Kaikki synnit

la 31.10.2020

Merja Aakon ja Mika Ronkaisen televisiosarja Kaikki synnit on terapeuttinen katsomiskokemus kaikille meille, jotka emme ole pienillä kepulaisilla paikkakunnillamme kokeneet tulleemme nähdyiksi. Sarjan löysin kulkuriveljeni suosittamana.

Hyrähdin nauruun kohdassa, jossa Sotkamon Jymyn nuoret miehet rynnivät Varjakan pelin jälkeen baaritiskille. Näky oli tuttu, niin tuttu. Melkein itketti. Jymyn pelaajilla oli samansiniset paidat kuin Annan lentisjoukkueella. Kuva olisi voinut olla niin Lapinlahdelta Matin ja Liisan asemalta tai Vierumäen Matkakeitaasta. Viimeksi kun Marian vientimatkalla pistäydyimme Matkakeitaassa, syömässä oli Valkeakosken voimistelijoiden tyttöjä. Voi, kuinka olisi toivonut, että Annalla olisi ollut mahdollisuus harrastaa täällä voimistelua tai cheerleadausta. Joka tapauksessa Matti - on kiitettävä myös Lapinlahden Vedon valmentaja Tero Nousiaista - on kasvattanut ikäluokkansa kolmanneksi parhaan pallon vastaanottajan. Tieto perustuu SM-turnauksen tilastoihin vuodelta 2015. Tyttö hallitsee hermonsa painetilanteessa, se on selvä.

Kaikkien syntien ensimmäisen kauden ensimmäisessä jaksossa oli kohta, jossa toinen keskushenkilö Johannes Holopaisen esittämä, seisoo Varjakassa kotitalonsa kulmalla ja oksentaa. Yhtä vaikuttava kohtaus löytyy Sami Hilvon esikoisromaanista Viinakortti. Ymmärsin, että Viinakortin oksentaja oli autofiktiivinen Sami Hilvo -alter ego, nuori homomies, joka palaa junalla Järvelän-kaltaiselle kotikylälleen.

https://seura.fi/ilmiot/tarinat/sami-hilvo-ja-marek-stefanski-kirjallisuus-toi-meidat-yhteen/

Sami Hilvo on varmaankin ainoa älykkö, jonka Kärkölän Järvelä tuotti. Näin ainakin arvelin ja ajattelin aina ylpeänä, kun televisiossa jonkin Japani-ohjelman yhteydessä vilahti Sami Hilvon nimi. Me olimme sarjakuvapiirtäjä Harri Vaalion eli Wallun kasvatteja ja teimme Hämeenkulma-lehden nuorisosivua Peruskooppia. Sami on tallentunut mukaan valokuviini lehdentekijöiden Helsingin-reissulta. Harri Vaalio käytti meitä katsomassa Pink Floydin elokuvan The Wall. Sen jälkeen piirsin pitkään wallmaisia piirroksia.

Nyt sen tajusin! Olin Peruskoopissa enemmänkin kuvittaja-piirtäjä. Kun Peruskooppi-vuoden jälkeen olin Puumala-lehden kesätoimittajana, en muuta halunnutkaan kuin toimittajaksi. En käsittänyt, miten niin ihanasta työstä joku edes maksaa. Otavan opiston vuotena tein vielä joitain kuvituksia tilauksesta. Kuvitin esimerkiksi jutun televisionkatselusta. Omasta mielestäni kuva oli hieno.

Hih, ihaninta Salmettaren päätoimittamisessa 2000-luvun alussa olikin lasten väritysnurkan piirroksen piirtäminen.

Peruskooppilaisten Helsingin-matkaan liittyi käynti Osuuskunta Käyttökuvassa. Haastattelimme Tarmo Koivistoa. Jumankekka, tällaiset eväät olen saanut Kärkölän Järvelästä, jossa edelleenkin on ilmeisesti pormestari Markku Koskinen, Koskisen Oy:n entinen mikälieneejokuhallituksenjoku. Koskinen veti Kärkölän valtuustoon mukanaan valtuutettuja sieltä täältä ja tuolta ja käsittääkseni joitakuita kokonaan paikallispolitiikan ulkopuolelta.

Tällaisesta hengestä oli kirjoitus toissa-Puumala-lehdessä. Ajattelin vastata siihen, että pienellä paikkakunnalla valtuusto voisi koostua yksilöistä, jotka muodostaisivat kokonaisuuden Puumalan Puolesta tai Pienen ja itsenäisen kunnan puolesta. Yksilöt saisivat sitten perustella kantojaan parhaan argumentin periaatteella eikä tarvitsisi miettiä, kuka on kiltti persu ja kuka epä-älyvassu ja kuka loiva demari ja kuka jyrkkä kepu ja kuka yrittäjähenkinen kokkari, kuka julkkiskristillinen.

Kaikissa synneissä oli muitakin erinomaisia kuvia, joista ehkä kirjoitan vielä. Matti istuu jo pipo päässä keittiön pöydän äärellä ja paiskoo lehtiä. Pitää pestä hampaat. Ollaan lähdössä Muhokselle. Kello on jo vaikka mitä aamulla.