ovat kaaoottiset. ´Kapitalistinen järjestelmä ei yksinkertaisesti enää toimi. Se ei tuota enää kapitalistille tarpeeksi voittoa.´”

https://www.hs.fi/muistot/art-2000006230156.html

Ja nyt jos joku ihmettelee, miksi tein viime eduskuntavaalien alla Antti Sarvelan (kok.) vaalityötä, kerron, että koska Itikan isäntä tuntee Amerikan, hänellä on myös ratkaisun avaimet siihen, mitä nyt, kun olemme kapitalismissa kusseet globaalisti omiin muroihimme.

Tässä verotuskirjoitussarja:

Yksilöiden hyvää vai yhteistä hyvää?

Verotus on keino yhteisen hyvän luomiseksi. Se ei ole ainoa keino, mutta merkittävin. Verotuksen avulla epätasaisesti kasautuva kansantulo voidaan jakaa oikeudenmukaisemmin.

Veroja on viime vuosina alennettu reilusti. Hyväosaisille mikään ei kuitenkaan tunnu riittävän. Valitettavaa myös on, että ylevillä periaatteilla perustellaan sitä, että kyvykkäät yksilöt voivat kahmia yhteisestä kakusta itselleen moninkertaisesti enemmän kuin muut.

Yhteiskuntatieteilijä Ele Alenius muistutti jo 1980-luvun kirjoituksellaan siitä, että erikoisesti korkeakoulutetut ja suurituloiset pitävät suomalaista yhteistä kansantaloutta pääosin itsensä luomina.

Se on harhaluulo. Kansantaloutemme pohjaa on rakennettu 1800-luvun alusta lähtien, kun Suomea alettiin muuntaa luontais/agraaritaloudesta teollisuusvaltioksi.

Myös kirkonmies Augustinus (v. 354-430), jota pidetään kristillisen humanismin isänä, on sanonut. ”Kun tulit tähän maailmaan, tulit valmiiseen pöytään.” On vuosituhantinen perinne ajatella, että hyvinvointi, joka meillä on, ei ole ainoastaan meidän itsemme tai edes meidän sukupolvemme aikaansaamaa. Perinnettä jakavat niin kristillinen, sosialistinen kuin humanistinen traditio. Ne ovat länsimaisen sivistyksen kivijalkoja.

Suomen teollistuminen perustui vesivoimaan sekä runsaisiin puuvaroihin. Puusta saatiin hiiltä, tervaa ja sahatavaraa. Lisäksi laivaliikenne kasvoi ensin meihin rajoittuvilla merialueilla sekä sen jälkeen sisävesillä. Myös malmeja opittiin jalostamaan.

Teollistuessaan Suomi alkoi vaurastua.

Aleniuksen mukaan nykyhetken vaurasta Suomea on rakennettu noin kuuden sukupolven ajan. Sukupolvien taakka on ollut raskas; on pitänyt tehdä ruumiillista työtä epäinhimillisen köyhissä oloissa sekä kokea sodat ja vainot.

Nyt globaalin työn teon taakka on halpamaiden hikipajojen työläisillä.

Nuoret korkeasti koulutetut verokapinalliset haluavat suurelta osin omia vain itselleen monien sukupolvien ponnistuksien hedelmät.

Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995, maamme oli lähestulkoon velaton. Koska EU:ssa toimitaan finanssitalouden ehdoilla, EU:n julkiset taloudet on upotettu velkasuohon. Velkaannuttamalla yhteiskuntamme olemme syöneet eväitä tulevilta päättäjiltä. Tulevien päättäjien voimavarat menevät velkataakan maksuun. Velkataakka kaventaa tulevina vuosina itsenäisen päätöksenteon mahdollisuutta.

Pohjoismaisen NordMod2030-raportin mukaan työn veroaste Pohjoismaissa Islantia lukuun ottamatta on alentunut noin viisi prosenttia kaikilla tulotasoilla vuosina 2000 - 2010.

Suurituloisilla ja pääomatuloja nauttivilla veroprosentin lasku on ollut vieläkin suurempi. Etenkin sellaisilla palkansaajilla, kuten juristeilla sekä yksityisten lääkäriasemien lääkäreillä, jotka pystyvät muuttamaan palkkatulonsa pääomatuloiksi, verotus on laskenut merkittävästi enemmän.

Sinä aikana, kun Suomi on ollut EU-jäsen, on pienituloisimman väestökymmenyksen reaalitulojen kasvu ollut vain noin 15 prosenttia. Suurituloisin väestökymmenys kasvatti tulojaan peräti 60 prosenttia.

Valtiotieteilijä Osmo Apunen on sanonut, että niin kauan kuin verokapinaa ei ole, asiat ovat hyvin. Suurituloiset ovat nyt nousseet verokapinaan. Niinpä asiat eivät ole hyvin.

Jatkamme teemasta seuraavissa Matin ja Liisan numeroissa.

Pentti Ryth
Pia Valkonen
Lapinlahden vasemmisto ry

Kestävyysvaje syntyi veronalennuksista

Yhteisen hyvän ja hyvän yhteiskunnan kuvaamiseen käy kaunis, hyvin muotoiltu, kohonnut ja paistunut leipä. Jotta leivän muoto ja maku pysyisivät hyvänä, tarvitaan vankka pohjaosa, muheva sisus ja asianmukaisesti muotoutunut päällyskuori.

Leipävertauksen mukaisesti yhteiskunnan julkisen osan perustan muodostaa vankka talous. Siinä verotus on ratkaisevassa osassa. Hyvän leivän ytimen arvona on runsas ravinnepitoisuus ja herkullinen maku. Sitä yhteiskunnassa vastaavat ennen kaikkea riittävät terveys-, sosiaali- ja sivistyspalvelut.

Jos pohjaosa – riittävä ja oikeudenmukainen verotus – pettävät, koko leipä läsähtää.

Leivän päällys kattaa näyttävän sopusuhtaisesti pohja- ja sisäkerroksen. Yhteiskunnassa päällyskerrosta vastaa yhteiskunnan toimivuuden ja palvelujen mielekäs kokonaisuus.

Maamme oikeistoporvariston näkyvänä teemana on ollut ja on tunnuslause: ”Jakopolitiikan aika on ohi!” Tällähän he tarkoittavat sitä, että kun kansantulon kasvu on hidastunut, jopa pysähtynyt, mitään kansalle jaettavaa ei ole.

Tämä on tahallisesti esitetty virheellinen näkemys. Suomen kansantulo - vuodessa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvo - on pysynyt parivuotisen taantumankin ajan suunnilleen samana eli runsaana 190 miljardina eurona.

Maamme kansantulo, BKT, asukasta kohden on noin 38 000 euroa.

Olipa BKT ennallaan tai kasvussa, sen jaettava osuus eri tulonsaajaryhmille vaihtelee joka vuosi jonkin verran. Niinpä on tärkeää, että verotuksesta päätettäessä kansantulon jakautumista seurataan - olipa kysymyksessä nousu- tai laskukausi.

Vuodesta 1996 lähtien on tuloveroja alennettu joka vuosi. Jos tuloverot olisi pidetty vuoden 1996 tasolla, yhteiskunnan verotulot olisivat olleet vuonna 2010 ansiotasoindeksillä korjattuina 7,2 miljardia euroa suuremmat kuin mitä ne olivat.

Mikäli veroja ei olisi alennettu, valtiolla ei olisi mitään kestävyysvajetta.

Valtio on ryhtynyt työnantajan apuriksi antamalla osan työntekijöiden palkankorotuksista verohelpotuksina. Ketkä sitten ovat saaneet verohelpotuksista suurimman hyödyn?

Tilastokeskus jakaa Suomen tulonsaajat kymmenyksiin. Ykköskymmenyksen muodostavat pienimpään tulonsaajaryhmään kuuluva kymmenen prosenttia suomalaisista. Ja suurimpaan kymmenykseen kuuluvat ne kymmenen prosenttia suomalaisista, jotka saavat suurimmat tulot.

Tällä tavalla ryhmitettynä keskimääräisen tulon alapuolelle jäävät kymmenyksiin yhdestä viiteen sijoittuvat – pienituloisin puolikas suomalaisista - ovat hyötyneet kyseisestä veronalennuksesta 1,7 miljardia euroa.  He ovat saaneet ainoastaan 24 prosenttia verojen kokonaisalennuksista.

Keskimääräistä korkeampaa tuloa saavat – kymmenyksistä kuudesta kymmeneen sijoittuvat - ovat kuitanneet valtiolta keräämättä jääneestä 7,2 miljardin euron potista peräti 5,5 miljardia euroa. Valmiiksi hyväosaiset ovat netonneet veronalennuksista 76 prosenttia.

Suurituloisin kymmenys on kahmaissut 1,2 miljardia euroa. Yksin he ovat saaneet 25 prosenttia veronalennuksista.

Samalla ajanjaksona palkankorotukset on pääsääntöisesti toteutettu prosenttilinjalla, jossa korkeampipalkkaiset ovat saaneet euromääräisesti suuremmat korotukset.

Näin on synnytetty nopea tuloerojen kasvu.

Mikäli verot olisi pidetty vuoden 1996 tasolla, ei valtiolla olisi kuuluisaa kestävyysvajetta. Lisäksi valtion velka olisi siedettävällä tasolla. Yhteiskunnan velka lähentelee nyt 60:tta prosenttia kansantulosta.

Kestävyysvajeen ovat aiheuttaneet hyväosaiset, jotka ovat rohmunneet kansantulon leivästä kohtalokkaan ja leivän kokoon nähden kohtuuttoman osan.

Jatkamme teemasta seuraavissa lehden numeroissa.

Pentti Ryth ja Pia Valkonen
Lapinlahden vasemmisto ry

Tulojen vai menojen verotusta

Tuloerot pienenivät Suomessa 1950-luvulta 1980-luvun lopulle saakka ja kansatalous oli tasapainossa.

1990-luvun alussa kansantulon jakautumista alettiin muuttaa. Suunnanmuutokseen vaikutti se, että finanssipääoman vaikutusvalta maailmantaloudessa kasvoi vuosi vuodelta. Vaikutusvaltaa finanssipääoma sai kansainvälisen uusliberalistisen taloudenpidon seurauksena.

Samanaikaisesti työväenliikkeen vaikutusvalta maailmassa ja Suomessa väheni. Tämän seurauksena vallankahvaan pääsivät hyvätuloiset tai heitä edustavat oikeistopuolueet ja -poliitikot.

Pienituloiset sekä heidän edustajansa joutuivat luopumaan osasta valtaa, jonka olivat kovalla työllään saavuttaneet. Saimme niin hyvän demokratian kuin rahalla voi ostaa.

Suuntauksen vuoksi tulot sekä verot ovat muuttuneet niin, että väestön tuloerot pääsivät kasvamaan.

Kansalainen joutuu maksamaan veroa kahdessa eri muodossa. Toinen on tulovero, joka perustuu henkilökohtaiseen tuloon. Sitä kutsutaan välittömäksi verotukseksi. Toinen on välillinen verotus, jonka kohteeksi joudumme ostaessamme tuotteita tai palveluita. Välillinen verotus perustuu henkilökohtaisiin menoihin. Se on menojen verotusta.

Merkittävimmät tuloihin kohdistuvat yksityisen kansalaisen maksamat verot ovat kunnallisvero ja valtion tulovero. Niistä kertyy noin 29 prosenttia kaikista verotuloista. Menoihin perustuvista veroista suurimmat ovat arvonlisävero ja erilaiset valmisteverot. Myös kiinteistövero on luonteeltaan lähempänä välillistä, menoihin perustuvaa verotusta kuin tuloihin perustuvaa. Menoihin kohdistuneista veroista saadaan 30 prosenttia kaikista verotuloista.

Tällä hetkellä yleinen arvonlisävero on 24 prosenttia.

Jos verrataan tulojen verotusta menojen verotukseen ja niiden vaikutusta eri tulonsaajaryhmiin, sekä kunnallisvero että valtion tulovero ovat oikeudenmukaisempia, koska ne ovat progressiivisia ja kohtelevat hellemmin pienituloisia kuin menoihin kohdistuvat verot.

Kun veron määrää mitataan suhteutettuna yksilön tuloihin, menoihin kohdistuvat verot ovat regressiivisiä. Ne kohtelevat pienituloisia ankarammin kuin suurituloisia.

Pienituloiset kuluttavat suuremman osan tuloistaan kuin hyvätuloiset ja maksavat siten suurempaa veroastetta. Kun veropohjaa on siirretty tuloveroista kulutusveroihin, suurituloiset ovat voineet käyttää varansa säästämiseen tai kuluttaa rahansa ulkomailla. Näin suurituloisten varat karkaavat verottajalta, ja kulutusverotuksen pitää olla entistäkin ankarampaa saman rahasumman keräämiseksi.

Menoihin perustuva verotus on epäoikeudenmukaisempi, koska se ei perustu kansalaisen veronmaksukykyyn.

Me Vasemmistoliitossa olemme tiedostaneet tuloihin perustuvan verotuksen ja menoihin kohdistuvan verotuksen vaikutukset eri tulonsaajaryhmiin. Olemme sitä mieltä, että verot tulisi pääsääntöisesti koota välittömillä ja riittävän progressiivisilla tuloveroilla, jolloin voitaisiin toteuttaa inhimillistä veropolitiikkaa – ottaa veroja heiltä, joilla veronmaksukykyä on.

Jatkamme vielä teemasta Matti ja Liisa -lehdessä.

Pentti Ryth ja Pia Valkonen
Lapinlahden vasemmisto ry

PS. Korjaus edelliseen kirjoitukseen BKT/vuosi/suomalainen on 36 000 euroa.

Talousasiantuntija - kuka hän on?

Kunnallisveron korotuksetko eivät ole kestävä ratkaisu? Äveriäiden ja suurituloisen asiaa ajava veronmaksajien keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen (IS ma 6.1.2014) väittää, että eivät ole. Hänen mielestään kunnallisveron korotukset ovat vain rahojen siirtelyä taskusta toiseen.

Tarkoittiko Teemu Lehtinen taskusta toiseen -lausumallaan kuntien toimeentulotukimenoja vai yleensä sosiaali-, terveys- ja koulumenoja?

Jos hän tarkoitti toimeentulotukimenoja, joita annetaan taloudelliseen ahdinkoon joutuneille ihmisille ja perheille, säästö ei olisi suuren suuri. Mikäli nämä poistettaisiin esimeriksi Lapinlahden kunnan käyttötalousarviosta kokonaan, helpottuisi kunnan taloustilanne kokonaista 0,9 prosenttia.

Jos Lehtinen tarkoitti sosiaali-, terveys- ja koulutusmenoja, jotka ovat noin 85 prosenttia Lapinlahdenkin kunnan käyttötalousmenoista, tarkoittaa hän niiden ihmisten palkkoja, jotka tekevät päivittäistä työtään, saavat rahat ja jättävät ne pääosin kotikuntansa talouselämän käyttöön.

Se, jos mikä, on Lehtiseltä kunnan työntekijöiden ja viranhaltijoiden karkeaa halveeraamista.

Lausumallaan hän mitätöi gallupeilla mitattua yleistä mielipidettä, jonka mukaan 60 – 90 prosenttia kansalaisista on sitä mieltä, että mieluummin hyvät palvelut kuin matala verotus.

Lisäksi kunnallisvero on ilmeisesti maamme veroista oikeudenmukaisin ja eettisin. Kunnallisveroja kerätään ihmisten perustarpeiden, kuten äitiysneuvoloiden, lasten päivähoidon, perus- ja ammattikoulutuksen, perusterveyden ja erikoissairaanhoidon, vähimmäistoimeentulon sekä vanhusten hoidon kattamiseen.

Kunnallisveroja – toisin kuin valtion veroja - ei käytetä esimerkiksi ohjusten ja hyökkäysvaunujen ostamiseen tai EU:n kautta suurpääomapankkien rahoitukseen.

Otsikoiden mukaan asiantuntijat pitivät tuloverojen kiristämistä jopa vahingollisena ja kulutusverojen koventamista pienempänä pahana (HS 22.1.2014).

Pitää kysyä ensin, ketä valtamedia pitää asiantuntijoina.

Valtamedian suosimat ”asiantuntijat” ovat yleensä finanssialan omistajia tai sen korkeapalkkaisia palvelijoita. He edustavat yleensä suurituloisia ja oikeistopuolueita.

Sitten, kun esitetään kansan näkemyksiä tai heidän edustamien asioihin perehtyneitä tutkijoita, mielipiteet leimataan harrastelijamaisiksi tai tutkijat pelkiksi kuriositeeteiksi.

Jos erotetaan sana asiantuntija kahdeksi sanaksi niin, että on asia ja tuntija, voidaan kai sanoa niin, että tietyn asian parissa askarteleva tai työskentelevä tietää kyseisestä kysymyksestä keskimäärin enemmän kuin yleensä. Siksi voidaan kai ajatella, että niukkuudessa elävä työtön yksinhuoltajaäiti on varsinainen tuntija, sillä hän kokee tajunnassaan taloudellisen niukkuuden paineen jopa päivittäin.

Sellainen talousalan korkeakoulutuksenkin saanut yhteiskuntavaikuttaja, joka asettuu esimerkiksi niukkuudessa elävän yksinhuoltajaäidin etujen puolustajaksi, leimataan politikoijaksi, joka kantaa tässä nykyisessä talousajattelussa paljon arveluttavampaa nimeä kuin finanssialan ”asiantuntija".

Valtamediassa talouselämän asiantuntijoiksi nimetyt ovat enimmäkseen finanssipääoman ja oikeiston puolueettomaksi naamioitua etujoukkoa.

Pienituloisten, heikkojen ja sairaiden puolustajilta vaaditaan tavatonta rohkeutta ja paksunahkaisuutta. On uskallettava olla eri mieltä hyvätuloisten tai heidän edustajiensa kanssa – olipa kyse sitten eduskunnasta tai kunnanvaltuustosta.

Palaamme vielä asiaan.

Pentti Ryth
Pia Valkonen
Lapinlahden vasemmisto ry

Valtiontalouden tasapainottaminen

Jotta valtion velkaantuminen saataisiin kuriin, olisi valtionvarainministeriön mukaan valtiontaloutta pystyttävä tasapainottamaan noin kolme miljardin euron verran. Jotta siihen päästäisiin, olisi korotettava veroja tai supistettava menoja tai sitten tehtävä molempia samanaikaisesti.

Finanssipääoman etuja ajavat oikeistopuolueet kannattavat etupäässä menojen leikkauksia. Sen ne tekisivät mieluusti hyvinvointivaltion alasajolla ja avaamalla tien palveluiden yksityistämiselle. Mikäli veroja pitäisi kiristää, oikeiston mielestä se pitäisi tehdä etupäässä nostamalla arvonlisäveroa.

Yleinen arvonlisävero on 24 prosenttia. Yleisestä arvonlisäverosta poikkeavat veroprosentit ovat muun muassa ruoalla ja rehuilla 14 prosenttia sekä lääkkeillä 10 prosenttia. Oikeiston mieleiset talousasiantuntijat mainitsevat ensisijaisena verojen korotuksena yleistä alemmin verotetut hyödykkeet.

Kulutustutkimuksen mukaan pienituloiset käyttävät eniten rahaa suhteessa tuloihinsa juuri ruokaan ja lääkkeisiin. Jos verojen korotus kohdistuisi ruokaan ja lääkkeisiin, se kurittaisi raskaimmin pienituloisia.

Kuten aikaisemmissa kirjoituksissamme olemme maininneet, veronkevennykset olivat väärin ajoitettuja ja väärin kohdistettuja – niistä hyötyivät nimenomaan suurituloiset. Nyt kun yhteiskunta tarvitsisi lisätuloja taloutensa kohentamiseksi, olisi vähintäänkin oikeudenmukaista, että he, jotka tähän mennessä ovat suuresti veronalennuksista hyötyneet, osallistuisivat veroillaan valtiontalouden tasapainotustalkoisiin ja hyvinvointivaltion jälleenrakentamiseen.

Mielestämme keskituloa parempaa tuloja nauttivien verotusta tulisi nostaa progressiivisesti siten, että veron korotus olisi kohoavan asteikon mukaisesti asteittain sitä suurempi, mitä suuremmat tulot verotettavalla on. Myös suuriin omaisuuksiin kohdistuva omaisuusvero tulisi palauttaa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö käytti valtiopäivien avajaisissa puheenvuoron, jossa hän oli huolissaan tuloerojen kasvusta. Oikeisto ja muut finanssipääoman etujen ajajat eivät näytä olevan moksiskaan presidenttimmekin tuntemasta huolesta.

Keskituloista paremmin ansaitsevien verojen korotukset tasoittaisivat tuloeroja ja siten vähentäisivät presidenttimmekin huolen aiheita.

Seuraava kirjoitus kunnallisverotuksesta.

Pentti Ryth (vas.) ja Pia Valkonen (vas.)

Kunnallisverotusko noussut?

Säätämällä erilaisia lakeja valtio velvoittaa kuntia järjestämään palveluita. Se on vuosien saatossa johtanut kuntien menojen kasvuun. Kuntien tulothan muodostuvat pääasiassa kunnallisverotuksesta ja valtion osuuksista.

Lapinlahden vanhainkoti-mielisairasosaston palon tapahtumavuotena 1966 kunnallisveron tuotto oli 2,4 miljoonaa markkaa ja valtion osuudet 1,6 miljoonaa markkaa. Vuonna 2002 verotulot olivat 14,2 miljoonaa euroa ja valtion osuudet 12,3 miljoonaa euroa. Vuonna 2012 verotulot olivat 25,4 miljoonaa euroa ja valtion osuudet 29,3 miljoonaa euroa.

Jos Lapinlahden kunnan saamia valtionosuuksien määriä eri vuosina verrataan kunnallisveron tuottoon ja kunnallisveron suhde merkitään sadalla, niin vuonna 1966 valtionosuus oli 67, vuonna 2002 osuus oli 87 ja 2012 valtion osuus oli 115.

Kuten tästä voi huomata, vuonna 2012 valtionosuus oli kunnallisverokertymää suurempi.

Vaikka valtion osuuksien määrä on koko ajan kasvanut, kuntien mielestä se ei ole vastannut sitä nopeutta, millä valtio sälyttää kunnille tehtäviä.

Kun tarkastelee kuntien saamia valtion osuuksia, on otettava huomioon yhteiskuntarakenteen muutos – muun muassa lasten päivähoito on kehittynyt, ihmiset opiskeluajat ovat pidentyneet ja ihmisiän kasvaessa myös eläkkeellä olo on pidentynyt.

Tällä on merkitystä sikäli, että yhteiskunnan vastuulle on tullut entistä pidempi jakso ihmisten elämässä.

Nyt kun valtiontalous on kohtalokkaasti heikentynyt, pelko siitä, että valtio vähentää kunnille tulevaa rahavirtaa, on aiheellinen. Myös paineet kunnallisveron korotuksille kasvavat.

Miten kunnallisverotuksen luonne ja määrä on muuttunut?

Aikoinaan kun kunnallisvero säädettiin, se oli yksinkertaisesti tasavero. Jokaiselta kunnallisveroa meni tulon määrästä riippumatta sama prosenttimäärä, jonka kunta veroäyrinä sääti. Vuosien saatossa nimenomaan pienituloisille myönnettävät lakisääteiset vähennykset ovat muuttaneet kunnallisveron luonnetta pelkästä tasaverosta progressiiviseen suuntaan.

Tämä on johtanut siihen, että vaikka kunnallisveroprosentti on vuosien saatossa noussut, verotettavasta tulosta kunnalle tuleva osuus on jopa pienentynyt. Puhutaan niin sanotusta efektiivisestä eli tehollisesta veroprosentista. Kuten alla olevasta taulukosta ilmenee, vuonna 2002 – kun Lapinlahden kunnallisveroprosentti oli 17,25 – kunta sai todellisuudessa kaikesta kunnallisveronalaisesta tulosta 13,71 prosenttia kassaansa. Vuonna 2013 kunnallisveroprosentti oli 19,5, mutta kunta sai veronalaisesta tulosta vain 13,24 prosenttia.

Toistaiseksi ei voida puhua siitä, että kunnallisvero olisi Lapinlahdella keskimäärin noussut. Kehitys on ollut samansuuntainen kautta maan. Niissä kunnissa, joiden asukkailla verotettava tulo on matalampi, kehitys on ollut kunnan kannalta raskaampi kuin hyvätuloisten asuttamissa kunnissa.

Koska kirkollisvero peritään samoin perustein kuin kunnallisvero, sama kehitys koskee myös pienituloisten asuttamia seurakuntia.

Pentti Ryth (vas.) ka Pia Valkonen (vas.)