Tästä voi olla apua muillekin aviopareille

la 8.2.2020

Se, miksi käsittelen näin raa´asti avioliittomme kylkiäisenä tullutta kestoaviorikosta, on se, että teen tästä samalla työnohjausopintojeni lopputyötä. Yrittäjäpariskunnilla on varmaan kaikilla omat keinonsa purkaa yrittämiseen ja parisuhteeseen liittyvää tuskaa, kipua ja ahdistusta. En sano, että älkää tehkö näin, kuten me teimme. Sanon, että jos jostain käsittämättömästä syystä teette näin, tästäkin on mahdollista selviytyä.

Ilmaisen asian karmealla sanalla kestoaviorikos, sillä lohduttaja on ollut valmiina anta(utu)maan jo ennen minun tuloani Matin elämään ja pitkään, vuosia, ajattelin, että nainen on vain ilmiö, jota minun tulee sietää, ainoastaan toiminnan laajuus, kesto ja input yllättivät.

Kirjoitinhan minä uskovaisten Armon Vihreiden listalle Touko Aalto -keskustelun yhteydessä, että kyllähän sitä minäkin tein huorin 1990-luvulla ensimmäisessä avioliitossani ja sen jälkeen alkoi puheenjohtaja sensuroida. Hän kirjoitti, että listalla on ainakin sata, jotka lukevat viestini. Kyllä, mutta minua vitutti se, että Armon Vihreät suhtautuivat puheenjohtajaansa armotta. He olivat sitä mieltä, että puheenjohtajan avioero ja kompastelu haittaa puolueen julkikuvaa. Voi Jeesus.

Koska kipu saattaisi olla sietämätön, käytän defenssiä. Älyllistäminen. Aviomieheni on samalla kannalla. Hän sanoi, että saattaa tästä olla apua muillekin aviopareille. Kyllä tämä keisi nahan alle menee, mutta vähitellen. Kerta-annoksella olisin saattanut murentua.

Eilen illalla halusin vielä kertoa jotain omista lämmön kaipuistani ja siitä, miten aviomieheni selän takana pidin yllä yhteyksiä, jotka aviomieheni luuli minun käsitelleen eivätkä ne todellakaan edistäneet yhteyttä avioliitossamme. En loppujen lopuksi tiedä, kumpi meistä on ollut julmempi.

Minä ehkä. Koska olen julmempi muutenkin. Minä ajattelin, että minulla on täysi oikeus omien yhteyksieni pitämiseen. Aviomieheni sentään tunsi syyllisyyttä ja häpeää. Minä en ehkä. Tai se oli aika syvällä minussa. Se häpeä. Häpeäni on syvemmällä, mutta kyllä se siellä on.

Aviomieheni sanoo: "Kait sinulla oli alunperinkin ajatus siitä, että sinulla on oikeus tehdä jotain sellaista. Sitä paitsi sinä aloit väkivalloin kouluttaa minua. Eihän koiraakaan voi sillä lailla kohdella. En saanut olla tässä oma itseni."

Sitähän se mies lohduttajaltaan haki. Hyväksyntää. Samaa hain minä. Usealta. Sillä, mitä aviorikoksessa tapahtui konkreettisesti, ei oikeastaan sittenkään ole väliä. Toki haluan tietää juuri niitä piinallisia yksityiskohtia kuten sen, että puhelin soi kesken aktin ja soittaja oli vaimo. Vaimo kuitenkin oli jotenkin kartalla, kun ensimmäinen kysymys hänellä oli, olitko naimassa.

Samaan aikaan minä olin ollut postittamassa entiselle panolleni Jenni Haukion runoja tai jotain. Ei, ei Jenni Haukion runokirjan postitin Iisalmesta ja istuin siinä yhteydessä Kahvila Hillassa. Minä olin kartalla aviomiehestäni ja en ollut. En käsitä. Mattikin oli kartalla koko ajan. Vaistoamme jostain syystä tarkkaan toistemme mielenliikkeet.

Joka tapauksessa suurena lohtuna ovat olleet ystävieni tekstarit ja what´s upit. Ystävätär kirjoitti: "En yhtään ihmettele, että sua yrjöttää ja joku ois jo käynyt eukon päätä seinään hakkaamassa."

Täytyy kyllä sanoa, että on semmoinenkin mielessä käynyt.