Amalian rakkaus ja aviomiehen kieli osa 2

ke 29.4.2020

Teijon nimpparit tänään. Jostain syystä muistan paremmin tämän päivän kuin marraskuisen synttärin.

Elena Ferranten Amalian rakkaudessa oli mielenkiintoista tarkastella romaanin kerrontaa. Minäkertojasta emme saa tietää oikeastaan yhtään mitään muuta kuin, että hän on syntynyt 23. toukokuuta. Samana päivänä kuin hänen äitinsä hukkui tai hukuttautui. Minusta jäi epäselväksi, hukuttiko joku Amalian.

Minäkertoja, Delia, on ollut yhteydessä äitiinsä jopa siinä määrin, että äidin läheisyys, seurallisuus ja jopa tungettelevuus ahdistivat. Äidillä oli tapana tulla tyttärensä luokse muutamaksi päiväksi kerran kuussa. Kun äiti aamuisin kuurasi tyttären kotia ja toi tälle jopa kahvin sänkyyn, tytär tunsi lähinnä ärtymystä. Hän tunsi itsensä "ennen aikoja vanhentuneeksi pikkutytöksi" eikä halunnut, että äiti hipaiseekaan häntä tungettelullaan.

Kun äiti palasi Napoliin, Delia palautti kaaoksen kotiinsa. Äidin läsnäolon tuoksu jäi kuitenkin liian pitkäksi aikaa leijailemaan rauhattomana Delian asuntoon.

Amalian rakkaus on äiti ja tytär -kirja. Äiti on hankala ja raskas. Äiti on ruumiillinen ja lihaisa. Äiti tunki joka paikkaan. Täytti ilman ja söi hapen. Ihan niin kuin meidänkin äiti olisi tehnyt, jos ei olisi kadonnut masennukseensa, kun minä täytin 16 vuotta ja aloitin lukion.

Matti teki autokauppoja. Jospa pihasta lähtisi kaksi tai kolme ylimääräistä autoa. Tänään söimme villisikanautamakaronikeittoa. Se on villisikakeittoa, Matti tarkensi. Ihanata. Matin veljen poikien keksimä nimitys Asterixista. Nyt lähdemme hakemaan Matti Klingen Iisalmen ruhtinaskuntaa pakettiautomaatista. Kirjasta löytyy selitys sille, miten voi olla mahdollista, että Varpaisjärven takamailla, melkein Rautavaaralla, syntyneen mieheni äidin puolen suvussa on sekä Mechelinejä että Gummeruksia.

Eric Mechelinistä (1672 - 1722, ylioppilaaksi Helsingistä vuonna 1701, tervaporvarin poika) on pitkät pätkät Pielaveden pitäjänhistoriassa. Eric Mechelinin poika Jakob meni naimisiin Anna Gummeruksen kanssa. Anna Gummerus oli Iisalmen pappissukua.

"Iisalmen ruhtinaiskunta on selvitys modernin tulosta maaseudulle, sukuverkostojen merkityksestä, sivistyssukujen vaiheista niin Pohjois-Savossa, Turun akatemiassa, Helsingin yliopistossa kuin Euroopan keskuksissakin. Kirjassa vilahtelevat kulttuurimme tärkeät vaikuttajat Laguksista Brofeldteihin, Collaneista ja Frosteruksista Kraftmaneihin. Teoksessa kuvataan elinkeinojen muuttumista, Suomen maaseudun ja akateemisten piirien elämää, suuria mullistuksia niin kulttuurissa kuin yhteiskunnassakin ja henkisen elämän ilmiöitä valistuksesta teosofiaan. Iisalmi, siellä asuneet ihmiset ja heidän verkostonsa tarjoavat esimerkin siitä, miten suuret kansalliset ilmiöt ulottavat vaikutuksensa kauas sisämaahan. "

Oih, miten olenkaan aina vihannut Matin käyttämää ylileveää savon kieltä. Jotkut osaavat kirjoittaakin sitä vastenmielisesti: "Ei oo Matti sanona että aikoo olla sinun kanssa loppu elämän. Sano että katotaan miten käy." Yök, yök, yök. Lisäksi pervertikkolehmä ei ole lukutaitoinen, sillä mieheni lähettämässä tekstarissa on selvästi sanottu, mitä hän aikoo. Pervertikkolehmä on ollut niin pelottava ihminen, että soittaessaan on varmaan saanut aggressiivisella esiintymisellään juuri sellaisia vastauksia kuin on halunnut. Kuuntelin pari viikkoa sitten vierestä, miten mieheni ääni vapisi, kun tämä puhui seinähullulle pervertikolleen. Kummallista on, että toinen mieheni sivunaisista on kaheli ja toinen lievästi sanoen häiriintynyt. Tätä pitää ihan tutkia.

Kyllä minä muutaman kerran mietin, kun sain tietää, kenen luona mieheni on käynyt aamu-, päivä-, iltapäivä- ja varmaan iltakahvillakin, pitäisikö Matti jättää lillumaan omiin piireihinsä ja häipyä maisemista. En kuitenkaan tehnyt niin. Lähellä oli. Enkä meinaakaan tehdä niin, sillä tämä koko soppa pitää tutkia pohjamutia myöten. Tässä on jotain niin alhaisten liskoaivokerrosten kiehuntaa, että ei voi muuta kuin katsoa, mitä paljastuu. Itse luin muutaman vanhan saamani kirjeen 1990-luvun loppupuolelta ja voin kuvitella, miten falskeja vastauksia olen niihin antanut. Falskeja ja valheellisia.

Olemme mieheni kanssa jotakuinkin samanlaiset. Toistamispakkoisia. Minä lakkasin toistamasta samoja kaavoja vain hieman aikaisemmin kuin hän.

Kirjapakettikeikan jälkeen käymme viemässä telineenosia ja yksi työsopimuksikin pitäisi allekirjoittaa. Annikki kävi pihassa tuomassa Reetan lehdet. Piipahdus piristi ja vilkuttelimme toisillemme pihan ylitse.