Aviomieheni on juossut vieraassa melkein kymmenen vuoden ajan

ti 4.2.2020

Toissalauantaina sain vihjeen, että aviomieheni on pettänyt minua. Olin minä sitä epäillytkin ja pahin pettymys oli se, miten vakuuttavasti aviorikkoja kielsi ensin kaiken. Hän jostain syystä ei halua sanoa, että valehteli minulle. En tiedä, miksi semmoisen tunnustaminen on niin vaikeaa. Ehkä miehelläni on eri asteita valehtelulle. Tämä ei hänen mukaansa ollut kylmäveristä valehtelua. Aviomies vain jätti jotain minulle kertomatta.

Pettämistä oli jatkunut kahdeksan vuoden ajan. Se alkoi aivan viattomasta halauksesta ja päättyi siihen, kun olin viimeksi Helsingissä. Sattuu.

Sain aviomieheni lohduttajalta kirjeen eilen. Hän oli tuonut sen postilaatikkoon. Kirje on osin tarkkanäköinen, osin siitä  voi havaita, miten kuutamolla sen kirjoittaja joissain aivan olennaisissa asioissa on ja osin kirje oli viesti aviomiehelleni. Nainen halusi sanoa siinä, että on odottamassa samassa paikassa lämpimin ajatuksin. Tämä on minun tulkintani.

Minulla meni seitsemän avioliittovuotta siihen, että koetin hengittää biologisten lasteni isän, entisen puolisoni, puolesta. Minulla ei ollut voimia eikä annettavaa juurikaan nykyiselle puolisolleni. Lisäksi lähes kaikki suunnitelmat ja haaveet, joita meillä aviomieheni kanssa oli, murenivat. Yksi toisensa jälkeen.

Minä vihasin. Kaikkea. Sureminen olisi tehnyt liian kipeää.

Seitsemän vuotta lasteni biologisen isän jälkeen tajusin, että nyt kuollut mies irrotti otteensa minusta. Jostain syystä kaksi tuntia ennen hänen kuolemaansa juutuin kiinni ja olin vähällä mennä mukana.

Ei siihen väliin nykyinen mieheni mahtunut. Tosin olihan siinä muita miehiä, mutta vain yhden päästin iholleni. Toki oli monia, joita olisin halunnut iholleni.

Aviomieheni sanelee tähän: "Myös nämä sinun yhteydenpitosi muihin miehiin rasittivat meidän todellisen yhteyden syntymistä etkä sinäkään myöntänyt epäilyjäni todeksi. Olinko vain minä valehtelija?"

Sitten kuuluu mutinaa: "Kyllä tämä niin kuin se... kaverin tarve... minun mielestäni minun tekemäni aviorikos (vaimon termi tässä kohtaa) on seuraus ennemmin kuin syy. Toivottavasti tämä asia puhdistaa pelin ja meidän aviosuhteemme saavuttaa alkuperäisen tarkoituksensa."

Minä: "Mitä vittua - mikä vitun alkuperäinen tarkoitus?????"

Aviomies: "Syvä yhteys."