Huorintekijä neuvoo vitun tyhmiä nautoja

pe 17.4.2020

Puhuin eilen aviomieheni what´s up -partnerin kanssa puhelimessa. Kirjoitin hänestä toissapäivänä vaikka mitä. Teksti jääköön blogiin, olkoon se tosi nolo.

Minä olen juuri niin nolo kuin kirjoitukseni. Kuulkaas kaikki, jotka nyt tukehdutte moraaliseen paatokseenne tai tunnette ahdistavaa myötähäpeää puolestani. Kannan itse häpeäni. Kantakaa te omanne.

Toissapäiväinen tekstini kertoi enemmän minusta kuin muudaasta rouvasta, jolla viestittely on kohta parin vuosikymmenen ajan mieheni kanssa mennyt alituiseen överiksi.

Toissapäiväinen merkintäni on vielä sangen kiltti. Olin vähällä julkaista blogissani kuvan kutsuvasta vuoteesta ja varustaa tekstillä: "Kuka tunnistaa nämä lakanat?" En kuitenkaan tehnyt niin. Olenhan jalo ihminen ja suorastaan melkein pyhä, kuten uhkea rouva minulle sanoi.

Löysin aviomieheni vanhasta puhelimesta rouvan lähettämän pikkutuhman vitsin. Se oli vuodelta 2006. En muista, oliko meillä jo siihen mennessä ollut kaikki kolme keskenmenoa. Eihän rouva tätä voinut tietää, mutta silti aloin itkeä.

Itkin sitä, että mieheni oli naureskellut pikkutuhmuuksille sillä aikaa, kun minä siivosin veriklönttejä yläkerran vessan lattialta, ensimmäistä yhteistä lastamme.

Tosiasiassa miestäni eivät rouvan pikkutuhmuudet huvittaneet yhtään. Eivät olisi huvittaneet, vaikka keskenmenoja ei olisi ollut. Niin hän sanoi.

Uskon häntä.

Kun löysin rouvan paskaviestit, olin etsimässä vanhasta puhelimesta tekstiviestejä, joissa Matti kertoi antaneensa pettämiseni anteeksi. Sain kyllä viestit. Muistan paikan ja melkein kellonajankin.

Kerron keisin vielä kerran. Oli perjantai 14.5.2010 ja illansuu. Olin kävelemässä Helsingissä Olympiastadionilta, johon jätin auton, kohti Kiasmaa. Jostain syystä kävelin eri tahtia kuin Ratkaisijamies. Ehkä Ratkaisijamies harppoi pitkine jalkoineen edellä ja minä tikutin perässä tsiktsiktsik.

Olin Kansallisoopperan kylpyhuonekaakelitalon takana. Katsoin puhelintani. Ja Matti oli Vilnassa kihlasormuskauppamme edessä ja antanut minulle anteeksi. Olin järjestänyt aviomieheni sinne. Pois jaloista. Tehdäkseni huorin.

Näin Matin viestit. En avannut niitä. Se oli yksi lukuisista kohdista, joista avioliittomme alkoi luisua alaspäin. Jyrkin harppauksin. En ollut tarkalleen ottaen vielä pettänyt, ei ollut inputia vielä ollut, mutta olin tehnyt ajatuksissani sadasti huorin. En koskaan saanut tietää, että mieheni antoi minulle anteeksi heti.

http://www.luterilainen.com/fi/kristinoppi/ensimm%C3%A4inen-luku/toinen-taulu/kuudes-k%C3%A4sky

Olin katsellut Ratkaisijamiestä himoiten. Olin varmasti jo lähennellytkin häntä. Nyt nolottaa. Sentään Ärräpäät-sähköpostilista ei vielä silloin ollut mennyt rivoksi. Myöhemmin se meni. Naiset yksi toisensa jälkeen poistuivat listalta. Minä jäin. Rivouttani.

Tajusin tämän eilen illalla, kun juttelimme Matin kanssa viestittelystä ja videopuheluista uhkean rouvan kanssa.

Ärräpäät täynnään Bukowskeja

Toki oli Ärräpäät pitkään muutakin, mutta listalta poistuvat naiset oireilivat oikeutetusti sitä, että listalla oli liian usein ällöttävyyksiä. Minä osallistuin pyörteeseen ihan täpöllä. Sain toki arvostelua siitä, että kirjoitukseni olivat kilttejä ja sovinnaisia. Se itse asiassa teki kipeää. Koetin niin kovasti miellyttää.

Herrajumala sentään minua miellyttämisenhaluineni. En minä ole mikään naispuolinen Bukowski enkä halua olla. Esimerkiksi Karl Ove Knausgård ei kuvaile sukupuolielämäänsä missään kohtaa. Sen kuitenkin tajuaa hölmömpikin, että ainakin kolme kertaa Knausgård on ollut yhdynnässä. Hänellä on kolme lasta.

Hetkonen! Onko Knausgårdin Taisteluni-sarjan nuoruuden kuvauksissa yhdyntäkuvauksia? Luin sarjan alkupään osat ja vähitellen hyydyin kohtaan, jossa Knausgård oli nuori opettaja Pohjois-Norjassa. Tyyppi käveli neljäsosa kirjaa edestakaisin vuonon rantaa ja fantasioi oppilaistaan. Onpa tylsää, ajattelin, ja jätin kesken. Kuudennessa osassa olen Hitler-esseen alussa ja vaikka essee on huikean mielenkiintoinen, en saa sitä eteenpäin.

Jospa Elena Ferranten Amalian rakkauden jälkeen saisin. Jospa alkaisin vähitellen edes Tikkis-Hannelen iloksi kirjoittaa jostain muusta kuin aviokriisistämme.

Pikkutuhmat jutut

Pikkutuhmuuksia oli uhkealta rouvalta tullut miehelleni varmaan jo ennen minun tuloani yhteisöön. Tuloni yhteisöön sekoitti kuviot. Ja! Sosiologis-kulttuuriset rakennelmat Matin ympärillä menivät ansiostani vähäksi aikaa uusiksi muuallakin kuin kyseisessä lapinlahtelaisessa yhteisössä.

Outoa on, että uhkea rouva sekä moni muukin lapinlahtelainen rouva, joukossa on muhkeita ja vähemmän muhkeita, rouvia kuitenkin, eivät millään malttaneet olla häiritsemättä aviomiestäni seksiviesteillään ja vihjauksillaan, vaikka tiesivät, että Matilla on uusi vaimo, joka taatusti välittää siitä, mitä mies tahollaan tekee.

Arvelen, että entisvaimokin olisi välittänyt, mutta mieheni ensimmäinen avioliitto oli mennyt niin mutkalliseksi, ettei kumpikaan kyennyt sitä kursimaan kasaan. Muistan entisvaimon syvästi loukkaantuneet viestit Matille sen jälkeen, kun hänen aviomiehensä muutti kanssani tähän taloon.

Välinpitämätön ihminen ei kirjoita niin.

Lohduksi entisvaimolle kirjoitan, että heillä eivät koskaan olleet asiat näin huonosti kuin meillä nyt. Aviomiehelläni ei edellisessä avioliitossaan ollut pitkää sivusuhdetta kuten tässä avioliitossa.

Yhdelle kaikkein iljettävimmimmälle mieheni edellisen avioliiton sivusuhdenaisista nakuttelin Matin puhelimesta: "Tietääkö sinun aviomiehesi näistä viesteistä? Jos ei tiedä, voin kertoa. terveisin Pia, Matin vaimo"

Tahmeansävyinen viestittely päättyi siihen. Nainen oli iljelttävä, mutta raivohullu manipuloija hän sentään ei ollut.

Estä-toiminto

Kyllä! Mieheni oli koettanut ihan omin pikku kätösin ja omasta pikkuruisesta tahdostaan rakennella what´s uppiin estä-toimintoja uhkealle rouvalle, jota myös naudaksi olen nimitellyt. Viestittely oli mennyt överiksi mieheltänikin ja ainakin hän edes yritti saada sitä poikki.

On mieheni joskus onnistunutkin samaan estot päälle, mutta uhkea rouva oli tullut toisia reittejä yhtä aggressiivisesti kuin keskiviikkona 15.4.2020 sen jälkeen, kun olin aamulla soittanut hänelle, että nyt tällaisen viestittelyn ja yhteydenpidon tulee mieheni kanssa loppua.

Sen jälkeen rouva oli soittanut karmivan itkupotkuraivaripuhelun miehelleni ja vähän ajan päästä toisen, jossa perui suurimman osan ja halusi jatkaa "ystävyyttä" mieheni kanssa.

Mitä tämä on muuta kuin manipulaatiota?

Tässä rouvalle ohje, tämä on kuin suoraan Väestöliiton sivuilta, se on kirjoittajalta, jota arvostan ja kunnioitan: "Matin pitäisi panna kerrasta poikki kuhertelu (uhkean rouvan) kanssa. Ei tekstareita, ei soittoja, ei sähköposteja, ei näkemisiä, ei mitään. Jos sattumalta törmäävät kaupan porstuassa, niin korkeintaan moikata voi, muttei mitään sen enempää."

Matti on sen tehnytkin, mutta uhkea rouva ei häntä usko. Jospa nyt uskoisi. Voiko tällaisessa tapauksessa hakea lähestymiskieltoa? Uhkea rouva uhkasi tehdä minusta kunnianloukkaussyytteen, koska nimitteiin häntä tekstarissa naudaksi. Voisihan siinä yhteydessä pohtia lähestymiskiellon hakemista.

Saman asian, että kuhertelu on pantava poikki, voi lukea Väestöliiton sivuilta. Väestöliiton ohjeista Matti sopertelikin uhkealle pullittelijalleen, kun käskin mieheni olla kuin Mies ja soittaa rouvalle itse, että tämä saa nyt riittää. Eihän se ihan tyylipuhtaasti mennyt. Meni niin kuin meni. Siinä oli ylikiltti ihminen sopertelemassa manipuloijalle, jota muutkin ympärillä pelkäävät melkein paskat housussa.

Rouvalla on kovasti paljon valtaa eräässä kuviossa. Hän on siinä mehiläiskuingattarena ja on tottunut siihen, että ympärillä tanssivat kuhnurit. Itse asiassa uskon, että kunhan miehet mehiläsikuningattaren ympärillä tokenevat, he saavat naisen toimimaan terveellä tavalla.

Tai sitten. Mehiläiskuningattaren läheisyydessä onkin mies, joka sittenkin on saa kuningattaren toimimaan ilman, että tätä tulee koko ajan rauhoittaa jollain hieman navan alle menevillä viesteillä ja puheilla. Miehellä taitaa olla toiset keinot käsitellä manipuloijaa. Sellaiset, jotka eivät ole väärin hänen avopuolisoaan kohtaan. Uskon, että näin on, sillä hän kertoi eilen puhelimessa omasta laumastaan arvostavaan sävyyn.

Sekä nuhteli minua liian avoimesta asiain käsittelystä blogissani. Nuhteet tulivat aiheesta, mutta jotta joskus saisi sanottua jotain, on kestettävä asiattomuuksiakin. En tiedä, miksi ajatuspolkuni menevät näin.

Kiitän myös siitä, että tämä ihminen kertoi minulle asiallisesti, että minun pitää höllätä Matin ohjaksia. Etten voi kontrolloida toista koko ajan. Ihminen kertoi minulle inhimillisesti, miten miehiä, perinnemiehiä, käsitellään - ja ne juuri, perinnemiehet, ovat olleet minulle mysteeri.

Minun mieheni, lukuisat mieheni, ovat olleet feminiinejä Mattiin asti.

Sitä paitsi! Matin myötävaikutuksella (Matin minun puhelimestani rakentamalla tekstarilla) panin poikki viestittelyn verbaalisen lohtumieheni kanssa. Olen tälle vuosien ajan itkenyt sitä, että mieheni on kylmä. Luulin, että olen päihdeongelmaisen tukija, mutta olinkin päihdeongelmaiseen liimautunut läheisriippuvainen tekstaroija. Matti siinä kohtaa osoitti lujuutta, johon en olisi itse pystynyt.

Lisäksi Matti kirjoitti tekstarin ilman haukkumasanoja.

Mieluummin nolo ja tosi kuin falski

Loukattu ihminen on usein nolo, kuten toissapäiväinen merkintäni osoittaa. Hän voi olla myös falski. Toivoisin, että minä en ainakaan olisi falski.

Minut saa teloittaa niskalaukauksella saunamme takana - toisin sanoen Vanhan Meijerin pihalla - jos menen kirjoittamaan jotain sellaista, että kiitos, Matti, 16 yhteisestä vuodesta. Olet ollut hyvä aviomies ja päästän sinusta turvallisesti irti jatkamaan elämääsi uhkean rouvan muhkeissa pullissa tai täydellistä käsityötaitoa osoittavissa koristepipareissa ja kultakirjailluissa huopasyylingeissä.

Niin. Edellisestä käyvät ilmi heikot kohtani. En osaa laittaa ruokaa, en leipoa enkä etenkään ommella. Ne eivät ole minun juttuni, kuten kahelianainen minulle puhelimessa sanoi, kun ensin olin lähettänyt hänelle aviomieheni puhelimesta tekstarin, että vittu, jätä aviomieheni rauhaan.

(Ja lopeta muun muassa miehelleni tekemäsi ompeluhommat ja sylkyttelyt sekä muniin tarttumiset. Kahelianainen on kaheliuttaan ollut siinä ajatuksessa, että torjui aviomieheni käsiä koko ajan. Hän kirjeensä perusteella oli tehnyt aloitteita vain kädestä pitelystä. Tai saattoihan kirjeessä olla kirjoitusvirhe tai luin kohdan väärin. Ehkä kahelianainen kirjoitti, että kädessä pitämistä tapahti minunkin aloitteestani. Lähde: Kahelianaisen kirje 31.1. - 2.2.2020)

Joskus saattaa olla niin, että petetty ei uskalla ilmaista suuttumustaan, sillä pelkää tulevansa jätetyksi. Tai ainakin pelkää sitä, että toinen lakkaa rakastamasta, vaikka ehkä jättääkin. Joskus pettämisen jälkeen petetty alkaa madella pettäjän edessä.

Erilaiset miehet eri tarkoituksiin

Tässä merkinnässä olen käyttänyt Matista termejä aviomies ja vain mies. Silloin, kun on ollut kyse ajasta, jolloin minulla on ollut leegio muita miehiä, lohtu-, turva- ja verbaalimiehiä, olen käyttänyt Matista nimitystä aviomies.

Nyt ei ole muita miehiä, vaikka osa tukijoistani onkin niin sanottuja miesoletettuja. Tällä hetkellä minulla on ympärilläni paljon myötätuntoisia ja onneksi myös kriittisiä ihmisiä.

Uhkealle rouvalle kirjoitin mieheni puhelimesta hieman eri sanoin. Käytin termiä nauta. Matti sanoi illalla nukkumaan käydessä, että Egyptissä naudaksi sanominen osoittaa kunnioitusta. Niin ja Karjalassa, siskoni tuonilmaisiin menneen kuvanveistäjämiehen, Viljo Mäkisen, mukaan akka on tarkoittanut vaimoihmistä, vallanpitäjää.

Olen minä aika akka. Olen ja olen ylpeä siitä. Lällällää siitäs saitte. Minua ette lannista, sillä olen sekä kova akka ja stanka vanka.

Matti on koettanut opettaa minulle käsitettä kulttuurinsa tuote. Siinä missä minä nopeana ja kärsimättömänä ihmisenä helposti päästän suustani, että vitun tyhmä, mieheni puhuu mieluummin kulttuurinsa tuotteesta.

Tässä ja monessa muussakin asiassa näkyy puolisoiden välinen erirytmisyys. Minun rummunlyöjäni lyö nopeasti tsiktsiktsiktsik ja Matin tahti on voimallinen ja rauhallinen kuin šamaanirummuttajan, joka lyö kimmoisaa nahkaa semmoisella pehmeäpäisellä jutskalla.

Tai ehkä Matti itse on šamaanirumpu. Kävin äsken Rumpu-ukon sivuilla ja löysin sieltä mainoskuvauksen: "Rummun äänen voimakkuuteen vaikuttaa eniten sen koko. Mitä isompi rumpu, sitä paremmin ja matalammalta se soi."

Hyvänen aika! Matti on elämäni ensimmäinen isokokoinen mies. Hän on tasan samanpituinen luin Leonid (178 cm), mutta siinä missä Leonid oli kapea ja notkea, on Matti leveäharteinen ja turvallinen. Ei kuitenkaan karhumainen, sillä rintakarvoja hänellä ei ole. Minulla on aina ollut enemmän rintakarvoja kuin kenelläkään miehistäni.

Isäni oli karvainen. Muistan hänen hienhajunsa. Se oli hyvä, hieman ureaa ja paljon suolaa, sekatyömiehen haju talonpoikaisessa kuosissa. Ilmeisesti miessuhteeni eivät ole olleet kovin oidipaalisia. Miesteni rintakarvattomuus kertonee siitä. Pikemminkin miessuhteeni ovat olleet iokasteisia. Siitä myöhemmin joskus ja nyt kuulen bestiksen huokauksen sadan kilsan päästä. SIinä se vain suoltaa tajunnanvirtaansa, osaahan se kirjoittaa paljon analyyttisemmin ja terävämminkin.

Niin. Joo. Juu. Odotas, kohta kirjoitan sinulle, bestis, raportin. Raporttini ei ole analyyttinen ja terävä, mutta pakko vastata joihinkinkuihin bestiksen tekemiin osuviin reunahuomautuksiin, joista kaikista en voi kirjoittaa täällä.

Ennen bestiksen privaattiviestiä on ajateltava vielä auki muutama asia.

Minulle on tapahtunut elämässäni niin paljon asioita, että oma sisin on jäänyt kehittymättä. Tai ei! Mikä pahinta. Olen istunut jossain keskellä lattiaa itsekeskeisenä iltatähtenä tai tylsistyneenä buddhalapsena, letittänyt maton hetaleita ja miettinyt, että saatana, miten tylsää, mitähän keksisi.

Ja sitten olen keksinyt. Valitettavasti.

Kiitän lopuksi vielä eilisiä tukijoitani ja myötäeläjiäni. Eilen aamulla minulle soitti muudan miesoletettu asiallista asiaa (kysyi, missä Matti on ja miksei vastaa puhelimeen, toivottavasti hän ei pelästynyt, että Matti makaa keittiön lattialla leipäveitsi selässään.) En päästänyt häntä ennen kuin olin kysellyt parit asiat Matin taustasta. Keskustelu oli hyvä ja sitä pitää jatkaa niin, että Matti itse pääsee siitä osalliseksi.

Sitten soitin uhkean manipuloijarouvan läheisyydessä olevalle miesoletetulle ja tätä kirjoittaessa tajusin, että hän saattaakin elämänkokemuksensa perusteella selviytyä manipuloijan kanssa. Manipuloijarouva tekee kyllä hommansa ilman seksististä lirputteluakin. Arvelen näin.

Iltapäivällä sain puhelinpsykoterapiasession todelliselta voimanaiselta, yrittäjältä Jos minulla olisi käytettävissäni edes murto-osa hänen energiastaan ja elinvoimastaan, olisi piha siivottu, koirantarhasta lammasnahkapeitto kerätty roskikseen, hirret kuorittu, kissanpurut kompostoitu, kasvihuone rakennettu, työnohjauslopputyö tehty ja voisimme Matin kanssa lennellä Ikaruksella hyvin omatunnoin.

Nyt vain lentelemme Ikaruksella ja odotamme inspiraatiota, milloin tulee sellainen mieli, että pihalle pitäisi lähteä haravointiin. Höpsistä. Ei meillä ole tästä edes huono omatunto. Tämä on ihanata ja koronaeristys on ihanata. Ei tarvitse tavata kuin toisemme.

Tämänpäiväinen merkintä alkoi tursuta minusta luettuani johdannon ja muutaman sivun eteenpäin Eevi Minkkisen pdf-kirjasta Irti läheisriippuvuudesta. Löysin näytesiivun kirjasta päihdepsykiatri Antti Loimalahden Facebook-sivulta.

Tunnistin itseni. Minuun eivät ole oikein koskaan kolahtaneet Tommy Hellstenin virtahevot olohuoneessa. Olen kasvanut täysin raittiiden vanhempien kasvattamana ja äiti oli ääriuskonnollinen. Äiti ei kuitenkaan ollut tarpeeksi ääriuskonnollinen, jotta olisi muuttunut virtahevoksi olohuoneessa.

On todeksi todettu, että petetty saa paljon myötätuntoa. Entä pettäjä? Kyllähän pettäjäkin on romuna. Ei sitä ihan joka päivä meidänkään avioarjessa vaimo sylje naamalle.