Me ollaan Matin kanssa kuin alkoholistit - olemme toistamispakkoalkkiksia!

Kiitos päihdepsykiatri Antti Loimalahdelle, bestis-kirjallisuusterapeutti Raili Miettiselle sekä kirjallisuusihmis- ja salapoliisiromaaniasiantuntija Hannele Tikkiselle

ke 9.5.2020

Tässä aamuinen viestini:

"Sain oivalluksen ja nyt kiitän sua siitä, että käskit mun olla kärsivällinen. Samat ohjeet antoi AA:n Iso Kirja alkoholistin vaimolle. Täytyy olla kärsivällinen! Se on hyvä, ihan helvetin hyvä neuvo. Etenkin minulle, joka olen lähtökohtaisesti kärsimätön.

Nyt vasta tajuan, että kun minä kesäkuussa työnohjausopintojen internaattijaksosta valaistuneena ilmoitin Matille armollisesti, että en jätäkään tätä, ei asia todellakaan ollut sillä selvä.

Matti oli sillä aikaa ollut kahelia-Ou-Nou-naisensa luona yötä ja oli siitä (sekä OMG-lehmänpuolikkaasta) kauhuissaan, hämillään ja häpeissään. Lisäksi siitä, että olen ollut aikeissa jättää Matin, ei ole ollut kuin minun epämääräisiä uhkauksiani. En ole pysynyt puhumaan mistään rauhallisesti. Mitä kovemmin olen huutanut epätoivoissani ja hysteerisenä, että jos tämä avioliitto ei muutu paremmaksi, lähden, sitä syvemmälle omaan poteroonsa Matti kaivautui ja reagoi tekemällä yhä hirvittävämpiä tekoja. Teot olivat lisäksi ihan kummallisia, järjettömiä. Itsetuhoisia, kuvasi Matti niitä itse.

Aviomieheni toimi niin kuin alkoholisti, joka kokee, että häntä syyllistetään. Alkoholistihan kokee olevansa etupäässä uhri. Minä myös käyttäydyin alkoholistisesti, kun suunnittelin aviorikoksen muudaan nimeltä mainitsemattoman kommunistijohtajan kanssa - motiivinani oli kylmä aviomies. Kylmähän aviomies oli, mutta kylmyys ja välinpitämättömyys olivat suojamuuri rikkoutumiselle ja haavoittumiselle, joka oli alkanut jo edellisen avioliiton aikaan. Edellisenkin avioliittonsa aikaan aviomieheni oli hakenut toisteisesti lohtua avioliittonsa ulkopuolelta.

Lisäksi minä onnistuin sohaisemaan kipeään, märkivään haavakohtaan jo ennen kuin asiamme olivat huonosti.

Minä puolestani olin hakenut oman ensimmäisen avioliittoni ulkopuolelta jännitystä. (Sekä tulevia lapsiani.) Me Matin kanssa vilpittömästi uskoimme, että kykenemme tässä avioliitossa parempaan. Olisimme varmaan kyenneetkin, ellei meillä olisi mennyt päin vitun helvettiä lähestulkoon kaikki, mihin ryhdyimme. Ja sitten oli muun muassa tämä OMG-nauta, joka aloitti mieheni pompottamisen heti, kun suhde minuun tuli julki. Ensin pompotusta ja sitten seksivitsitekstiviestejä ja sitten yhä kovenevampia seksitekstareita - osa niistä on tullut jo OMG-tapauksen aviomiehen eläessä.

Ou nou -kahelikin pyöri jaloissa - tai ihan konkreettisesti tässä talossa liittomme ensi kuukaudet. On todella mystinen juttu, miten myös minä olen mennyt mukaan Ou Nou -naisen mielenterveysongelmaan. En saanut tätä pyllykärpästä häädettyä aviomieheni kannikoista edes lausunnolla viestintävirastoon. Samaan kärpäsloukkuun putosi kahelin seuraavakin työnantaja. Tämän vaimo löysi miehensä puhelimesta seksikuvastoa. Ja! Nainen pysyi koko ajan Pyhänä Uskovaisena Neitsyenä. Sitä en lakkaa ihmettelemästä.

Nyt otan jälleen esille kahelin minulle lähettämän kirjeen - kirjeestä OMG-nainen antoi tekstarissaan asiantuntevan lausunnon, jonka mukaan aviomieheni olisi ollut mukana sitä kirjoittamassa tai kuulema aviomieheni oli näin OMG-naselle kertonut, että oli... no niin, tämä lause minua jaksaa edelleen naurattaa:

"Vaikka et pidäkään tarpeellisena rajoittaa seksiä yksinomaan avioliittoon kuuluvaksi, niin voisit hieman enemmän kunnioittaa sitä, että jotkut vilpittömästi pyrkivät siihen." (Kahelianaisen kirje 31.1. - 2.2.2020)

Voihan tietenkin olla, että aviomiehelläni on osuus kahelin minulle lähettämässä kirjeessä - kirjeen alussa kun soperrellaan jotain sellaista, että kumpikaan ei muista, sillä kumpikaan ei muista, koska ei muista ja varmaan on muistisairauskin alkamassa, mitä tapahtui ja missä ja milloin. Onneksi kuitenkin on google-maps -paikannusohjelma, josta voi selvittää minuutintarkasti monen vuoden taakse, kuinka kauan mikin sessio parkkeerauksineen on kestänyt.

En kuitenkaan usko, että aviomieheni on kyennyt sellaiseen ajatuskuperkeikkaan, jolla minua opastetaan hurskaasti kunnioittamaan pyrkimyksiä rajoittaa seksi avioliittoon. Ei nyt sentään, OMG-nautaseni.

...

No vittu joo syyllistetään ja syytetään juu, totta vitussa syytetään, mutta kuten AA-kirja sanoo: syyttäminen ja syyllistäminen eivät auta.

Matti ei tietenkään voinut viime kesänä olla varma siitä, että todella tarkoitan sitä, että en jätä. Minähän olen epävakaa ja saatan samassa lausessa sekä jättää että vannoa rakastavani miestäni elämän loppuun asti. Epävakaa tai bipolaari, mun bipolaarijaksot kestävät noin 15 minuuttia kerrallaan. Matin syklit ovat loivempia. Ikään kuin eri rummunlyöjä meillä. Matti alkoi tehdä pieniä vaivihkaisia siirtoja avioliiton jatkon varmistamiseksi.

Sillä aikaa minä päästelin irti. Leonidista, vara- ja lohtumiehistä - osin! Lopullisesti olin vapautunut sillä aikaa, kun Matti oli ennen joulua Roomassa. Vietin kuusi vuorokautta yksin - eristyneenä. Vaihdoin koko aikana livenä ainoastaan pari lausetta - Arne Höhlzlen, joka käveli vastaan Lapinlahden postin edessä, postivirkailijan sekä Haataisen Anna-Liisan kanssa, jonka näin K-Marketin aulassa.

Jonkin verran vielä tarvitsen henkilökohtaisia kainalosauvoja, haavekuviakin, jotta en menisi ihan palasiksi, mutta arvelen, että kesäkuun alkuun mennessä tämän viimeisimmän paljastaneen keisin reagointivaihe on ohitse. (Revitty sydän - voiko uskottomuudesta toipua? Maria Buchert, Kari Kiianmaa, Tellervo Uljas luku Traumaattisen kriisin neljä vaihetta s. 23 - 28)

Löysin AA-kirjan päihdepsykiatri Antti Loimalahden Facebook-päivityksestä. Tohtori Loimulohi kutsui meidät perhejuhliin messengerillä ja samassa kysyi multa, tarvitsenko apua. Tapani mukaan lähetin tohtori Loimulohelle pitkän ja polveilevan viestin siitä, että tarvitsen kyllä, kiitos, apua, mutten tiedä millaista ja koetin samalla pyytää anteeksi sitä kaunaisuutta, jota osoitin Loimulohen perheelle reilu viisi vuotta sitten. Voi olla enemmänkin siitä. Usko tai älä, suurin kauna syntyi siitä, että koin Antti Loimalahden olevan liian Nato-myönteinen!

Voi hyvää päivää mun kanssa.

Niin. Mehän ollaan Matin kanssa kuin kaksi alkoholistia yhdessä. Kaunaisia ja pelokkaita. Me emme käytä alkoholia emmekä psyykenlääkkeitä. Meidän molempien päihteenä ovat avioliiton ulkopuoliset suhteet.

Minä olen kuvitellut olleeni raittiina ainakin jo vuodesta 2015 tai ehkä jopa SKP:n edustajakokouksesta toukokuussa 2010. Itsepetosta, saatana sekin on ollut. Ei ole ollut sisäänvientejä eikä edes kokovartalohalauksia, mutta ajatuksissani olen tehnyt huorin ihan yhtä lailla kuin aviomieheni teoissa.

Argh, pitää alkaa tehdä töitä."

Pia

PS. Kiitos Tikkis-Hannelelle ja samalla anteeksi, tämä merkintä on nyt taas saman jauhamista. Kiitos siitä, että Tikkis-Hannele jaksaa yhä uskoa, että kirjoitan joskus vielä jostain muustakin kuin aviokriisistäni. Sain Hannelelta what´s upin, että kiinalaisen nobelisti Mo Yanin Seitsemän elämääni on hänellä alussa ja minä kapusin yläkertaan tuomaan alas oman Mo Yanini, olin niitä joskus kaksi Suomalaisen kirjakaupan alesta ostanut. Uskalsin aloittaa Mo Yanin ja siinä on niin hirtehistä, itseironista ja itsestään tietoista tekstiä, että nauroin lukiessa ääneen. Aviokriisissäni olen lukenut ainoastaan Elena Ferranten suhteellisen ohuet Amalian rakkauden ja Tyttären varjon sekä Petri Tammisen ja Antti Röngän Silloin tällöin onnellinen. Mo Yanin Seitsemässä elämässäni on 738 sivua. Huh.