Kokemuksia pitkävaikutteisesta rekrytointiongelmasta

ma 11.5.2020

Työnantaja oli irtisanonut työntekijän kesällä 2004 mielenterveysongelmien vuoksi. Työntekijä ei halunnut normaalia irtisanomismenettelyä. Yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa hänelle maksettiin palkkaa jonkin aikaa ja sen jälkeen palkanlasku vain loppui. Työntekijä saattoi jonkinlaisena omantunnon hyvityksenä käydä yrityksen tiloissa edelleen kuin olisi ollut töissä firmassa. Työnantajan motiivi saattoi olla myös sääli ja hän ehkä arveli auttavansa työntekijää tämän mielenterveysongelmissa ikään kuin olisi pitänyt tästä huolta sallimalla liikkuminen entisellä työpaikalla.

Irtisanomisessa oli myös pikkuruinen epälegitimiteetin sivuvivahde. Eikä se ollut edes ensimmäinen virhe. 

Irtisanomisen syy oli kyllä selkeä. Oikeastaan koeaikanakin oli käynyt selväksi, ettei työntekijä pysty töihin, joihin hänet oli aloittelevaan yritykseen rekrytoitu. Hälytyskellot olivat alkaneet soida jo siinä vaiheessa, kun työnantaja haki rekrytoimansa työntekijän firman pakettiautolla paikkakunnalle.

Työnantaja näki asunnosta, josta hän työntekijänsä haki, että tulevalla työntekijällä oli tiettyjä elämänhallinnan ongelmia. Eikä ihan tavallista ole, että työntekijä pyytää muuttoapua tulevalta työnantajaltaan. Jonkinlainen epäterve työnantajan manipulointi alkoi silloin. Manipulointi ei ollut varmaankaan tiedostettua. Työsuhteen alkuaikoina työntekijän äiti saattoi soittaa yrittäjälle kotiin keskellä yötä huolissaan siitä, että tyttäreen ei saa yhteyttä. Kaikki tämä tuntuu jälkikäteen todella oudolta ja pelottavaltakin.

Yrittäjä perustelee epäonnistunutta rekrytointiaan sillä, että työntekijän paperit olivat hyvät. Ainoa huomiota herättävä seikka oli opintojen viivästyminen. Työnantaja ei huomannut tai hennonnut kysyä, mitä opintojen aikana oli tapahtunut, kun työntekijä ei ollut kyennyt tekemään opintojaan määräajassa. Kyse ei ollut akateemisen vapauden oppilaitoksesta, vaan oppilaitoksesta, jossa opiskelijoilla on lukujärjestys.

Ei ollut myöskään asiallista se, että työntekijä kertoi työantajalleen olevansa uskovainen ja neitsyt sekä kuvaili yksityiskohtaisesti miesystävänsä tekemisiä. Koska miesystäväkin kuulema oli sitä mieltä, että loppuun asti viety sukupuoliyhdyntä kuuluu avioliitoon, miesystävä joutui tapaamisten yhteydessä käymään vessassa vetämässä käteen.

Tässä kohtaa täyttyy seksuaalisen häirinnän tunnusmerkistö. Myös työtilanteissa työntekijä pyrki lähentelemään työnantajaansa jopa siinä määrin, että työnantajan kollega sanoi tapauksesta karkeasti: "Nussi sitä." Kielenkäyttö oli vielä silloin normaalia alan työmaakieltä, josta soisi vähitellen päästävän eroon.

Lisäksi Me too -keiseissä voitaisiin alkaa avata tapauksia, joissa seksuaalinen häirintä tulee työntekijän taholta.

Lopulta työntekijä purskahti itkuun, kun häntä koetettiin johtaa tai hänelle annettiin jokin työtehtävä. Työntekijä alkoi aikansa kuluksi rakentaa yritykselle nettisivuja. Niitä ei kukaan häneltä tilannut, mutta työnantaja hentomielisyyttään antoi työntekijänsä askarrella niiden kimpussa, kun työmaille häntä ei voinut komentaa.

Työntekijä tuli yrityksen konttoriin joka aamu kello 8 ja lähti konttorista kello 16, vaikka palkanlasku oli ajat sitten loppunut. Hänen mielestään yrityksen kotisivut vaativat parantelua. Ilmeisesti hän teki muitakin asioita yrityksen tietokoneella. Omaa tietokonetta tai modeemia hänellä kotonaan ei ollut. Työntekijä jatkoi konttorilla oleskelua senkin jälkeen, kun yrityksen toimisto muutti yrittäjän uuteen kotiin. Yrittäjä oli hankkinut uusioperheelleen talon, johon yritys muutti.

Työntekijä jatkoi uudellakin konttorilla. Hän tuli talon yläkertaan kuukausien ajan joka aamu kello 8 ja lähti konttorista kello 16. Vasta kun yrittäjän uusi vaimo sanoi, että tällainen ei käy, tilanne on ahdistava, ja kun vaimo keksi ratkaisun - siirretään konttori yläkerrasta alakertaan ja pariskunnan makuuhuone konttorin tilalle - ongelma ratkesi joksikin aikaa. Työntekijä jatkoi sinnikkäästi yrityksen kotisivujen parantelua.

Yrittäjän uudesta vaimosta oli kiusallista, että yrityksen kotisivut olivat täysin irtisanotun ja mielenterveysongelmaisen ihmisen hallinnassa. Hän teetti uudet kotisivut mainostoimistolla. Siitä vihastuneena työntekijä, jonka todellisuudentaju oli pahasti pettämässä - lukuisten uhkaavien, itkuisten ja häiritsevien puhelinsoittojen jälkeen - haastoi yrityksen viestintävirastoon.

Viestintävirasto kysyi yritykseltä lausuntoa. Lausunnossa viestintävirastolle kerrottiin, että yrityksen nettisivuja ei ole valittajalta koskaan edes tilattu. Toki yrityksellä oli tiedossa esimerkiksi valokuvien vahva tekijänoikeussuoja, mutta koska toimeksiantoa nettisivuista tai kuvien muokkauksesta ei ole, ei entisellä työntekijällä ole nettisivuihinkaan mitään oikeuksia.

Yrittäjä lopulta itse sanoi painokkaasti entiselle työntekijälleen, että häirintään oli tultava loppu. Työntekijästä ei kuulunutkaan moneen vuoteen mitään. Yrittäjäpariskunta huokaisi helpotuksesta.

Sillä aikaa entinen työntekijä vastuullisen aseman saatuaan ensin koetti erään projektin yhteydessä kietoa toista yrittäjää itseensä erilaisin henkilökohtaisin strategioin. Kun yrittäjä koetti saada naista suostumaan seksiin kanssaan, nainen käänsi asian niin, että yrittäjä koetti huijata häntä autonkorjausasian maksussa.

Siinä mielessä yrittäjä olikin naista huijannut, että nainen halusi yrittäjän kanssa avioliittoa ja seksin piti kuulua vasta avioliittoon. Nainen syytti miestä siitä, että kun hän kieltäytyi seksistä, mies koetti laskuttaa autonsa korjauksesta kaksinkertaista hintaa. Voi olla, että mies oli siinä kohtaa kurkkuaan myöten täynnä naista ja tämän häirintää.

Naisen avioliittoaikeet menivät jälleen kerran myttyyn. Oli liimauduttava seuraavaan työnantajaan. Kun seuraava työnantaja oli yrityksineen menossa nurin, nainen lisäsi panoksia. Loppuun asti viety yhdyntä kuului edelleenkin avioliittoon eikä puhkotuista kondomeista olisi apua, yrittäjän saattoi hommata vaikeuksiin meneillään olevassa avioliitossa sillä, että yrittäjän puhelimesta löytyi naisesta intiimejä valokuvia.

Yrittäjä oli tuolloin jo irtautumassa naisesta. Se on varmasti ollut vaikeaa. On ollut yhteisiä harrastusmatkoja ja ties mitä kietomisia. Pikku palveluksia. Ehkä syylinkien ompelua, vetoketjun vaihtamisia, repsottavan taskun korjaamisia, pippurimyllyn korjauksia, kompostirakenteiden hankintaa ja kattilankannen kahvan fiksausta.

Jää historian hämäriin, miten kolmas naisen liimapaperiin takertunut yrittäjä lopulta oli horteestaan herännyt. Yritys meni aikoinaan nurin, mutta yrittäjän vaimo oli ollut ymmärtäväinen. Hän oli sanonut, että eihän sitä miestä voi täysin jättää, kun se on niin kilttikin.

Näille yrittäjämiespoloille Lapinlahden yrittäjät voisi perustaa vaikka vertaisryhmän.