Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia ja
Polta nämä kirjeet

ma 15.6.2020

Luin Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia -oppikirjaa kolme viikkoa. En ole mitään kirjaa vuosiin lukenut niin pitkään ja hartaasti. Enkä lukenut mitään niin vaikeaa ja samalla antoisaa ja aivoja solmuun panevaa. Tai no. Ehkä kirjallisuusopinnoissa oli jokin Ferdinand-Mongin de Saussuren perusteos tyyliin Yleisen kielitieteen peruskurssi, jonka lukemisesta olen ainakin nähnyt unta.

Saisikohan Saussuren kirjan vielä tilattua Vastapainolta? Ja nopeasti! Sillä juhannuksen ja palkanlaskun sekä verottajan työmaailmoituksen jälkeen alkaa ankara työnohjausopintojen lopputyön kirjoittaminen.

Taustateoriakseni olen lopputyöhon valinnut kognitiivis-analyyttisen psykoterapiamallin. Oppikirjassa viitattiin semiotiikkaan ja Mihail Bahtiniin ja minä olin aivan taivaassa.

Huomenna on lähijakso etänä Teamsissa. Teams on kökköjen kökkö. Kuppakamarin mentorikoulutuksen ensimmäisellä koronajaksolla etänä meillä oli käytössä Zoom Teamsissa on siihen verrattuna kuin hiekkaa rattaissa. Meidän piti esitellä jokin toiminnallinen työnohjauksen menetelmä tiistain ja keskiviikon jaksoa varten Howspace-työtilassa. Joku saisi suomentaa nämä kauheat termit: zoom, teams ja howspace. Kyrpii moinen anglisismi.

Tässä on esittelyni:

"Innostuin oppikirjan Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia (Leena Särkelä, Soile Tikkanen ja Pirkko Haanpää) pohjalta sukupuutyöskentelystä.

Toiminnallista siinä olisi se, että sukupuu laaditaan fläppitaululle ja kuvaan voisi piirtää erilaisia symboleita tai muita mielen pohjalta putkahtavia kuvia. Tässä voi mielestäni yhdistää taideterapian keinoja. Sukupuulla on mahdollisuus tutkia ylisukupolvisia suhteista sekä perheen ja suvun rakennetta, perheenjäsenten elämää ja ymmärtää perheen selviytymisstrategioita, reagointitapoja, konflikteja ja voimavaroja.

Olen kiinnostunut tästä nimenomaan sen vuoksi, että haluan työnohjaajana auttaa muita tällaisia kaltaisiani maaseudun pienyrittäjänä toimivia yrittäjiä ja nimenomaan pariskuntia.

Tapasin tällaisen mielenkiintoisen keisin viime viikolla. Meillä on alihankkijana muudan keskisuomalainen pariskuntayritys, joka on tuotteistanut monivaiheisen restaurointiin liittyvän työvaiheen.

Yrityksessä ovat mukana nyt myös yrittäjäpariskunnan pojat. Tällä kertaa työmaalle tuli ensin vain aviomies kuorma-auton ja nostimen kanssa ja jotain todella väsynyttä miehessä tuntui olevan. Vaimo tuli eri autolla seuraavana päivänä ja kävi ilmi, että perheen koira oli saanut jonkun tulehduksen ja vaimon piti organisoida koiranhoitaja. Käytiin työmaata tarkastamassa ja valokuvaamassa työvaiheita korjausdokumenttia sekä Museoviraston korjauskorttia varten.

Kun vaimo sai kerrottua huolestaan (koirasta) - käytin jututuksessa toimittajan työssä oppimiani haastattelutekniikoita - tuntui siltä, että aviomiehenkin kireä ja väsynyt ilme laukesi samalla ja työ alkoi sujua.

Sukupuumenetelmää käytti myös ruotsalaisen kirjailijan Alex Schulmanin terapeutti. Kuvaus on kirjassa Polta nämä kirjeet. Schulmanin kirja on vahvasti autofiktiivinen - oikeastaan enemmänkin - melko lailla omaelämäkerrallinen. Kirjan alussa Schulman kertoo, kuinka hakeutui psykoterapiaan sen vuoksi, että huomasi omien lastensa reagoivan - ja jopa jollain lailla jo oirehtivan - kirjailija-isän raivonpuuskiin.

Kirjailijan psykoterapeutti piirrätti sukupuun, johon tulivat kuvatuiksi kirjailijan äidin puoleisen suvun mutkikkaat suhteet, riidat ja konfliktit. Kirjailija on edellisessä romaanissaan Unohda minut kuvannut suhdettaan äitiinsä ja äidin alkoholismia. Ongelmien taustalla on hirmuinen isoisä, Sven Stolpe. Sven Stolpe oli filosofi, kirjailija, toimittaja ja kirjallisuuskriitikko. Hirtehistä on, että Stolpea en tunne Ruotsin kirjallisuushistoriasta minäkään, mutta Olof Lagercrantzin tiedän. August Strindbergin perusteella.

Lagercrantz kirjoitti koko ikänsä eri näkökulmista lyhyestä, mutta intohimoisesta suhteesta Sven Stolpen vaimoon Kariniin. Karin Stolpe on Alex Schulmanin mummo ja Alex Schulman alkoi ymmärtää itseään vasta, kun otti selvää, millaisessa asetelmassa alkoholisoitunut äitinsä oli lapsuutensa viettänyt. Sven Stolpe ei päässyt Karin-vaimoaan kohtaan tuntemastaan vihasta koko elämänsä aikana ja minä mietin Polta nämä kirjeet kirjan aviopettäjän motiivia. Miksi Karin Stolpe jäi kammottavaan avioliittoon hirveän aviomiehen kanssa? Karin Stolpe alistui, alistui, alistui ja alistui. Ja samalla traumatisoi omat lapsensa. Vasta tyttären poika avasi asiaa."