Asiakkuuksien hallintaa

Käärme-Uolevi ja muita kummajaisia, friikkiosastolta ammennettua

ke 28.10.2020

Käärme-Uolevi

On Lapinlahdella eräällä luontokylällä asuva järkälemäinen tyyppi. Kulkuriveljeni on kertonut miehestä, jonka nimeän merkintääni varten Käärme-Uoleviksi, paljon tarinoita. Olin aina halunnut tavata tämän elävän legendan.

Ja sitten soitti ensin Anna meidän lasterista, että äiti, äiti talossa on JOKU HULLU. Tulin takaisin, olin päässyt vasta liikenneympyrään ja näin, että Käärme-Uolevi kurvaa meidän pihasta. Ajattelin, että mitä hittoa. Kävin kotona ja Maria oli mun ison tietokonenäytön takana piilossa ja Anna sekä toinen helluntalaisprinsessa lasterissa (lastenhuone) puoliksi sängyn alla.

Käärme-Uolevi oli rymistellyt talossa, mutta tytöt olivat ehtineet piiloutua.

Läksin taas jätepisteelle autolla ja kohta soittaa Maria ja kuiskaa, että NYT SE HULLU TULI TAKAISIN, SE ON YLÄKERRASSA. Minulta oli kiireessä ja hölmistyksessä jäänyt taas ulko-ovi lukitsematta enkä oikeastaan saisikaan sitä lukita, jos Maria on kotona, sillä Marian on tulipalon sattuessa päästävä kelaamaan talosta ulos.

Ajoin pikaisesti takaisin ja koko ulko-ovi lönksötti apposen auki. Kuuluisan Käärme-Uolevin vierailu jäi siltä erää arvoitukseksi, kunnes seuraavalla viikolla taloon rymisteli poika, aikamoinen järkäle hänkin, ja selosti ihan asiallisesti, että mun Matilta on sauna piirtämättä ja sitä isänsä oli meillä asioikseen käynyt. Etsimässä Mattia. Kun tämä ei vastaa puhelimeen eikä mitään.

Lupasin huolehtia siitä, että mun Matti pitää lupauksensa. Jonkin ajan kuluttua ajoimme Käärme-Uolevin kotikylän ohitse ja minä sanoin, että NYT! Nyt mennään ne peevelin rakennukset mittamaan. Olin mitan toisessa päässä ja kun minua ei tarvittu jossain kohtaa, juttelin Käärme-Uoleville mukavia ja rauhoittavia. Ihailin isoa mustaa koiraa ja näin koko ajan syrjäsilmällä, miten mieheni pelkää.

(Tätä kirjoittaessa ymmärsin, mikä oli tynnyrinaisen merkitys mieheni elämässä. Hän joutui kohtaamaan pelkonsa, kun tynnyri vyöryi päälle. Mitä siinä mies voikaan muuta. Tämä kohta on saanut vaikutteita Antti Holman uusimmasta kirjasta Kaikki elämästä. Kirjan alaotsikko voisi olla Häpeästä syntyy mies. Anna-lehden Lukupiirissä on pätkä kirjasta ja tämä nostona tekstistä: "Ihminen ei muuta olekaan kuin kääntöpuolia ja ristiriitoja, ihminen koostuu epäjohdonmukaisuuksista." (Antti Holma, Kaikki elämästäni, 2020)

Piirustuslaudalle yläkerrassa ei syntynyt saunasta kuin yksi  ahdistunut nurkka. Näin Käärme-Uolevia välillä S-marketissa kahvihyllyn välissä ja sanoin joka kerta, että lupaan hoitaa asian. Lupasin henkilökohtaisesti valvoa, että Matti Valkonen tekee mitä on luvannut asiakkaalle. Olenhan jalo ihminen sekä Lapiomies asiakaslähtöinen yritys.

Tuli aika, jolloin en käynyt Lapinlahdella kaupassa. Oli ihmisiä, joita en kertakaikkisesti halunnut kohdata. En tavannut pariin vuoteen koko Käärme-Uoleviakaan, vaikka hänestä olin jo kummallisesti miltei alkanut pitää. Liikanimi ei ole oikein osuva, sillä mies ja hänen poikansakin muistuttavat kahta kulmikasta siirtolohkaretta.

Nyt toukokuussa oltiin Matin kanssa Suomenniemellä Lyytikkälän talomuseolla valmistelemassa kesän töitä. Ajettiin pois Puumalan kautta ja Lietveden sillan jälkeen Matin puhelin soi. Matti vastasi ja näytti kauhistuneelta. Ei saanut sanaa suustaan, antoi puhelimen minulle neuvottomana.

Hän oli vahingossa vastannut Käärme-Uolevin puheluun ja minun näköjään tuli ratkaiseman asia. Puhelimesta kuului jotain sellaista, että tulen ja hakkaan Matin, jos saunan piirustus ei ole kunnassa perjantaiaamuna kello yhdeksän. Oli tiistai.

Sanoin, että olemme avioliitossamme siinä pisteessä, että voisit oikeastaan tulla hakkaamaan mieheni, mutta tehdään nyt niin, että tällä kertaa oikeasti valvon vieressä, että yrittäjämieheni pitää, minkä on luvannut.

Ajoimme Puumalan satamaravintolan kautta kotiin. Ville Haapasalo oli juuri aloittanut hatsapurien leipomisen satamassa, mutta me tulimme paikalle liian myöhään. Hatsapuriyrittäjä Haapasalo oli jo voipuneen näköisenä kunnantalon edessä jonottamassa jäätelötötteröä.

Kotona otin tappajan ilmeeni. Matti pani korvat luimuun ja raivasi itselleen työpöydän ja kiinnitti piirustuslautaan viivaimet. Jäin tänä kesänä ilman kasvihuonetta, sillä saunan piirtämiseen meni sekä keskiviikko että torstai, mutta perjantaiaamuna piirustukset olivat kunnassa.

Sekä Käärme-Uolevi että tämän järkälepoika ovat jollain lailla ihan hauskoja. Käärme-Uolevia nimittäin alkoi naurattaa, kun kerroin, että oikeastaan olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä hakkaamisasiasta, mutta jospa nyt kuitenkin mun Matti koettaisi tässä kysymyksessä ryhdistäytyä.

Lupasin hoitaa asian ja hoidinkin.

Yrityksemme friikkiosastosta löytyy muitakin kertomuksia. Eräs lempikertomuksistani on nainen, joka kulkee kylällä talvisin fleecehuppu päässä, kesällä hänellä saattaa olla viehkot kangasshortsit - hän on ottanut elämäntehtäväkseen ahdistella paikallisia rakennusalan yrittäjiä mitä mielikuvituksellisin keinoin, mutta jätän sen kertomuksen toiseen yhteyteen.