Aviomiehen käsipuolessa kirkkoon

ma 17.2.2020

Olipa mukava, kun aviomieheni kanssa käsikynkkää läksimme eilisaamulla varhain ja kirkonkellojen soidessa sekä muuta sentimentaalista tähän kohtaan  - kulkemaan kohti Lapinlahden luterilaista kirkkoa, ja Halos-Olli huusi toiselta puolelta käsityöläisaukiota, että onpa suloista.

Minulla on erityinen kirkkotakki. Se on Ritva Fallan suunnittelema ja kuin peltiä. Takki seisoo, kun minä yritän istua ja menee istuma-asentoon, kun koetan seistä. Se yllä ei voi muuta kuin marssia selkä suorana aviomieheeni tukeutuen. En oikeastaan pidä takista, mutta onhan sitä nyt pidettävä, kun semmoinen on joskus tullut hankittua.

Mieluiten pitäisi Minna Suurosen hauskoja takkeja ja mekkoja, mutta en aina halua näyttää mansikalta tai joltain maskotilta. Joskus on ehkä syytä harjoitella arvokkuutta. Saatanhan minä venyäkin tässä asiassa.

Vitsailin Halos-Ollille, että aviomiehen käsipuolessa roikkuminen on välttämätöntä. Matti kävelee niin pitkin askelin, että ellen pidä hänestä kiinni, joudun tikuttamaan kuin ompelukone metrin tai puoli metriä jäljessä. Sehän se vasta noloa olisikin.

Otan nyt ilon irti siitä, että saan kävellä aviomieheni rinnalla ja saan pitää hänestä jopa kiinni. Tähän asti se ei ole ollut mahdollista. Matti sanoo, että on halunnut aina kävellä kanssani arvokkaasti käsikynkkää. Minä olisin halunnut, että hän pitää kädestäni kiinni kuin vastarakastunut.

Ajatelkoot ihmiset nyt mitä hyvänsä. Minä otan ilon irti aviomiehestäni. (Sitä sinä kyllä olet tehnyt koko ajan, sanoo Matti toiselta tietokoneelta vastapäätä; Olen kirjoittanut hänestä sekä vihamieliseen, halveksivaan että pilkalliseen sävyyn. Haavoittamani ihminen on ollut helppo saalis melkein kenen tahansa kietoa limaiseen kärpäs- ja liimapaperikääröön. Välissämme on nyt vain keskusyksikkö, kirjekuoriprintteri ja taittonäyttö. Tätä olen toivonut 16 vuoden ajan. Että työskentelemme yhdessä.)

Minusta tuli eilen (su 16.2.2020) Lapinlahden luterilaisen seurakunnan jäsen. Erosin Suomen ortodoksisen kirkon jäsenyydestä - en sen takia, että ortodoksit haastelevat toisiaan oikeuteen ja puhuvat julkisuudessa pehmoisia, vaan sen takia, että haluan laillisesti Matin kanssa ehtoolliselle. Hetken mietin, millainen olisi Matti ortodoksisen seurakunnan jäsenenä, mutta se vain ei ole mahdollista. En saa edes mielikuvaa Matista ortodoksina.

Ajattelin, että kysyn lupaa käydä ehtoollisella mieheni rinnalla luterilaiselta papilta, mutta sitten tajusin, että saattaisin pappipoloisen ikävään asemaan. Oma kantani on se, että ehtoollista tulee jakaa kaikille ja ilman ehtoja. Ei sitä tiedä, miten ehtoja asettelematon rakkaus vaikuttaa.

Niinpä. Piti kirjoittaa pidemmästi, mutta on lähdettävä yhteiselle lounaalle. Minusta tulee vaarallinen, jos en syö säännöllisesti. Myös ehtoja asettelematonta rakkautta pitää miettiä. Kyllä minä semmoisen ehdon asetan, että vieraissa ei hypitä.

Tämä asia alkoi keriytyä auki oikeastaan, kun lakkasin taistelemasta. Luovutin. Kait päästin irti. Matista.