Etsivä kirkko - Suomen ortodoksinen kirkko vuonna 2020

ti 26.5.2020

Solea-lehden lopettaminen osui kummalliseen Suomen ortodoksisen kirkon turbulenssiin, josta isä Mikko Kärki, emeritus Kuopion kirkkoherra, sanoi joskus vuoden 2007 paikkeilla jo, ettei siitä oikein ota selvää. Ihmiset liikehtivät levottomasti, mutta meidän sisäpuolisten oli vaikea nähdä, mistä oikeasti oli kyse.

Oli se herraparatkoon innostavaakin!

Helsingin metropoliittana ollessaan Ambrosius sai esikuntansa kanssa vuonna 2007 valmiiksi kirkon pitkän tähtäyksen suunnitelman ”Etsivä kirkko – Suomen ortodoksinen kirkko vuonna 2020”.

Katsokaapa vuotta! 2020. Kuka enää muistaa koko suunnitelmaa?

Olisi syytä muistaa. Ortodoksinen kirkolliskokous hyväksyi suunnitelman pitkän, vaivalloisen ja ah niin aikuisten oikeasti innostavan prosessin jälkeen Valamossa syksyllä 2009. Olin silloin valtakunnallisen ortodoksisen aikakauslehden Aamun Koiton päätoimittaja ja sen jälkeen pysyttelin mukana ortodoksisen kirkon jäsenenä ja seurakuntalehden, Solean, päätoimittajana vielä pari vuotta.

Aina kun ajattelin, että olisi oikeastaan syytä jättää Solea ja keskittyä Rakennus- ja restaurointiliike Lapiomies Oy:n asioihin, päähäni tunkivat veli Harri Peiposen valokuvat Kirkon PTS:n käsittelystä kirkolliskokouksissa.

Veli Harri, jota en pappeudestaan huolimatta osaa isäksi kutsua, oli tavoittanut kamerallaan kirkolliskokousedustajista lämpöä, intoa ja ihmetystä. Mukana päätöksenteossa oli muutama nainenkin. Muudan heistä kurkkii kuvassa ikään kuin pappisisien kainalon alta. Vähän epävarmana, mutta iloisen uteliaana.

Sähköisestä arkistosta löytämieni asiakirjojen mukaan PTS-työryhmän oli asettanut vuonna 2005 kirkollishallitus. Minä olin silloin vielä niin tuore Solean päätoimittaja, että työryhmän asettaminen ja se, että oli alkamassa todella käänteentekevä prosessi organisaatiossa, olivat menneet kirkkaasti ohi tajuntani.

Strategiatyöskentely kirkastui minulle vasta seuraavana vuonna, kun aloitin Iisalmessa Ysaossa johtamisen ja yrittämisen erityisammattitutkinnon opiskelun. Vaikka linjamme organisaattorista Eevi Kurtista varmasti tuntui siltä kanssani kuin koettaisi pusertaa Miina Äkkijyrkän läpi naudanjauhelihamyllyn - kaikkein vaikein osa johtamisen tutkinnosta oli järjestää käsittämättömältä munkkilatinalta tuntuvat tutkintokriteerit - innostuin kovasti kaikista swoteista ja muista strategioista sekä pitkän sekä lyhyen tähtäinten suunnitteluista.

Harmi, että Rakennus- ja restaurointiliike Lapiomies Oy:ssä koin olevani melko yksin intoiluineni.

Ihan kuin emeritus metropoliitta Ambrosius olisi käynyt jonkin eliitille kuuluvan johtamiskoulutuksen. Metropoliitta on ollut mukana kirjoittamassa kirjaa Henkinen johtajuus yhdessä Henrikki Tikkasen ja Timo Kietäväisen kanssa. Olen näköjään tilannut kirjan netistä Aamun Koiton päätoimittajuuteni alun kunniaksi. Näin lukee kansilehdellä.

Heti ensimmäisessä luvussa Johtajuuden kuolemansairaus olen huomaavinani nyt jopa mietoa markkinatalouden kritiikkiä: "Jopa markkinauskon perinteisessä linnakkeessa Yhdysvalloissa kansalaiset ovat heräämässä epäilemään ympäristöä kohtuuttomasti kuluttavan ja tuhoavan järjestelmän eettisyyttä." (Henkinen johtajuus, metropoliitta Ambrosius, Henrikki Tikkanen ja Timo Kietäväinen s. 11)

Tämäpäs on jotain nyt!

Etsivä kirkko – Suomen ortodoksinen kirkko vuonna 2020 -klausuuli lähti vuonna 2007 lausuntokierrokselle. Ja eri tahot tosiaan lausuivat. Seurakunnat lausuivat, tiistaiseurat lausuivat, sinapinsiemenkerhot lausuivat. Lausuntoja muistan kertyneen kirkollishallituksen konttoriin laatikkokaupalla.

Luulisi, että järjestelmä olisi ollut tyytyväinen ja piispat olisivat kuopineet lähtökuopissaan, että vihdoin ihmiset haluavat puhua suunsa puhtaaksi. Ei kun kääritään hihat ja aletaan hommiin. Ei niin sitten ollutkaan. Jos oikein ymmärsin, metropoliitta Ambrosius ja lopulta kaikki muutkin johtajat loukkaantuivat, vaikka Kirkon PTS oli hyvä pohjapaperi. Etsivä kirkko - PTS:n ongelma oli se, että ihmiset loukkaantuivat, että paperi annettiin ylhäältä alas. Siihen ei sitouduttu.

En enää löytänyt omalta tietsikan ulkoiselta kovalevyltä Etsivä kirkko - PTS:ää, mutta löysin vuonna 2009 rakennetun kirkon strategian toimintavuosille 2010 - 2015. Printtasin sen iltalukemisekseni.

Kiinostavaa on, milloin asiat kääntyivät Suomen ortodoksisessa kirkossa mennäkseen niin mönkään kuin ne nyt näyttävät olevan. Minä klikkasin itseni irti Suomen ortodoksisen kirkon hallinnollisesta jäsenyydestä 15.12.2011, kun sain kirkon keskuskonttorin syvältä kurkulta kryptisen sähköpostiviestin: "Eikö sinulle ole kerrottu?"

Ei minulle ollut kerrottu. Vastasin takaisin, että annahan arvaan. Solea lopetetaan ja yhdistetään Aamun Koittoon ja minä saan kenkää. Niinhän se oli. Minulle, päätoimittajalle, sitä vain ei kukaan uskaltanut kertoa.

Helvetin toimituskunta, piru heidät periköön, liikakiltit ja miellyttämisenhaluiset umpisepaluskirkkoherrat!

No, se, että Solea lopetettiin ja minusta tuli entinen päätoimittaja, pelasti ehkä tämän avioliiton. Oli pakko keskittyä edes seitsemänprosenttisesti rakennusliikkeeseen. Kolme prosenttia kapasiteetistani annoin aviomiehelleni ja yhdeksänkymmentä prosenttia henkisestä pääomastani jaoin auliisti maailmalle. Ei siinä kovin suurta vahinkoa tullut. Nyt harmittaa, että edes sen kolme prosenttia annoin aviomiehelleni.