Kyllä se rakkautta on ollut

ke 20.5.2020

Mieheni luki illalla blogimerkintäni ja meni hiljaiseksi. Hänestä tuntui siltä, että peruin kaiken, mitä olin edellisenä päivänä sanonut. Olin muun muassa sanonut, että lisään blogiini vielä kolme elämää, jotka alkoivat avioliittomme alussa. Korjaus alkaneisiin elämiin kuuluu seuraavasti: "Jos minä en olisi hirveyksilläni kiskonut itseäni pois lapsettomasta avioliitosta, olisi viisi lasta jäänyt syntymättä. Ja yhteensä kahdeksan elämää olisi jäänyt alkamatta!"

Matin ja minun kolmella lapsella, jotka elivät vain vähän aikaa, keskimmäinen ehkä pari päivää korkeintaan, on ollut merkityksensä. Minulla häivähti asia mielessä maanantaina, kun kuvamerkintääni kirjoitin, mutta siinä oli kaikenlaista laskun kirjoittamista ja muuta samalla. Kolme lastamme jäivät pois.

Olisi niin paljon kirjoitettavaa. Jotain minussa sulkeutui, kun lääkäri katsoi ultraäänellä kohtuani eikä siellä enää ollut elämää. Minä jäädyin. Suljin kaikki reitit sisääni. Kipu oli suunnaton. Ensimmäisen keskenmenon jälkeen olimme vielä toiveikkaita, sillä keskenmenohan on osoitus siitä, että hedelmöittyminen on tapahtunut. Ja me luulimme, että toinen raskaus on vielä ultraääneen mennessä siellä. Olimme niin iloisia ja onnellisia, kun kävelimme käsi kädessä terveyskeskukseen.

Koska pettymys ja suru olivat vähällä tulla ulos hillittömänä raivona, minä jäädyin. Matista tuli entistä rauhallisempi, sillä hän ajatteli tai oikeastaan vaistosi, että minä hajoan, jos hän päästää omasta romahduksestaan yhtään pintaan. Minä tulkitsin rauhallisuuden kylmyydeksi ja kesällä 2007 otetussa valokuvassa Matin 50-vuotispäivillä näytän siltä, että haluan lähinnä pakoon.

Meillä ei ollut varaa romahtaa. Olin opiskelemassa johtamisen erityisammattitutkintoa ja jättämässä toimittajan töitäni. Maria ja Anna olivat vielä pieniä ja Leonidkaan ei ollut vielä kuollut. Leonid oli pakko hoitaa hautaan. Olin näin luvannut. Ja tällä kertaa pidin lupauksestani kiinni. Sentään jostain.

Kolmas raskaus alkoi siitä välittömästi, mutta kaikki toivo oli kadonnut, jäätynyt ja me olimme menneet rikki. Samoihin aikoihin Lapinlahden vasemmisto ry:n riidankylväjä lähetteli miehelleni seksitekstivitsiviestejä. Nainen oli koko 2000-luvun soitellut miehelleni asiasta jos toisesta ja ainakin joka toisessa puhelussa nainen oli mennyt navanalusjuttuihin. Mieheni mielestä naisen kaksimielisyydet olivat ällöttäviä.

Lapinlahden vasemmisto ry:n nykyinen puheenjohtaja käski Facebookissa minua katsomaan peiliin. Katson peiliin ja kerron, mitä näen.

Näen alati vahvenevan naisen. Olen juuri nyt heikko. Murusina. Tiedän vahvuuteni ja tunnistan huonot kohtani. Huonoa minussa on ylpeys ja siihen liittyvä kopea ylimielisyys. Tällä hetkellä on mieheni vuoro olla vahva. Hän on vahva ja rauhallinen, kun minä panikoin.