Avioselvittely jatkuu ja alkoholistideadlineista

ma 9.3.2020

Kirjoitin aamutuimaan seuraavanlaisen sähköpostiviestin (viesti on varioitu tähän, osa tekstistä löytyy tästä merkinnästä ja joitan osia vain alkuperäisestä sähköpostiviestistä):

"Huomenta, voi, että nauratti toi sun tokaisu. Kaasunaamari! Totta tosiaan! Sitä Suomen ortodoksisessa seurakunnissa toden totta taidetaan tarvita. Eilen justiinsa ennen nukkumaankäyntiä kerroin Matille siitä, miksi olin aina niin kireä ja usein aggressiivinen, kun taitoin Soleaa.

Meillä on nyt tosiaan menossa perusteellinen kaiken selvitys. Minä joskus olen sanonut, että loppuselvitys, muttemme me kumpikaan halua lopettaa tätä avioliittoa. Koetamme puhdistaa pöydän ja jatkamme molemmat muuttuneina ihmisinä.

Mehän molemmat kovetuimme kylmiksi kiviksi kolmen keskenmenon jälkeen. Minä lopulta petin Mattia ja se jäi päälle. Sama ihminen ei tosin jäänyt päälle kuin osittain - siis ei fyysisesti, mutta olin vuodesta 2011 vuoteen 2016 tarjolla. Viestini ympäristöön oli: ´Ottakaa minut, viekää minut pois, minä en selviydy tässä avioliitossa.´ Vuosina 2016 - tammikuun 25. päivään vuonna 2020 minulla oli neljä lohtumiestä. He olivat osin virtuaalisia hahmoja, mutta omasta mielestäni he olivat tarpeen. En tosin vielä ennen maagista päivämäärää 25. tammikuuta 2020 tiennyt, miksi he olivat tarpeen, mutta tarvitsin heitä enemmän kuin he minua.

Löin noin kymmenen vuotta sitten Matin maahan. Henkisesti. Jatkoin henkistä väkivaltaa monta vuotta. Siihen saumaan kärpäspaperinaisen oli helppo iskeä.

Ensin hellää silittelyä selästä ja olkapäistä ja lopulta sitten, kun aviomieheni oli mennyt kertomaan, että tämä tämmöinen ei voi jatkua, seurasi pyllistys string-pikkuhousuissa. Nainen oli kaiken muun ´hyvän´lisäksi vielä ´uskovainen´ ihminen. Pahinta lajia, sanoisin. Vähän niin kuin ne katoliset papit, jotka panevat kuoropoikia.

Tämäonsyntiätämäonsyntiäminäolensyntinensyntinensyntinen, aaahhh.

(Sitten on yksi ihan uskomaton veto siltä naiselta, jota en vielä edes kykene pukemaan sanoiksi. Kaikkein hirveintä on, että minä olen ollut avioliitossa ihmisen kanssa, joka menee sellaiseen bull shitiin mukaan. Siis että nielaisi naisen jutut - ne, joista en voi tässä kirjoittaa, vaikka miten mieli tekisi - ihan täpöllä.)

Kärpäspaperinaisen kannattaisi lukea nämä linkit:

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/sinkuille/?x2249716=4747675

ja tämän myös:

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/sinkuille/sinkkuuden-myytit/?x3835294=3868885

Luin linkit aviomiehelleni ja hän sanoi, että noinhan se stoori meni.

Pyllistely aviomieheni kanssa aiheutti liimapaperinaiselle ´hengellisen kriisin´. Millään ei oikeastaan kuulema ollut väliä. Niin hän minulle kirjoitti. Juu ja ainoa selviytymiskeino oli paaduttaa itsensä ja kun aviomieheni koetti irrottautua suhteesta ja kertoi, että on ollut toisaalla sukupuoliyhteydessä - minulle aviomieheni kertoi, että kristillisesti vihityn aviovaimonsa kanssa, mutta nyt tapahtuneen valossa en ole tästäkään ihan varma -, liimapaperinainen kertoi, että hän ei jatkossa halua aviomieheni saastunutta kikkeliä sisäänsä.

Se oli kuulema helpotus. Mutta ei siinä vielä kaikki. Kun menimme aviomieheni kanssa parisuhdeterapiaan, liimapaperinainen muisti muistuttaa itsestään aviomiehelleni usein saunavuoronsa päätteeksi kertomalla omista masturbaatioistaan.

Ei ihme, että parisuhdeterapiamme ei edistynyt. Syynä ei ollut se, että liian pienessä huoneessa oli kaksi herkkää miestä ja yksi räjähdysaltis, raivoava vaimo täynnään mustaa tuhoavaa raivoa. Nämä seikat kyllä vaikuttivat, mutta päällimmäinen syy oli aviomieheni ja liimapaperinaisen ´pikku´salaisuus.

Tajusin eilen Matille Solea-vaiheista kertoessani, että eihän minun ihan tarkalleen ottaen olisi pitänyt ottaa kantaakseni kuutosseurakuntien muita asioita kuin vain sen, että taitan lehteen tavaran, mitä saan seurakunnista irti.

Ongelma oli se, että otin itselleni kaikki mahdolliset taakat, jotta olisin saanut seurakunnista irti edes minimitiedot - jumalanpalveluslistat. En vieläkään tajua sitä, miksi en jättänyt ongelmaseurakuntien sivua tyhjäksi. Sehän olisi kertonut, että jossain kohtaa prosessia mättää.

Kukaan ei jotenkin oikeastaan älynnyt, mitä minä päätoimittajana työkseni teen. Minulle maksettiin vain ja ainoastaan siitä, että panen valmiin aineiston lehteen. Ei minulle maksettu palavereista, suunnittelusta tai seurakuntien burn outien työntekijöiden pitkien ja uuvuttavien puheluiden kuuntelusta. Puhelut saattoivat kestää tuntikausia.

Eikä ollut ketään, kenelle kertoa. En tajunnut sitäkään, että olisin voinut jossain kokouksessa kertoa toimituskunnan jäsenille. Tai en minä voinut oikeastaan kertoa, sillä kaikkein ongelmaisimmat kirkkoherrat istuivat itse toimituskunnassa.

Aika monen kirkkoherran ongelma oli alkoholi. Miten sellaiseen puutut? Enkä tätä asiaa vielä tänäkään päivänä tiedä, vaikka olen käynyt ihan kaksipäiväisen päihdetyö ja hoitoonohjaus -kurssin Ysaossa Iisalmessa - se oli muuten erinomainen kurssi se.

Joo, muistan ton seurakuntatyöntekijän. Sehän oli ihan sosiopaatti. Ettei vain ollut alkoholisti hänkin. Tuli hyvin toimeen XX:N seurakunnan kirkkoherran kanssa, mutta ei oman seurakuntansa. (Kirkkoherra XX:stä kaikista ongelmistaan huolimatta jostain kumman syystä pidin. Hän oli monen alkoholiongelmaisen tapaan epäluotettavuudessaan luotettava. Jumalanpalvelustiedot tulivat aina kuitenkin. Ei koskaan ajoissa, mutta tiesin, että kyllä se kirkkoherra ne sieltä tiristää vaikka kymmenen minuuttia ennen lopullista deadlinea (seurakunnillehan oli virallinen deadline ja sen päälle lukuisat eritasoiset seurakuntakohtaiset alkoholistikirkkoherradeadlinet.)

Tämän olen sulle varmaan kertonut sata kertaa: Kirkkoherra XX soitti mulle kännissä, kun se sosiopaattityöntekijä lähti eläkkeelle ja minä nostin mielestäni ihan oikeutetusti - koska sosiopaattityöntekijällä oli takanaan pitkä työura - tämän jäähyväiskirjoituksen kirkkoherran kirjoituksen yläpuolelle. Kun semmoinen kauhea asia tuli tehtyä, soitti kirkkoherra mulle umpihumalassa ja itki, että semmoisen menin tekemään. Voi Kiesus sentään.

Joo-o, Valamon taideskandaalijuttu on jotain aivan käsittämätöntä..... Olen aivan täysin ja lopullisesti kyllästynyt peittelemään kenenkään juoppoutta. Siksi kirjoitan näin raa´asti. (Tätä mitä kirjoitan näin raa´asti, en julkaise blogissani.)

Ja! Jos Lapinlahden yhteisössä olisi ollut kyyliä, jotka olisivat ponganneet meidän firman autoja kärpäspaperinaisen asunnon parkkipaikalta, olisi kaikki loppunut jo paljon aiemmin. (Tosin minä saattaisin asua nyt Puumalassa 1950-luvun omakotitalossa lähellä Rauhantien risteystä ja käydä päivittäin Leonidin, äidin ja isän sekä ainakin kahden viinaan kuolleen puumalalaisen entisen poikaystäväni haudoilla.)

Nyt teen Iisalmen kaupungille laskun! Sitten teen verottajan ilmoitukset helmikuulta. Meillä on kaksi Ysaon sisustus-restaurointipuolen harjoittelijaa pihaverstaalla ikkunan korjuussa. Saan työnohjausta nyt harjoitella. Siis en tarkoita, että ohjaisin heitä itse työhön, vaan käytän työnohjausopinnoissa saamiani oppeja tähän pienyrityksen johtamiseen. Nyt vihdoin olen tässä mukana. Vuosina 2009 - 2019 olen ollut jollain lailla vain näennäisesti tässä.

Pia"