Kuka käpälöi ja ketä?

su 17.5.2020

Edellinen merkintä jäi hieman kesken. Kun kirjoitin sen, tajusin, mitä aviomieheni kahelianainen tarkoitti kirjeessään lauseella: "Vaikka et pidä tarpeellisena rajoittaa seksiä yksinomaan avioliittoon kuuluvaksi, niin voisit hieman enemmän kunnioittaa sitä, että jotkut vilpittömästi pyrkivät siihen..." (Kahelianaisen kirje 31.1. - 2.2.2020)

Koska minun aviomieheni ei ole ainoa kahelianaisen seksuaalisesti ahdistelema tämän alan yrittäjä, on kyse monimutkaisesta vyyhdistä, johon yhdistyy toive sekä työpaikasta että avioliitosta. Ehkä ensisijaisesti työpaikasta.

Merkintä olisi jatkunut näin. Kun kahelianainen oli saanut kolmannet lemput ja jäänyt lopulta työttömäksi ja sitä tietä pitkäaikaistyöttömäksi, hän alkoi roikkua perheemme järjestämissä kulttuuritilaisuuksissa. Kirjoitin, että perheemme järjestämissä - tarkoitin niillä sellaisia, joissa aviomieheni oli toimijana mukana.

Roikkuminen oli niin itsepintaista, että keksimme tarjota hänelle vapaaehtoistyötä. Jo vapaaehtoistyön opastuksessa nainen alkoi käpälöidä aviomiestäni. Aviomieheni kertoi hämmentyneenä, että aina kun hänellä oli kädet mekaanikon tehtävissä, hänen selkäänsä ja kylkiinsä ilmaantuivat naisen kädet.

Sen vuoksi tirskahdan aina kahelianaisen minulle lähettämän kirjeen kohdassa, jossa hän kertoo ylevästi, kuinka koetti vastustella aviomieheni käsiä ja sitten! Ei voi mitään, hän antoi periksi, vaikka myöntääkin, että kädestä pitelyä tapahtui hänen aloitteestaan.

Voihan se olla, että kahelianaiselle on tosiaan tullut kirjotusvirhe. Ehkä hän koetti kirjoittaa, että corpus spongiosumista pitelemistä tapahtui hänen aloitteestaan asunnon ulko-ovella, kun kahelianainen pitkitti aviomieheni vierailuja. Kahelianainen jäi roikkumaan ovenpieleen ja jatkoi itsepintaisesti juttujaan. Blaa, blaa, blaa, blaa ja blaabaablaa kovalla kailottavalla äänellä silmät pyörien päässä holtittomasti. Liian pitkään silmiin tuijottamisesta ei voi siis olla kyse. Lopulta aina kävi käsiksi.

Ja mieheni suostui. Hän suostui huonosta omastatunnosta, sillä oli suhtautunut kahelianaiseen suorastaan pilkallisesti, kun hän vielä istui talomme yläkerrassa kuin tatti. Aviomieheni suostui myös kostaakseen minulle asioita, joista kirjoitan alkuviikosta.

Kaikkein irvokkainta on, että kahelianainen tunki itsensä meille töihin vielä pari vuotta sitten. Kirjeessään hän kertoo hurskaasti, miten koetti olla luottamukseni arvoinen.

Hyhhyh. Nyt annan kahelianaiselle neuvon. Hän voisi mennä äitinsä viimeisiksi vuosiksi hoitamaan tätä. Äidillähän on jo muistisairaus alkanut ja olisi mukavaa, että kahelianainen jollain lailla olisi hyödyksi veronmaksajille. Hänen sisaruksensahan pitävät häntä veronmaksajien loisena, kuten itse minulle kirjoitti.

Hoitamalla äitiä voisi kätevästi lunastaa paikkansa ja oikeutuksensa perheessä, joka on tuottanut naiselle aivan valtavan syli-ikävän. Paikkakunnalla, jossa äiti asuu, on varmasti samanlaiset harrastusmahdollisuudet kuin Lapinlahdellakin.